Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Andrew Niccol: Lord of War
Komediallinen kronikka amerikanukrainalaisesta asekauppiaasta. Elokuva käynnistyy visuaalisesti näppärällä patruunan elinkaarta seuraavalla subjektiivisella otoksella ja voice-over tuo noirahtavaa fiilistä kehään. Alussa on jonkinlaista paikallisväriäkin 80-luvun alun New Yorkin Little Odessasta, Brooklynin Brighton Beachistä, mutta leffa lysähtää nopeasti valtavirran mitättömyydeksi. Pinnallisesti hypähdellään sinne tänne, Kolumbian kokaiinikahinoista ja Neuvostoliiton romahtamisesta Länsi-Afrikan loputtomiin sotiin. Henkilöhahmoihin ei saada mitään syvyyttä, yhtä hyvin voisi katsoa hiphop-videoita. Lopussa yritetään nostaa moraalista lippua, yksityisyrittäjädiilerit ovat pikkutekijöitä valtioiden harjoittamaan asekauppaan verrattuna. Näin tietysti onkin, mutta ei se paranna tämän niljakkaan elokuvan olemassaolon oikeutusta mitenkään. Taustalla tositapahtumat, kuinkas muutenkaan.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti