Joulukuinen sessio Kaisaniemen Juovassa savolaisten Ari Nyforsin ja Aki Miettisen seurassa. Saavuin paikalle ensimmäisenä ja vedin soolona venäläispilsiä Novgorodista. Kollaboraatiotoimijana pietarilainen GAS Brew. 5,2 %, vain 20 IBU, Hallertau käytössä. Käytännössä kirkas. Ohut, ei tarpeeksi maltaisuutta, lievästi makea. Ei katkeroakaan. Aivan liian mauttomaksihan tämä jäi. Vaikka ei mitään virheitä, niin aivan liian vaisua. Juova, 16.12.2021.
Douglas Adamsia siteeraava imperial stout Bruuverin peräkammaripanimosta. Sain vinkin Petteri Kinnuselta tällaisen oluen saatavilla olosta. Musta, 10,5 %. Paahteinen vaniljainen tuoksu. Lievästi hedelmää, aika kuiva perinteinen maku. Ihan ok ja tyylinmukainen, mutta ei kovin monimuotoinen. Lämmetessä makeutuu, marjaisuutta mukaan. Täyteläisyyttä ehkä kaipaisi ripauksen lisää, mutta onnistunuthan tämä on. Bruuveri, 14.12.2021.
Ranskalainen bière de garde Gussigniesista aivan Belgian rajalta. 7,0%, vain 15 EBU. Humalina Strisselspalt, Hallertau ja Brewer's Gold. Samea, makea karamellinen tuoksu. Hedelmäinen maku, esterisyyttä myös. Puhdas ja raikas kuiva vaalea ale. Onpa hyvää, erinomainen juotavuus, tykkään kovasti. Ei kyllä ollenkaan jälkimakua, muttei nyt haitannut. Pikkulintu Ruttopuisto, 14.12.2021.
Ruis-IPAa Maltalta, ensituntuma Lord Chambray -panimoon, joka sijaitsee kakkossaarella Gozolla. 7,0 %, 55 IBU, Amarillo, Simcoe, Mosaic, Cascade, Citra. Makean rukiinen tuoksu. Maku on täyteläisen leipäinen, tuoksua kuivemman maltainen. Pieni peräkärrykin löytyy kevyen yleishedelmäisyyden jälkeen. Varsin puhdasta kamaa. Pikkulintu Ruttopuisto, 14.12.2021.
Tujun Assking-sarjaan taas uutta pyllymehua, 7,0 %, Simcoe, Citra, Mosaic. Samea. Sitrusta, kissanpissaa ja herukkaisuutta. Kuivaa, vähän yrttinen maku. Hieman karkea runko ja suutuntuma, ei paljoa katkeruutta. Ei Tujun parhaita. Pikkulintu Ruttopuisto, 14.12.2021.
Uusi kotimainen kiertolaispanimo Pinwheel, Pogo-niminen american pale ale pantu Lohjalla UG:llä. 5,5 %, 34 IBU, Cascade, Amarillo. Kirkas ja herukkainen. Kuivan hedelmäinen, ei katkeroa, aika puhdas. Hyvä juotavuus. Pikkulintu Ruttopuisto, 14.12.2021.
Tuusulasta uutta tupla-IPAa, 8,0 %. Samea, trooppista hedelmää tuoksussa. Jokseenkin karkea maku, hartsia seassa. Ei katkeruutta, ei oikein tasapainoinen. Ei huippua todellakaan, CoolHeadillä edelleen laatu heittelee IPA-osastolla. Panema, 13.12.2021.
De Dolle Brouwers eli Hullut Panijat on ensimmäisiä Belgian moderneista panimoista, perustettu 1980 Esenissä lähellä Diksmuidea Flanderin ytimessä. Panimon Arabier, Oerbier ja Stille Nacht olivat ensimmäisiä tähtioluita, joita Juha Lehdon Kalaravintolat toivat Suomeen 1990-luvun alkupuolella. Nyt vastaan tuli panimon pääsiäisolut Boskeun arvoituksellisesti joulun alla hanaversiona. Muistiinpanojeni mukaan olen juonut aiemmin tätä olutta vain pullosta. 9,0 %, ruskea, lievästi samea. Happamuutta tai etikkaisuutta tuoksussa. Belgiesteriä ja hiilihappoa. Hedelmää, vähän pippurista mausteisuutta. Happamuus tässä häiritsee, se ei nivoudu kokonaisuuteen kunnolla, jos tarkoituksellisesti mukana. Panema, 13.12.2021.
