Flying Monkeys Netherworld Cascadian Dark Ale

Illan lopuksi Genen tarjoamana pullosta maistiainen torontolaista black IPAa, 6%. Hyvin paahteinen tuoksu, maku hieman hillitympi, ei juuri hedelmää. Kevyesti katkeroa, hillityn tasapainoinen, mutta hieman tylsäksi jää. Washington DC, Bier Baron, 26.8.2017.

Ardent IPA

Uberilla Dupont Circlen seudulle, joka itselleni tuttua vuoden 2001 vierailulta. Silloinen Brickskeller on nykyään Bier Baron -niminen paikka ja Gene halusi näyttää tulisiko mitään muistoja mieleen. Paljoa rakennusta ei kuulemma ole muutettu, mutta aika hatariksi muistikuvat olivat haalistuneet. Hyvää tavaraa täällä nytkin tarjolla, Richmondista Ardent-panimon IPAa, 6,8%, 65 IBUa. Samea, herukkaa, trooppista hedelmää, varsin makea. Hyvä tämäkin on, vaikka mehuisuus hallitsee liikaa ja katkeroa ei tarpeeksi. Washington DC, Bier Baron, 26.8.2017.

Waredaca Baymore Imperial IPA

Toisena IPAna Meriadian Pintissa Marylandin Laytonsvillestä aivan Districtin pohjoispuolelta hieman vahvempaa kamaa, 7,7%, Citra ja Mosaic, kauraa, vehnää. Intensiivistä herukkaa, hyvin sameaa tämäkin, katkeruutta enemmän. Hyvä tasapaino, reissun parhaita. Washington DC, Meridian Pint, 26.8.2017.

Ocelot Restless Dreams IPA

Gene Bonventre ehdotti kävelyä Meridian Pint -baariin, kuulemma 20 minuuttia. Hieman epäilytti, koska itse olin arvioinut baarin olevan liian kaukana ja ehkäpä hieman arveluttavallakin alueella ChurchKeystä pohjoiskoilliseen. Alkumatka todella vilkasta huvittelukatua 14th Streetiä pitkin pohjoiseen, jossa Gene esitteli 1960-luvun lopun mellakoiden tuhoja. Sitten itään U Streetiä, aiemmin mustien alueen keskeisintä katua. Tänne sijoittuvia George Pelecanosin rikosromaaneja pidän alan huippuina, joten hyvää fiilistelyä, näyttävä muraalikin osui kohdalle. Tässä vaiheessa putosin kartalta, kun jatkettiin pikkukujia eteenpäin mm. Genen entisen asunnon liepeiltä kauas pohjoiseen, lopulta pitkin 11th Streetiä. Kävelymatkaa tuli lähemmäs tunti, pientä jekutusta Genen taholta, mutta kyllähän baari sieltä löytyi. Aivan loistavaa, omatoimisesti olisi tämä baari jäänyt kokeilematta.

Hyvin vilkasta katutasossa, siirryimme kellaribaariin, jossa kuulemma  asiantuntevammat baarimestarit, olleet aiemmin ChurchKeyssä töissä. Hyvin valittu monipuolinen valikoima, 25 hanaa lähinnä paikallisilta panimoilta, mutta jostain syystä ei yhtään juuri DC:stä. Ensimmäisenä IPAa Virginian puolelta Dullesista. 6,8%, Hallertau ja Waimea, mielenkiintoinen yhdistelmä. Samea, hyvin hedelmäinen, mehukas, katkera. Hyvin puhdas. Washington DC, Meridian Pint, 26.8.2017.

Atlas Ponzi IPA

10 vuotta Washington DC:ssä vaikuttanut Ratebeerin ehkä kovin barhopper Gene Bonventre (vaikka hallitseva maailmanmestari tässä sarjassa onkin porilainen Timo Klimoff) asuu nykyään North Carolinan Charlottessa. Genen käydessä Helsingin SOPPissa tulin maininneeksi tämän turneen ja Gene tarjoutui tekemään paluun ensi kertaa muuton jälkeen DC:hen ja toimimaan paikallisoppaana. Gene liittyi tässä vaiheessa seuraan ja Atlas-IPAn muistiinpanot jäivät aika summittaisiksi. Hieman karkealta tuntui, edellisiä kepeämpi ja vähemmän katkeraa. Washington DC, ChurchKey, 26.8.2017.

3 Stars Interboro Technicolor Life Imperial IPA

3 Stars on DC-panimo, tämä kahdeksanprosenttinen tupla-IPA yhteistyö newyorkilaisen Interboro-panimon kanssa. Samea, hieman mausteisempaa vetoa, mieleen tuli belgihiivakin, mutta ehkä ei sentään. Hedelmää trooppisesti, lievästi alkoholi puskee läpi, mutta mukavasti katkeroa. Washington DC, ChurchKey, 26.8.2017.

