Suomenlinna Borg Resistance Is Futile

Suomenlinnan saisonia Kurvissa, netin mukaan yhteistyö islantilaisen Borgin kanssa. 6%, belgihiivaa, keksiä, maustetta, hedelmää. Katkeruuttakin yllättäen. Hieman liian mausteinen minun makuun, ei happamuutta. Periaatteessa ok, mutta aika karkeaksi ulkopuoliseksi näkemykseksi saisonista jäädään. William K Kurvi, 19.1.2017.

Warpigs Flour Power IPA

Harjun baari jatkaa Kööpenhaminan panimoravintolan tuotteiden esittelyä. 7,4%, hämärässä baarissa ulkonäkö jää arvailujen varaan. Tuoksussa trooppista hedelmää. Maku pehmeän makeaa hedelmää, hedelmäisyys liian intensiivistä, peittää mallasrungon. Raikkaus ei parasta tasoa, mutta hedelmä ei maistu vastenmieliseltä. Katkeruus jää laimeaksi, kestävyyttä ei ole jälkimaussa. Molotow, 18.1.2017.

Cool Head Metson Juhlaportteri

Alppilassa tarjolla Tikkurilan sisarbaarin kakkosvuosijuhlaan Tuusulassa pantua juhlaportteria. 6%, aika vaaleaa, ei paahtoa, ei paljoa hiilihappoa. Vetinen, ei katkeroa. Negaatioiden kautta siis mennään, mutta onhan tämä sinänsä puhdasta ruskeaa olutta. Makuja voisi kuitenkin toivoa lisää, juotavuus on liikaa veden puolella. Maltainen Riekko, 18.1.2017.

Five Points IPA, tölkkiversio

Lontoolainen IPA hyvin samannäköinen kuin edellinen cumbrialainen. Tuoksu on kinuskisempi, vähemmän hedelmäinen. Maku on lievästi kirpeän mausteisen hedelmäinen, jokin marjainen sivuvivahde häiritsee kokonaisuutta. Pihkaa on, hyvin kuiva, peräkontti on kohtuullisen kokoinen, mutta täytetty vain puoliksi. Hieman ärsyttävä olut, aineksia on mukavasti, mutta lopputulos jää vaillinaiseksi monessa suhteessa. 7,1%, Cascade ja Galaxy, varsinkin Galaxyn kontribuutio jää nyt heikoksi. Parasta ennen 30 May 17. Tämä olut kolahti otsaan kuin metrinen halko pari vuotta sitten hanaversiona Lontoossa, nyt tuntuu aivan erilaiselta, ikävä kyllä. Ostopaikka EU.

Hawkshead IPA

Heikko vaahto, lievästi utuinen vaalean ruskea väri, perussitruksinen tuoksu. Kuivan greippinen maku, voisi olla raikkaampi, pihkaa, häivähdys kipsiä, kerää kierroksia takasuoralla, venyy kohtuullisen pitkään katkerosuoritukseen. Kohtuullisen ryhdikäs IPA brittivalmistajalta Staveleysta Cumbrian järvialueelta. 7,0%, BBE 25/07/2017, humalat Uudesta-Seelannista ja Amerikasta. Ei kuitenkaan lopeta täydellisen IPAn etsintää tämäkään olut. Ostopaikka EU.