Eilen oli tarkoitus järjestää Peter Tammenheimon junailema suuri jouluolutmaistelu, mutta toisin kävi. Kusti Ollikainen ei päässyt mukaan työkiireiden takia ja sitten Ilkka Sysilä, Jaana Hihnala ja Ville Leino joutuivat vetäytymään erinäisistä syistä. Paikalle pääsi siis vain Petteri Kinnunen minun ja Peterin ohella. Näissä oloissa päätettiin siirtää varsinaista maistelua viikolla ja varasuunnitelmana otettiin näytteitä Peterin jääkaapista. Mukaan pääsi joitakin sellaisia jouluoluitakin, joista oli tarpeeksi yksilöitä saatavilla.
Sessio käyntiin Laitilan Kukko Pilsin 20-vuotisjuhlaversiolla, joka on ehtinyt kerätä mainetta länsirannikon asukeilta. Kyseessä pieni erä, josta ei ole riittänyt pisaraakaan pääkaupunkiseudulle. Peter oli kuitenkin onnistunut haalimaan pari tölkkiä. 5,0 %, hyvää vaahtoa, lähes kirkas. Ehkä lievästi diasetyyliä tuoksussa, ei niinkään maussa. Se oli pienoinen yllätys, mutta eihän se varsinaisesti (tšekki)pilsiä pilaakaan. Tuttu ruohoinen kuohkean raikas maltaisuus hallitsee sitten itsevarmasti kokonaisuutta. Katkeruuttakin on, vaikka ei paljoa. Aika näppärä aloitus.
Stockholm Brewingin Östermalms Pilsner jatkoi samalla tyylillä, 5,4 %, luomuhumalia Saksasta ja Tšekistä. Vaahtosi rankasti, kaikki ei varmaan tölkissä aivan kunnossa. Makeahko ja karkeampi maku, maltaisuus jää ohuemmaksi. Raikkaus jää kovin kauas laitilalaisesta.
Makun joulumärzen Vaahtoparta jäi tämänviikkoisessa Helsingin Sanomien jouluolutvertailussa jokseenkin yllättäen peränpitäjäksi. Pääsimme nyt tsekkaamaan päivän kunnon. Nimestä huolimatta ei vaahtoa synny. 5,3 %, Mittelfrüh ja Magnum humalina. Ruskea, melko kirkas juoma. Tunkkainen vihanneksinen tuoksu. Makeaa on, jokin maakellarimainen sivumaku, hapettunut ehkä. Eihän tämä hyvältä vaikuta, joten HS-sijoitukselle löytyy perusteita. Mutta ei siis varmaankaan tarkoitetussa kunnossa.
Lager-aloituksen jälkeen session ainoat sourit, joita valmistajat ovat kutsuneet goseiksi. Lancashiren Rivingtonin gosessa on passionia ja persikkaa, nimi on Very Insulting What You Said About My Coat, 5,4 %. Marjainen makea tuoksu. Tiukka hedelmäinen runsas maku, happamuutta reippaasti ja tuntuupa jopa suolaiseltakin. Jos jostain syystä haluaisin juoda hedelmägosea, niin tämä olisi ihan hyvä valinta. To Ølin Piña Gose taas ei sellainen ole. Aivan sama väri, pirteämpi tuoksu. Vähän laahaavampi makea maku, ei juuri ollenkaan happamuutta. Ananas ja kookos hallitsevat, 5,5%. En tykännyt, mutta sekoittamalla nämä kaksi tuli ihan mukava tasapainoinen blendi.
Seuraavana parina ESBit, jotka olivat molemmat itselleni ennestään tuttuja. Kokkolalaisen Kahakan Holiday Alea maistelin äskettäin Sortavalassa. Se oli kunnossa, niin nyt tämä pulloversiokin. Pähkinäinen maltainen veto. Tornion savu-ESB Laavu tuli tsekattua jo viime vuonna ja pienillä varauksilla sekin toimi. Nyt kuitenkin heti tuoksussa jotain pahasti pielessä. Keitettyjä vihanneksia ja palanutta kumia. Maku ei ole paljon parempi, joten jotain on mennyt pieleen. Tämä oli yllättävää, koska olut oli saatu tuoreena suoraan panimolta.
Yorkshiren Saltaire on ennestään monesta yhteydestä tuttu panimo, mutta White Christmas kokeilematon. 4,8 %, appelsiininkuorta ja korianteria. Ei kuitenkaan witbier vaan jonkinlainen maustettu golden ale. Aika pirteä kukkainen sitruksinen olut, vähän katkeruuttakin. Varmasti kovasti mielipiteitä jakava tuote, Petteri ei tykännyt, mutta Peterille ja minulle tämä maistui. Greene Kingin (Hardys & Hansons -nimellä) Rocking Rudolph tuli vastaan cask-versiona viimeisimmällä Lontoon keikalla Heathrow'ssa. En silloin tykännyt. Nyt pullossa maistui ihan mukavalta, lievästi makea maltainen täyteläinen ale, vain 4,2 %.
