maanantai 18. helmikuuta 2008

Paul Haggis: Crash

Jälleen kerran yksi Short Cuts -tyyppinen leffa, ja vieläpä sijoittuu taas Los Angelesiin. Paljon henkilöitä, risteäviä tarinoita, moraalinen opetus, alan olla täysin kyllästynyt tähän lajityyppiin. Nyt pureudutaan rotuennakkoluuloihin ja rasismiin, ei kulje luontevasti, epäuskottavia yhteensattumia, yksioikoisia ratkaisumalleja. Nyt ei sada sammakkoja vaan lunta Etelä-Kaliforniassa. Ei tämä täysin surkea ole, muutama hauska keskustelutuokio musiikista hiphopin ja kantrin vastakkainasettelusta. En vain kertakaikkiaan jaksa innostua tämäntyyppisestä teennäisestä maailmanparannuksesta.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On pirun paljon kovasti ylistettyjä elokuvia - etupäässä amerikkalaisia, joita ei jaksa kirveelläkään katsoa eikä niistä innostu. En viitsi silti niitä huonoiksi sanoa.Lieneee nempi high brow-porukoille tarkoitettu.

Työpaikan hiphop-mies kirjoitti...

"Ei tämä täysin surkea ole, muutama hauska keskustelutuokio musiikista hiphopin ja kantrin vastakkainasettelusta." Jo tuon takia täytynee joskus yrittää katsoa :)

Ari Juntunen kirjoitti...

Niin, oli siinä tuollainen Tarantino-tyyppinen musiikkianalyysi autoradion tarjonnasta.