Volker Schlöndorff: Die Stille nach dem Schuß

Veteraaniohjaajan ossi-leffa vuodelta 2000, melkoisen erilainen verrattuna ohjaajan edelliseen hikiseen Florida-neonoiriin Palmetto. Alkaa hilpeänä tapakomediana, kun itäsaksalaiset kommunistit hämmentyvät joutuessaan tekemisiin länsisaksalaisten vasemmistoradikaaliterroristien kanssa. Partisaanilauluihin jämähtäneet kommunistit eivät pysty ymmärtämään rock 'n' roll -terroristeja. Radeberger-olut kuitenkin maistuu molemmille. Aika tuntuu kulkevan liian nopeasti, aluksi ollaan Libanonin sisällissodan syttymisvaiheissa 1970-luvun puolivälissä, mutta muuri on sitten samantien murtumassa 80-luvun naurettavien diskohittien (Live is Life) tahtiin. Elokuvakin liudentuu arkirealistiseksi Itä-Saksan loppuvaiheiden kuvaukseksi, lupaavaa lesboasetelmaa ei kehitetä eteenpäin. Kunnon jännitettä ei synny alun dramatiikan jälkeen, löysien väsyneiden kohtausten jälkeen traaginen loppu tulee töksähtäen. Elokuva perustuu löyhästi Inge Viettin kohtaloihin.