skip to main |
skip to sidebar
Pakko lopulta kokeilla Wisconsinin maineikkaimman panimon olutta. Baarissa tynnyrin vaihto, hieman vajaan näköinen pint, kullankeltainen , hieman yllättäen pale aleksi, täysin kirkas. Hyvin kylmä, maltainen runko, hyvin vähän humalointia aluksi. Tätä voisi melkein pilsiksi epäillä. Leipäisyys korostuu lagerin tapaan, humalointi nousee lämmetessä esiin, leveä, mutta lyhyt puraisu. Pilsin tyyppinen humalointikin siis, mutta kai tämä pintahiivaolut on. Madison (Wisconsin), The Old Fashioned, 19.5.2010.
Söin taas aiemmin ihastelemaani perch-kalaa, kyseessä siis jokin paikallinen ahvenlaji, nytkin erinomaista. Madisonilaisen panimon american pale ale on samea, keltainen, hyvin kylmä. Humalaisuus päälle käyvää, muuten tämä on selvästi Tyranenaa ohuempi, mallasta vähemmän, samoin hedelmää. Mutta katkerohumalointi on nimenmukaisesti herkullista, loistava olut kalankin kanssa. Ehkä hieman yksiulotteiksi tämä jää, mallaspohja on liian ohut. Madison (Wisconsin), The Old Fashioned, 19.5.2010.
Nyt tulin oikeaan paikkaan. Baari Capitolin vieressä, pitkä kapea tiski, 30 Wisconsinin craft-olutta hanassa. Lake Millsin IPA todella tymäkkää tavaraa. Kirkas kullanvärinen olut, sitrusta maksimaalisesti, hyvin kuiva humalainen loppukiskaisu. Kalifornia-tyylinen IPA, juuri sellainen kuin sen olla pitää. Yksi matkan olutkohokohdista. Mallastakin sen verran mukana, että tasapaino on hallinnassa, silti humala hallitsee kokonaisuutta suvereenisti. Madison (Wisconsin), The Old Fashioned, 19.5.2010.
Omalaatuinen ravintolakokonaisuus, jossa tämän baarin lisäksi maineikas ruokapaikka Essen Haus, toinen baari ja hotelli. Capitalin Pale tarjoiltiin kahvallisessa Warsteiner-tuopissa. Yllättävän sameaa, kylmää, täyteläistä, maltaista, voisi luulla suodattamattomaksi lageriksi. Humalointi varsin olematonta. Terassin pöydät rakenneltu oluttynnyrien päälle, ei kovin tukevia. Madison (Wisconsin), Come Back In, 19.5.2010.
Varsin tumma, punaruskea kevätbock. Viljaisen karkea, ei ehkä järkevää juoda pehmeän realin jälkeen. Makeutta mukana, mutta ohueksi jää. Pettymys tämä oli, ehkä voisi jo lopettaa maibockien juonnin tällä reissulla, vaikka näppärä vertailtava kausiolut kuitenkinon. Madison (Wisconsin), Great Dane Brewing, 19.5.2010.
Madison on hieman Tamperetta suurempi kaupunki, osittain samankaltaisesti kahden järven välisellä kannaksella, koski tosin puuttuu. Wisconsinin pääkaupunki, korskea Capitol-temppeli keskellä kylää. Myös suuri yliopistokaupunki, minunkin motelli opiskelija-alueen keskellä. Ei ole sattumaa, että tällä reissulla käyn koko ajan yliopistokaupungeissa, ne ovat yleensä myös parhaita olutkaupunkeja, viihtyisiä muutenkin. Madison näyttää yhdeltä parhaista. Paras keskustan olutalue on toisella puolen Capitolia kuin yliopisto. Great Dane on panimoravintola, toimipaikkoja muuallakin, mutta tämä keskeisin, taas toistakymmentä eri olutta tarjolla. IPAn kohdalla hieman nitrokäsittelyltä vaikuttaa, ei oikeaoppista realia. Punaruskea väri, pehmeää, tuoretta, hedelmäinen, vahva mallasote, voimakas hieman englantilaistyyppinen humalan puraisu. Kaksi eri baaria, isompi biljardisalin puolella. Työvoimaa on varmaan hyvin tarjolla, varsin nättejä opiskelijatyttöjen oloisia baarimestareita. Popcorneja kaupan päälle, vastaavaa ei vielä tällä reissulla ole tullut vastaan. En ole ennen tullut ajatelleeksi, että popcornikin toimii aika hyvin pretzel-tyyppisenä janon kiihdyttäjänä. Madison (Wisconsin), Great Dane Brewing, 19.5.2010.