Alkuviikosta Markku Korhosen bileissä tuli juotua Olarin uutta balttiporteria. Nyt samaa juomaa growlerista. Edelleen hyvää, kuivaa, paahteista, vähän hedelmäisyyttä.
Seuraavaksi vuoroon session IPA-osuus. Alkmaarin De Moersleutelilta Crank The Juice, 5,5 %, Mosaic ja Simcoe. Ananastuoksua, mehuinen maku. Ei kovin tuoreelta vaikuta, ei katkeroa. Keskinkertaista vetoa. Tarton Anderson'silta Horror Dance Squad, joka on nisu IPA. Vehnää siis, 5,0 %, sitrustuoksua nyt. Vähän mausteisempi, raikkaampi ja ryhdikkäämpi.
To Øl on ennenkin harrastanut Dangerously Close -termiä oluiden nimeämisessään. Nyt tarjolla Dangerously Close To Stupid, vahva imperial IPA, 9,3 %, 100 IBU, Citra ja Centennial. Lievästi tunkkainen tuoksu, makeahko maku. Hedelmäisyyttä on rutkasti, ei huono, mutta odotin kieltämättä enemmän.
Lopuksi sessiossa tummat oluet. Tankerin Winter Is Coming on kevyt porter, 5,5 %. Tummanruskea, paahtunut, leipäinen. Pehmeä ja kuohkea, puhdas, ei valittamista, mutta ehkä vähän tylsä. Honkavuoren Taiga-sarjaan nyt ilmaantunut Joulun Taiga, 5,2 %. Paahteinen, paahtoleipäinen tuoksu. Makea maku, hedelmäinen, puhdas. Mukavaa, mutta aika matalaprofiilista.
Hiisi-panimon Ikiiurso on pärjännyt erilaisissa kisoissa erinomaisesti, mutta on siitä huolimatta oikein mukava olut. Peterin varastosta nyt yksilö ensimmäisestä vuosikerrasta, ilmeisesti 2014 tai 2015. Tennessee-viskitynnyrikypsytystä, Jack Daniel's siis varmaankin, imperial stout, 12,0 %. Viskin tuoksua, paahteisuutta. Yllättävää hedelmäisyyttä, kuivaakin, pehmeää ja miellyttävää.
Sitten session ehkä harvinaisin olut. Põhjalan Pime Öö on jo tuttu vahva stout monina versioina, mutta nyt vuorossa 226 päivää Glen Garioch -viskitynnyrissä kypsynyt juoma. Vain yksi tynnyrillinen tehty ja jaettu maahantuojille markkinointitarkoituksiin, ei siis yleisessä myynnissä. Aberdeenin lähellä sijaitseva Glen Garioch on Skotlannin itäisin tislaamo, jonka viskeissä on runsaasti turvesavua, poikkeuksellista Highland-viskeissä. 14,5 %, jotenkin sherryinen tuoksu, ei ainakaan voimakasta savuisuutta. Makeahkoa ja pehmeää, todella hyvä tasapaino, huikea juotavuus näin vahvalla oluella. Tämä kolahti todella kovaa, selvästi session huipentuma ja muutenkin viime aikojen parhaita.
Jäljellä oli vielä kaksi olutta, odotetusti ne jäivät Glen Gariochia vaisummiksi. De Moersleutelin Macaroon Machine on coconut pastry stout, 10,0 %. Aika vaisu tuoksu. Paksua suklaisuutta ja vaniljaa, mutta ei loppujen lopuksi kovin makea. Ihan ok.
Vihoviimeisenä Pühasten Silver-sarjasta ruisviskiversio Extremum Fato. 12,0 %, kahvia mukana. Intensiivinen tuoksu, viski henkäilee. Pehmeää on, kahvi pyöreyttää, alkoholi ei tunnu. Tasapainoinen, juotavuutta, hämmentävän hyvää. Toiseksi paras session oluista, virolaiset ovat kovassa vedossa edelleen.
Salaman Barbara-sarjassa on jo varmaan lukemattomia pilsejä, mutta omalle kohdalle tuli nyt vastaan kolmas variaatio. Mandarina Bavaria siis kuivahumalana, 5,0 %. Lähes kirkas, mutta ohutta utua kuitenkin. Kuivahumaloinnista huolimatta tuoksu ainakin peruslasista on lähinnä viljainen. Maku on maltainen, aika pehmeä ja maltainen. Kuivaa on. Puhdastakin, mutta katkeruus puuttuu käytännössä kokonaan. Eihän tässä mitään erityistä vikaa ole, mutta ei nämä Salaman pilsit kuitenkaan vielä säväytä asianmukaisella tavalla. Tower Tripla, 10.12.2021.