Bluejacket Double Dry-Hopped Turning Road IPA

Bluejacketin panimo on saman yhtiön omistuksessa kuin ChurchKey. Tuplakuivahumaloidussa IPAssa 7,6%, vehnää, kauraa, single-humalana Mosaic. Samea, mehuinen tämäkin. Hieman kuivempaa greippiä kuin edellisessä, peräkärrykin raskaampi. Washington DC, ChurchKey, 26.8.2017.

Hellbender Chazzwazzer IPA

Hieman ruuhkaista ajoa DC:hen takaisin Chesapeake Bayn yli Bay Bridgeä pitkin. Navigaattori ajatti hieman hermostuttavasti Washington DC:n itäosien pahamaineisten pikkukatujen kautta, mutta hotellille Thomas Circlelle päästiin sujuvasti. Hotelli on Washington Plaza, olutreittaaja Gene Bonventren mukaan juuri sama, jossa FBI onnistui kuvaamaan pormestari Marion Barryn vetämässä kokaiinia prostituoidun vatsalta. Huonenumero ei ollut tiedossa. 

DC:n lämpötila +26 C tuntui jo hieman viileältä varsin hikisen viikon jälkeen, ollut tosiaan koko ajan +30-35 C. Hotelli oli valittu ChurchKeyn läheisyyden takia ja pääsimme DC:n ykkösbaariin hyvällä ajoituksella 16:15, varttitunti aukeamisen jälkeen. Baari yläkerrassa, katutasossa ruokaravintola Birch & Barley, jossa sama tarjonta. Tiski oli jo täynnä, mutta pöytä löytyi. Hanavalikoima äärimmäisen DC-keskeinen, 15 IPAa kaikki District-kamaa, muissa tyyleissä joitakin yksittäisiä ulkopuolelta. Tämä oli kuulemma poikkeuksellista, johtui menossa olevasta DC Beer -viikosta. Hellbenderin IPAssa 7%,  Galaxy ja Azacca. Herukkaa, pehmeä, mehuinen, kirkas, tyypillinen moderneimman trendin IPA. Washington DC, ChurchKey, 26.8.2017.

Evolution Lot No3 IPA

Aamulla Norfolkissa tsekkaus reissun toisesta taistelulaivasta. Wisconsin on Iowa-luokkaa, eli kaikkien aikojen suurin. Hieman uudempi ja selvästi pitempi kuin Wilmingtonissa nähty North Carolina. Laiva ei olisi auennut vielä puoleentoista tuntiin, joten sisätiloissa ei nyt käyty.
 

Autolla Chesapeake Bayn suun yli, 30 km pitkä silta-tunneli -yhdistelmä, varsin vaikuttava rakennelma. Sen jälkeen varsin tylsää ajelua maaseudulla ennen Marylandin Salisburya. Olin tiedustellut täältä lounaspaikaksi Evolution Craftin panimoravintolan. Siisti paikka, IPAssa 6,8%, 65 IBU. Pihkaa ja mallasta pinnassa, vähemmän hedelmää, katkeroa keskiasteisesti. Hyvin raikasta, tunkkaisia oluita ei olekaan oikeastaan tullut reissulla vastaan. Salisbury (MD), Evolution Craft Brewing, 26.8.2017.

Wicked Weed Lieutenant Dank IPA

Motellisession päätteeksi Anheuser-Buschin Ashevillen tarjontaa, 6,5%. Hyvin kissanpissainen tuore tuoksu, herukkaa, ehkä bensiiniäkin. Maku on hedelmäisen mehukas, ananasta,  tuntuu hyvin tuoreelta ja raikkaalta, mutta siihen se sitten melkein jää. Maltaisuus on häivähdys, katkeruus hieman enemmän, mutta ei riittävästi. Silti, tämä on erittäin hyvää puhdasta olutta. Ostopaikka Kill Devil Hills (NC), Chip's Wine and Beer Market.

Fullsteam Rocket Science IPA

Motellisession jatkoa Durhamista, tässäkin IPAssa tarkalleen 7,0%, pohjoiscarolinalaiset tietävät, mihin oikea IPA asettuu. 85 IBUa. Hieman makeampaa sitrusta, hyvä tukeva runko ja taas hyvä pitkä perätila. Viime aikojen mehu-IPOihin masentuneena olen jo ollut siirtymässä pysyvämmin pilsnereihin, mutta ainakin täällä vanhat kunnon katkerat IPAt jylläävät edelleen. Tämä ei näytä keränneen netissä ystäviä, mutta mitäpä siitä. Ehkä aiemmissa versioissa ollut ongelmia, nyt tämä on huipputasoa. Ostopaikka Kill Devil Hills (NC), Chip's Wine and Beer Market.