Optiona oli tässä vaiheessa koukata Iowan kautta, mutta hylkäsin suunnitelman, samoin perustein kuin South Dakotan kohdalla pari päivää aiemmin. Liian hitaita teitä, liian vähän aikaa. Siis Minneapolisista suorinta reittiä kohti Madisonia, mutta lounaspaikaksi katsoin pienen kylän hieman reitiltä sivussa. Yllättävän jyrkkiä mäkiä Wisconsin Dells -kumpualueella. Kunnon punaniskakylässä kaikki ajavat lava-autoilla. Nerokkaasti nimetty panimoravintola kylän keskusristeyksessä. Kuusi omaa olutta, jotka nimetty vain tyylin mukaan. Maaseutudinerin tunnelmaa, melkein voisi odottaa, että Hemingwayn/Siodmakin The Killersin henkilöt tulevat paikalle, konditoriatuotteita, tupakoijia. IPA todella tuoreen ja raikkaan tuntuista. Hyvä hedelmäisyys, voimakas pihkainen humalointi, erinomainen olut. Pari Capital-panimon olutta vieraina, punaiseen tomaattitaikinaan käärityt kanawrapit loistavia. Reedsburg (Wisconsin), Corner Pub, 19.5.2010.
Triple Rockissa kysyttiin ovella henkilöllisyyspapereita, tämä pelasti päivän, vaikka kerberoskin vaikutti kyllä aika vaivaantuneelta tutkiessaan sedän suomalaista ajokorttia. Paikassa ei mielenkiintoista juotavaa, joten häivyin saman tien henkilökunnan hämmennykseksi. Nomadista jotain löytyi. Hienoa kokeilla olutta kauempaa keskilännestä Missourista. Taas kaksi yhden hinnalla tarjous, nyt samasta oluesta, ei oikein toiminut minun tapauksessa, jätin toisen pintin tiskille. Sää viilennyt sen verran, että voi istua ulkonakin. Kirkas tumman keltainen olut, pihkaista humalaa puskee, mallasrunkokin kohtuullinen, oikein mallikas olut. Minneapolis, Nomad, 18.5.2010.
Blue Nile näyttävässä rakennuksessa, ikkunaton tila, itäafrikkalainen ruokapaikka, neljältä ei muita asiakkaita. Olutvalikoima pettymys, samoja kuin Tracy'ssä, mutta muutama importti ja erikoisuus kuten Avery the Czar imp stout, joka ei nyt helteessä innostanut. Jäljelle jäi tämä jo päivällä tsekatun wisconsinilaisen panimon amber, sellaiseksi aika vahva 5,8%. Pehmeä, makea, yllättävän maltainen, tässä on lähes hellesin runkoa. Humalaa ei oikein löydy. Täällä viimeistään huomasin myös Grain Belt Premiumin. Se on minnesotalainen retrolager, joista on tullut USA:ssa kulttikokemus Pabst Blue Ribbonin uudelleenlanseerauksen jättimenestyksen jälkeen. En viitsi maistaa, koska eihän sen tyylin oluet millekään maistu . Grain Beltia puffasi myös eilinen pariskunta Town Hallissa. Minneapolis, Blue Nile, 18.5.2010.