Espoon Keran hallien panimokeskittymään pesiytynyt alkaa päästä vauhtiin. Nyt Pasilaan asti saatu heiziä kamaa, 6,7 %, DDH, Mandarina Bavaria, Citra, Mosaic. Edellistä hieman vähemmän samea. Kuivempi lähes greippinen tuoksu. Maku tunkkaisempi, trooppista hedelmää, mutta ei kovin raikkaasti. Tavallaan kuitenkin omaperäisempää otetta, ei varsinaisia virheitä. Ei katkeruutta, ei kovin raikas. Ehkä kuitenkin lämmetessä hieman hartsia nousee mukaan. Tower Tripla, 10.12.2021.
Pasilan Triplan Tower vain parantaa menoaan, baari alkaa olla kaupungin craft-eliittiä. Nyt baarissa tuli ensimmäisenä vastaan uusi eteläkarjalainen tupla-IPA, 8,5 %, Mosaic, Citra ja Idaho 7. Sameaa on, appelsiinia tuoksussa. Mehuinen maku, hieman kirpeää marjaisuutta. Kuivaa, raikasta, tuoretta, aika hyvä katkeruuskin. Trooppista hedelmää maussa, passionia, mangoa, agavea. Ehkä vähän alkoholikin tuntuu, mutta kokonaisuutena aivan erinomaista kamaa jälleen kerran Tujulta. Tower Tripla, 10.12.2021.
Ateriakokonaisuuden loppuvaiheen kostuttajaksi georgialainen Zedazeni, myös panimo tottelee kai samaa nimeä, sijainti Saguramossa hieman Tbilisin pohjoispuolella. Kirkas lager, 5,0 %, saksalaisia raaka-aineita, ilmeisesti siis humalaa, mutta ehkä jopa mallasta. Keittomäskäys käytössä. Kuivaa, maltaista, raikasta. Varsin mautonta, mutta puhdasta. Purpur, 9.12.2021.
Georgialainen ruokaravintola Purpur on Rikhardinkadun kirjastoa vastapäätä samassa lokaatiossa kuin muinainen Rikhard's Pub. Itse muistan paikan parhaiten 1990-luvun lopun inkarnaationa, jolloin Richard O'Donoghue's -nimisessä irlantilaisbaarissa Olli Majanen tarjoili erinomaisia brittiläisiä cask-oluita. Sisustuksesta vaikea enää saada nostalgiafiilistelyä, mutta jotain tuttua pitkänomaiseen kapeahkoon tilaan on jäänyt. Edellisillan Kuu-ravintolan setin tapaan moniosainen menusetti, nyt vielä enemmän syömistä ja ruokalajejakin useampia. Hyvää ja ravitsevaa oli nytkin. Purpurin juomalistalla oli ennenmaistamattomia oluita Venäjältä ja Georgiasta. Kokeilin aluksi IPAa Moskovan esikaupungista Mytištšistä, 5,9 %, 55 IBU. En tullut vilkaisseeksi oliko pullossa valmistuksen ajankohta mainittu. Aika vaisu tuoksu. Maku on selvästi tunkkainen, jopa pahvinen. Ei varmastikaan lähelläkään tuoretta. Hedelmäisyys puuttuu tyystin, mutta maltaisuutta sen verran, että juoman saa menemään alas. Purpur, 9.12.2021.
Rikhardinkadun Purpur ei ollut vielä auki klo 16:30, joten nopea aperitiivi ennen iltapalaa vastapäisessä Ludvig-baarissa. Tässä en ollut ennen käynytkään, puoli kerrosta katutason alla, suhteellisen tilava baari. Koffin maahantuontisettiä hanoissa, silmiin osui manchesteriläisen Marblen bitter, jota en muista ennen kokeilleeni. Keg-versio tietysti, 4,2 %. Tuoksussa ja maussa hieman voimaista diasetyyliä, ikävä kyllä. Eniten epäilen jotain hanahygieniaongelmaa, tuskin itse tuotteeseen tällainen kuuluu. Ongelma ei ollut suuri, mutta häiritsi kyllä. Muuten varsin suoraviivainen yleishedelmäinen kevyt ale, jossa ei mainittavasti katkeruutta. Sessioitavuus varmaan ollut suunnittelun tärkeimpänä ohjenuorana. Caskauksella tästä saisi vielä pehmeämmin alas soljuvaa tavaraa. Ludvig, 9.12.2021.
