skip to main |
skip to sidebar
Vasagatanin Bishops Armsissa ei kovin kiinnostavaa tarjontaa, verrattuna moniin eilisiin baareihin. Suomalaisia juntteja liikkeellä, näin vaivaannuttaviin maanmiehiin harvemmin törmää Suomessa. Punainen olut, hyvin humaloitu, raikas, pähkinää, siis altbier. Toimii mukavasti. Tukholma, Bishops Arms Vasagatan, 7.10.2012.
Monks-konserni on avannut Gamla Staniin uuden baarin samaan rakennukseen kuin Porter House. Ehkä parempi kuvaus olisi uusi huone samassa ravintolassa. Eksyin aluksi väärään huoneeseen, jossa ei luvattu St. Eriks -oluita ollutkaan. Ovelta olisi pitänyt kääntyä jyrkästi vasempaan. Siellä ei muita asiakkaita näkynyt, mutta todellakin vain St. Eriks -tavaraa. Cascadian Dark Ale on uutta tuotantoa, paahtoa ja humalaa, kyllä!. Ei erityisen halpaa, lähes sata kruunua vastikkeeksi pienestä lasista. Hieman makeuttakin on, mutta kokonaisuus miellyttävää. Tulholma, Monks Sthlm Bar, 6.10.2012.
Örebron ihmepanimon porter 6%, hyvin kuiva, hyvin paahteinen. Maitohappoisuutta, humalaa vähemmän, mutta kuivana stoutina toimii loistavasti. Kova ryysis Akkuratissakin, kuinkas muutenkaan. Mielenkiintoista näiden kahden Söderin baari-instituution kestävä suosio, se näyttää perustuvan pelkästään oluen laatuun. Tukholma, Akkurat, 6.10.2012.
West Coast pale alea Yorkshiren Huddersfieldistä. 5,5%, pihkainen ja sitruksinen. Katkero hallitsee, erittäin miellyttävä. Ehkä tältäkin voisi toivoa lisää dramatiikkaa, aavistus vihannestakin on päässyt mukaan. OT:n riilimyynti näyttää vilkkaalta, yli puolet tilauksista kolmeen käsipumppuun. Tukholma, Oliver Twist, 6.10.2012.
Päivän toinen Skebo-olut, nyt tungoksisessa Oliver Twistissä illan tummuttua Söderissä. 4,8%, täyteläistä ja humalaista, hyvässä kunnossa. Ei valittamaista, mutta panimon tyyli tuntuu väistämättä tylsältä. Tukholma, Oliver Twist, 6.10.2012.
Pitkästä aikaa Man in the Moonissa. Paikka tuntuu muuttuneen aika lailla. Neliskanttinen baaritiski keskellä tilaa, gastropub-meininkiä, ei juurikaan muistikuvien mukaisia amerikkalaisoluita, ei oikeastaan ruotsalaismikrojakaan. Ehkä ajankohta painottaa valikoimaa Saksan suuntaan, 30 hanaa. Pilsissä pehmeyttä, mutta saattaa olla hieman diasetyyliäkin. Humalointi ei erityisen vahvaa, mutta katkeroinen loppuveto kuitenkin vaikuttava. Tukholma, Man in the Moon, 6.10.2012.
Tupla-IPA Michiganista, 9%. Baarimestarin mielestä ei kuitenkaan tuoksu ruoholta. Häviää tuoreudessa Eskilstuna DIPAlle, muuten yllättävän samanlainen. Hedelmää ja humalaa, mutta tämä on kovahko olut. Katkeroisuus kuitenkin mukavaa ja kokonaisuutena kohtuullisen nautinnollinen. Tukholma, Bishops Arms Linnégatan, 6.10.2012.