J. Ryan Stradal: Kitchens of the Great Midwest

Nimestä huolimatta kyseessä ei ole keittokirja vaan romaani skandinaavitaustaisesta Eva Thorvaldista, joka luo näyttävän uran USA:n keskilännessä ruokabisneksessä. Episodimainen rakenne, näkökulma vaihtuu luvusta toiseen, yhdessä luvussa kertojana Eva itse. Komediaa ja tragediaa, ruokateemoja nivottu taitavasti mukaan tavanomaisempaan kerrontaan. Alku oli absurdin hauska ja loppukin oli näppärä, mutta välillä mielenkiintoni herpaantui. Tapahtumat keskittyvät Minneapolisin seudulle, miljööote on tiheä, yksi romaanin monista vahvuuksista. Ruokahörhöily on satiirin kohteena ja on helppo löytää sille rinnasteisia piirteitä paremmin tuntemastani oluthörhöilystä. Siis varsin taitava teos, mutta en itse täysin lämmennyt kokonaisuudelle. Tarina ei ole kovin uskottava, se on liian laskelmoitu, jotain siitä puuttuu. Kirjan lopussa Stradal suosittelee vierailukohteita keskilännestä. Neljässä niistä olen käynyt, Mount Rushmoressa, New Glarusin panimossa, Michiganin Upper Peninsulalla ja Superior-järven pohjoisrannalla. Evan isällä Larsilla on melkein sama nimi kuin Hitchcockin Rear Window'n murhaajalla Lars Thorwaldilla.

Fourpure Shape Shifter West Coast IPA

Vaihteeksi hyvin kirkasta kultaista IPAa Englannista. Lontoolaisessa länsirannikon IPAssa 6,4%, 68 IBU, Citra, Mosaic, Centennial. BBE 18/07/2017. Trooppishedelmäinen hieman hailakka tuoksu. Aika hunajainen tahmea maku, samantapainen kuin monissa seljankukkaoluissa. Saippuainen runko on kohtuullinen, mutta takakontti reilusti alimitoitettu. Tämä oli selvä pettymys, edellinen Time and Tide oli paljon miellyttävämpi. Join kolmisen vuotta sitten Aberdeenissä Fourpuren hana-IPAa, muistiinpanot niukkoja ja kuvassa näyttää punaisemmalta, mutta maku hieman samantyyppinen. Ostopaikka EU.

Time and Tide Calista IPA

Kentistä tuntemattoman panimon IPAa. 6,1%, 55 IBU, Ella, Vic Secret, Equinox, can-conditioned. Sameahko perus-IPAn ulkonäkö. Hyvin raikas kukkainen tuoksu, hieman yrttimausteisuutta. Matalahiilihappoinen maku, pirteää hedelmää, karviaismarjaa, pihkaa, yrttejä. Harvinaisesti tämä on raikkaan yrttinen IPA, ei tunkkaisen vihanneksinen. Ei enää tuoreimmillaan, bbe 19/01/2017. Katkeruus on keskitasoa. Olisi mielenkiintoista juoda tuoreena, olisiko yrttisyys makeamman hedelmäisempää. Ostopaikka EU.

Mathildedal Vimma

Hyvämaineiselta panimolta yllättäen barleywinea hanassa, 11%. Viinaisen luumuinen tuoksu. Paksu alkoholinen runko, perushedelmää, ei paljoa muuta makua. Ei katkeroa, hyvin ohut. Ei virheitä, mutta kovin vaisuksi jää, paljon enemmän ulottuvuuksia pitäisi näin vahvaan olueen saada. Bier-Bier, 14.1.2017.

Tanker Ketser

Bier-Bierissä perheineen liikkeellä ollut Mika Oksanen tarjosi flanderilaista punaista Virosta. 7%, aika hapan tuoksu. Kohtuullisen raikasta, marjaa ja hedelmää. Varsin pehmeääkin, laatukamaa, tällaista en muista vielä Suomessa syntyneen. Bier-Bier, 14.1.2017.

Kolk Indulgents IPA

Virolaisen Kolk-panimon tap takeover Erottajan laatubaarissa. IPA 6,5%, hyvin trooppishedelmäinen, hieman pihkainen. Mansikkaa, makeaa hedelmää, hieman hartsia, katkeruus hailakkaa. Ei vielä täysin vakuuttanut, mutta lupauksia on, totta kai. Bier-Bier, 14.1.2017.

Ohrana Saison

Ohranan toinen olut, belgihiivaa tuoksussa, pippurista mausteisuutta. Maku samantapainen, ei tosin juurikaan belgiestereitä, paljon hiilihappoa, mausteinen hedelmäisyys. Ei takapurentaa ja mausteisuus häiritsee nautintoa loppuun asti. Huvilan talonmaku tässä melkein on jo havaittavissa, puhdasta kamaa, mutta ei minun tykkäämiä painotuksia. Take In, 14.1.2017.