Odotettua pitempi kävely trooppisen hiostavassa Itä-Minneapolisissa. Pääkohteeni Blue Nile aukesi vasta neljältä, samoin välietapit Cedar Avenuella Nomad ja Triple Rock. Jatkoin vielä syvemmälle ghettoon ja viimeinen kartallani ollut baari Tracy's tärppäsi. Mitäänsanomaton räkälä, mutta hanassa kymmenkunta paikallista laatuolutta. Kokeilemattomia esim. Schell's Hopfenmalz ja Surlyn dunkel Schadenfreude. Valitsin tämän Surlyn, joka osoittautui jonkinlaiseksi belgitulkinnaksi. Baari niin hämärä, ettei edes oluen väristä saa selvää. Jonkinlainen blonde tai golden ale tämä voisi olla. Belgihiiva tunnistettavissa heti, hedelmää ja makeutta, ei juuri humalaa havaittavissa. Pienen nettiselailun perusteella olut on luokiteltu saisoniksi, miksipä ei. Melko makea saison, mutta tuoreutta ja raikkautta tässä on. Minneapolis, Tracy's, 18.5.2010.
Valoisa kulmakahvila Mississippin länsipuolella. Oluetkin tilattava kassalta ovella, tyrmäävä hanatarjonta, noin 30, crafteja ja importeja, esim. Houblon Chouffe ja Saison Dupont. Pulloissa näkyy japanilaisiakin. Jo kokeiltu Bell's Kalamazoo Stout caskissa. Saintpaulilaisessa meripihka-alessa kevyesti mallasta ja vahvemmin humalaa, jotain toffeista makeuttakin. Upposi janojuomana Fahrenheitien noustessa yli 80:n. Kaupunginosassa selvästi etiopialaista leimaa, samaan tapaan kuin Washingtonin Adams-Morganissa. Minneapolis, Acadia Cafe, 18.5.2010.
Schell's on yli sata vuotta vanha alueellinen panimo New Ulmissa, Lounais-Minnesotassa. Saksalaistyyppisiä oluita, tämä toukobock on makeahkolla maltaalla käynnistyvä, jatkuu yllättävänkin voimakkaalla humaloinnilla, 7,2%. Selvästi reissun parhaita maibockeja. Minneapolis, Stub & Herb's, 18.5.2010.
Olut lähialueelta River Fallsista, Wisconsinin puolelta. Turboahdettu alt-versio, alkoholia 8,5%. Düsseldorfissa tehdään normaalia vahvempia sticke-variaatioita, mutta ei nekään näin vahvoja ole. Tarjoilu jalkalasista, pienehkö annos. Oikeaoppista pähkinää ja leipää, mutta myös makeutta, kypsää hedelmääkin. Jälkimaku on lyhyt, alkoholi maistuu kyllä läpi, mutta ei täysin epämiellyttävästi. Mielenkiintoinen kokeilu taas kerran, lopputulos ei kuitenkaan innostava. Stillwater (Minnesota), Mad Capper Saloon, 18.5.2010.
Stillwater nätti pikkukaupunki Minneapolisin metropolialueella St.Croix -joen rannalla vastapäätä Wisconsinia. Nostosilta, jyrkkiä rantoja, antiikkikauppoja ja loistava olutbaari. Hämärä kapea baari, pitkä tiski. Isoja peilejä, seinillä valtavasti roinaa, sporttikamaa ja varsinkin päähineitä nimen teeman mukaan. 16 hanaa, craft-oluita lähes kaikki. Beer enginessä ei täälläkään juuri nyt mitään, ehkä parin tunnin kuluttua cask kunnossa. Stillwaterin oman panimon olutta. Kirkas, kuparin väri, hallittu humalainen hyvin kuiva olut. Stillwater (Minnesota), Mad Capper Saloon, 18.5.2010.
Pienpanimo Lucanista, Minneapolisista lounaaseen. Makea maltainen olut, 7,3%, ohueksi maku kuitenkin jää, ei juuri humalaa. Skottilaiseen leipämäiseen maltaisuuteen jää matkaa. Aika hiljaista myöhemminkin illalla Stubissa. Minneapolis, Stub & Herb's, 17.5.2010.
Upea patio Town Hallia vastapäätä, taustalla hieno olutbaari. Surlyn Tupla-IPA, 9,5%. Hyvin hedelmäinen, pehmeä, humala nousee hyvin esiin, mutta myös alkoholi, makeutta ja mallastakin mukana. Ei tämäkään vielä täysin vakuuta Surlyn oluista. Kuumassa illassa hämärtyvällä terassilla hyvä meininki. Minneapolis, Preston's Urban Pub, 17.5.2010.