Ensivierailu Linnégatanin Bishops Armsiin. Ketjun tuttu tyyli, puuta ja nahkaa, hieman steriiliä, tyhjääkin alkuiltapäivästä, mutta viihtyisä tunnelma. Real aleihin keskittyneen ruotsalaispanimon tuote, nimen takana voi olla jokin muukin olut, Ratebeer ei näköjään tätä tunne. 5%, hieman kylmää, mutta hyvin sitruksista ja humalaista. Raikasta ja pehmeää, katkerot todella kuivia. Melkoista menoa, kolmas ruotsalaisolut Tukholman lauantaipäivässä ja kaikki erinomaisia. Tämä jää lopulta hieman yllätyksettömäksi. Tukholma, Bishops Arms Linnégatan, 6.10.2012.
Baarin uusi nimikko-olut, 5.9%. Paljon vaahtoa, täysin musta. Hyvin savuinen js turpeinen, muistuttaa vahvasti Islay-viskiä. Suhteellisen vähäinen alkoholi tuntuu hieman yllättäen myös pienenä vetisyytenä. Vaikutelma tulee ehkä viskisyydestä, oluena tämä on kuitenkin tanakan täyteläinen. Paahtomallasta on, mutta humalointi varsin kesyä. Ensipuraisun jälkeen savuisuuteen alkaa tottua, olut lähestyy kuivaa stoutia. Tukholma, Ardbeg Embassy, 6.10.2012.
Lauantaipäivä Tukholmassa, olisi ollut olutfestivaalin viimeinen päivä, mutten viitsinyt Nacka Strandiin raahautua. Baareissa parempi tunnelma. Gamla Stanin Glenfiddich Warehouse on taas vaihtanut nimeään, nyt Ardbeg Embassy. Sama systeemi, hanoissa lähinnä ruotsalaisia mikroja. Ardegin viskejä yli 20, mukana tavaraa 1970-luvultakin. Tupla-IPA Eskilstunasta, panimon single hop viime vuonna ei vakuuttanut. Tämä on samea ja ruma, vahva vaahto. Täyteläinen, greippinen, katkera. Kerrassaan erinomainen, jopa tasapainoinen tässä ilmeisen vaikeassa tyylilajissa. Tukholma, Ardbeg Embassy, 6.10.2012.
Ducaton tupla-IPA on pehmeähkö, tasapainoinen, selvästi onnistuneempi kuin perus-IPA. Kypsä hedelmä nousee hyvin esiin, mallasrunko komppaa hyvin ja jälkimaku on tarpeeksi katkera. Alkoholia on vain 7,8%, joten periaatteessa liikutaan tavallisenkin IPAn alueella. Raikkaus silti puuttuu.
Italialainen india pale ale Piacenzan ja Parman puolivälistä. Hyvin samea aprikoosimehun värinen juoma, 6,5%, sitruksinen tuoksu. Maussa sitrus jää taaemmas, maku on nahkeampi, raikkaus puuttuu. Katkeruuskin korkeintaan keskitasoa, selvä pettymys. IPA on niin kilpailtu tyylisuunta, että perussuorituksella jää pahasti jalkoihin.
Pohjoisenglantilainen bitter on kevyt (4,5%), nahkea, vihanneksinen ja ohut. Selvästikään pullokäyminen ei ole nyt saanut aikaan toivottua vaikutusta. Amerikkalaisista ja tšekkiläisistä humalista ei ole havaintoa, joten niidenkin käyttö on käyttäjän kannalta hukattu. Ikävä pettymys, vaikka periaatteessa oluessa on perusasiat kunnossa. Oluthuone Leskinen, 5.10.2012.
Verinen irtopääkirvesetiketti läpäissyt Valviran syynin, maahantuojalle onnittelut. Hedelmäinen olut, kuivahko jälkimaku. Aika tavanomainen euro-IPA, ei liikaa yrttisyyttä, mutta sitruspainotus jää vajaaksi, eikä katkeruus tarpeeksi intensiivistä. 7%, mutta jotenkin ohut tuntuma. Oluthuone Leskinen, 5.10.2012.