Ohrana American Pale Ale

Kävin Keski-Töölön Vastarannan Kiiskessä juttelemassa lahtelaisen Bönthöö-blogin Teemun kanssa. Teemu nauhoitti keskustelun, joten se ilmestynee jatkossa formaalissa muodossa, Lahtikko-zinessä ainakin. Hauska tilanne, tosin tuli änkyteltyä ainakin mahdollista alkoholiongelmaisuutta tiedustelevan kysymyksen kohdalla. En ollut siihen varautunut. Mukava mies Teemu kuitenkin ja Bear Republicin Hop Rod Ryeta tuli siemailtua. 

Haastattelun jälkeen palauduin keskustaan. Ohrana on Huvilan Jussi Hukkasen virittelemä uusi helsinkiläinen panimobaari, jonka oluita ensimmäisenä on kuitenkin nyt tarjolla Keskuskadun pop-up -baarissa Take In. Steriili moderni tila, muutama asiakas. APA aika sameaa, appelsiininen tuoksu. Perushedelmäinen maku, raikas kylläkin, hedelmäpastilleja, hiilihappoa liikaa, peräkärry hyvin kevyt. Ei virhemakuja, mutta aika vaikealta tuntuu tällaisella erottuminen 80 muun suomalaisen pienpanimon seasta. Ehkä jatkossa löytyy jotain persoonallisempaa. Take In, 14.1.2017.

Bruuveri Cheeky Pils

Ensimmäinen tyyppäys Bruuverin tuotannosta jälkeen Ilkka Sysilän. Porilaisen TBonen tiedustelutiedon mukaan panijana on nyt "Valtteri" Saimaalta. 5,5%, tuoksussa omenaa, hyvin hidas valutus tuoppiin. Lähes kirkas, pientä utuisuutta. Yllättävän lämmintä, ruohoista, viljaa, ei selvästikään jenkkihumalaa. Lämpötila harmittava ominaisuus, muutenhan tämä voisi olla näppärää. Kuulinkin tiskillä, että baarin jäähdytysjärjestelmissä ongelmaa. Peräkärry löytyy, tässä on tarpeeksi katkeruutta pilsille. Bruuveri, 14.1.2017.

Fantôme Pissenlit

Belgialaiselta kulttipanimolta voikukkasaisonia hanasta, 8,0%. Hyvin sameaa, lähes kermaiselta näyttävää. Hieman hapan tuoksu, mutta maussa kuohkeaa hedelmää, kinuskia, yllättävän makeaa. Hieman mausteita. Aika näppärä, ei lähelläkään klassista saisonia, mutta mukava hauska olut, kuten Fantômelta voi aina odottaa. One Pint, 14.1.2017.

Hanssens Oude Schaerbeekse Kriek

Jani Simosen tarjoamasta pullosta vanhaa kriekiä Hanssensilta. 6,0%, on aika aika hapan, ikä tuntuu tammen painamana leimana, ei makeutta, ei karkeutta. Hyvin miellyttävää kriekiä. Kuten pöytäseurue etsi jo vitsailemaan, sosiaalinen tilanne rajoitti blogisterin monisanaisempaa kuvailua oluesta. One Pint, 14.1.2017.

Tanker Jätkäsaari Session IPA

Synkän pimeä talvipäivä Helsingissä. Kaupungissa vieraili Oulun belgiprofeetta Jani Simonen, jonka sovin tapaavani Ruoholahden One Pintissä. Sinne päästyäni samassa pöydässä patsastelivat myös Ratebeeriin kirjoittelevat TBone ja VastActiv. Tankerin olut pantu nimenomaan One Pintille ja viereiselle Clarionin hotellille. Maitokauppavahvuus, karkeaa hedelmäisyyttä, ei peräkärryä. Ei aivan kehno, mutta ryydikkäämpää olisi kyllä voinut toivoa tällaiseen tilanteeseen. One Pint, 14.1.2017.