Olde Hickory Death by Hops IPA

Vuoden paras IPA-nimi? Lisää motellioluita, 7%. 108 IBU. Pullotuspäivä aika tuore, 7/21/17. Tuoksua en oikein saa motellin muovimukista esiin. Nyt on sitrusta, keskitasoisesti hiilihappoa, myös trooppista hedelmää, maltaisuus myös mukana. Pihkaa vähemmän kuin Highlandin IPAssa, mutta katkeroa vastaavasti enemmän. Ashevillestä poistuessa tuli ajettua Hickory-kaupungin ohi ja Olde Hickory tulee sieltä, sekin perustettu 1994. Tämä olut on aika hyvää, harmittavasti ei tullut hanassa vastaan North Carolinassa. Ostopaikka Kill Devil Hills (NC), Chip's Wine and Beer Market.

Highland IPA

Takaisin motelliin, Ashevillestä perinnepanimon (per. 1994) IPAa, 7%, Chinook, Citra ja Centennial. Pullotettu 5/11/17, eli kolmisen kuukautta vanhaa. Ei oikein sitrukset parhaimmillaan, paksu mallasrunko, pihkaa rankasti ja kohtuullinen peräkärry. Ostopaikka Kill Devil Hills (NC), Chip's Wine and Beer Market.

O'Connor El Guapo Agave IPA

Norfolkin rantamotellin lähellä ei ollut ruokapaikkojakaan, joten illallisratkaisu haettiin BMW-reissulla Virginia Beachin puolelta. Pari panimon taproomia on tällä alueella, Commonwealth ja Pleasure House, mutta kummassakaan ei kunnon ruokaravintolaa. Jonkinlainen gastropub löytyi, jossa kohtuullinen craft-tarjonta. Olisi haluttanut kokeilla Richmondista lähes blogin nimikkopanimo Ardentin kamaa, mutta tarjolla vain vahvaa hunajainkiväärikamaa. Valitsin norfolkilaisen O'Connorin agave-IPAa, 7,5%, 70 IBU. Pehmeää, trooppista hedelmää, matalat hiilihapot, katkeroa kevyesti. Kuohkeus lähes nitrotasoa, myös cask-fiilistä. Aivan erilainen kuin tanskalaisen Munkebon Balder Agave IPA. Virginia Beach (VA), 1608 Crafthouse, 25.8.2017. 

Weeping Radish IPA

Matkalla Wilmingtonista Washingtoniin oli jossain yövyttävä ja kohteeksi valikoitui Norfolk, tai varsin valtava Hampton Roads -metropoli, joka koostuu monesta kookkaasta kaupungista. Alueella on hyviä olutkohteita, mutta yhdenkään läheisyydestä ei löytynyt kohtuuhintaista majoitusta. Annoin periksi, majoitusratkaisu oli rantamotelli Norfolkin pohjoisrannalla. Kävelyetäisyydellä ei todellakaan mitään olutkohteita. Varauduin iltaan tankkaamalla olutta Kill Devil Hillsin hyvätasoisessa olutkaupassa. Ensimmäisenä North Carolinan vanhimmalta (1986) pienpanimolta Outer Banksin Jarvisburgista IPAa tölkissä, 6,0%, 43 IBU,  saksalaista Melon-humalaa. Maltaista, katkerahkoa kamaa. Puhdasta, mutta yksioikoista ja sitrus puuttuu. Ostopaikka Kill Devil Hills (NC), Chip's Wine and Beer Market.

Outer Banks Olsch

Toinen näyte vilkkaan panimoravintolan tarjonnasta, kölsch-tyyliä, 4,8%. Hyvin kaunis olut. Erittäin maltainen ja täyteläinen, kuin baijerilainen helles. Takaosa ohuempi, mutta katkeroa silti löytyy. Itse asiassa hyvin samanlainen kuin paikan IPA, enemmän mallasta, vähemmän katkeroa. Panimon vieressä Kitty Hawk -lentokenttä ja Wright-veljesten muistomerkki. Näillä huudeilla siis lennettiin ensi kerran, Kill Devil Hills -kaupunkia ei silloin vielä ollut. Kill Devil Hills (NC), Outer Banks Brewing Station, 25.8.2017.

Outer Banks Dr. Rudi IPA

Suhteellisen tylsä 250 mailin ajomatka Wilmingtonista Outer Banksille, hieman Florida/Louisiana -tyyppistä suota ja vasta lopussa näyttäviä siltoja salmien yli. Lounaalle rantakylä Kill Devil Hillsin panimoravintolaan. IPA (6,0%) on maltainen ja katkera, pikemmin ESB kuin IPA. Katkeruutta todella mukavasti, mutta sitrusta ei ollenkaan. Kill Devil Hills (NC), Outer Banks Brewing Station, 25.8.2017.