Perinteinen biopic puolalais-saksalaisesta vallankumousnaisesta. Luulin ensin, että elokuva on tuoretta tekoa ja ihmettelin kun Barbara Sukowa ei näytä vanhentuneen yhtään Fassbinderin Lolan (1981) jälkeen. Von Trottan elokuva on kuitenkin jo vuodelta 1986, eli ennen kommunismin lopullista romahtamista ja se selittänee osan romanttisesti ihannoivasta asenteesta. Elokuva rikkoo aikarakennetta ja aina ei ole täysin selvää, missä vaiheessa liikutaan. Luxemburgin Puolan vaiheet olivat minulle ennestään hämärämpiä, mutta elokuvan perusjännite liittyy ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Luxemburg näyttää masentuneen totaalisesti, kun ylikansallisen vallankumouksen sijasta Saksan työläiset marssivatkin innokkaasti lahtaamaan ranskalaisia tovereitaan. Sodan jälkeen on spartakisteiksi itseään kutsuvalla ryhmällä mahdollisuus vallankaappaukseen, mutta into näyttää olleen vaisua. Ebertin ja Nosken kaltaiset puoluetoverit olivat terävämpiä ja viattomaksi lehtinaiseksi kuvattu Rosa tainnutetaan kiväärinperällä, teloitetaan pistoolilla ja pudotetaan Landwehr-kanavaan. Tämä on kuitenkin vain lyhyt huipennus, elokuva keskittyy ehkä liikaakin Rosan osittain puumahtaviin miessuhteisiin. Henkilöhahmoja ei juuri pohjusteta, katsojan odotetaan tietävän, milloin Karlilla tarkoitetaan Kautskya, milloin Liebknechtiä. Mauno Koiviston suosikki Eduard Bernsteinkin käy ottamassa Rosalta rukkaset. Hyvin näyteltyä, mutta tasapaksun staattista historian kuvitusta.
Tanskalaisen Stronzon oluet jättivät ns. huonon maun suuhun, joten päätin vielä juoda aitoamerikkalaista india pale alea. Smuttynose tulee Bostonin pohjoispuolelta, New Hampshiren Portsmouthista. Poikkeuksellisen antihipsteriläisessä etiketissä varttuneet ruutupaitaiset henkseliherrat naureskelevat vapautuneesti telttatuoleissaan IPAa kiskoessaan. Tyyppasin tätä olutta useampaan kertaan New Englandin reissulla kuutisen vuotta sitten. Itärannikon oluita pidetään usein vaisumpina kuin Tyynenmeren tyrskyjen huuhtomien panimoiden tuotteita, mutta tässä on todella ryhdikäs esimerkki greippisestä IPAsta. Alkoholia hieman alakanttiin 6,6%, mutta hyvin täyteläinen tapaus. Greipin ohella suoraa sitruunaakin ja katkeroisuus keräytyy haltioittavasti limakalvoille jatkossa. Mallasrunko kantaa hyvin ja kokonaisuus on todella nautinnollinen. Simcoe- ja Amarillo -humalien synerginen cocktail on käsittääkseni tässä avain menestykseen. Huolimatta pitkästä matkasta Atlantin yli raikkaus on ylivertaista tanskalais-belgialaisiin yrittäjiin verrattuna.
Toinen Stronzon maahantuotu olut on vahvempi, 4,6%. Keltaisempi ale, nyt selvästi hedelmäisempi ote kuin Hop Lunchissa. Humalat nimetty tällä kertaa: Chinook, Centennial, Citra. Raikkaus ei parasta mahdollista tälläkään kertaa ja jälkimaun katkeruus jää nyt puolitiehen. Tämä on tasapainoisempi, mutta liian tavanomainen etiketin kovista puheista huolimatta, ei täysin onnistunut. Ostopaikka Oulu, Kaakkurin Citymarket.
