torstai 7. maaliskuuta 2013

Alain Resnais: Hiroshima mon amour

En muistanutkaan kuinka erinomainen elokuva Alain Resnais'n esikoisteos on. Alussa elokuva vaikuttaa Godard-tyyppiseltä keskusteluromanssilta ranskalaisen naisen ja japanilaisen miehen välillä nykyajassa (1959) Hiroshimassa, väliin leikataan Resnais'n aikaisempien lyhytelokuvien tyylisiä dokumenttipätkiä Hiroshiman tuhoista. Elokuvan todellinen ydin on kuitenkin takaumina nouseva naisen aikaisempi rakkaustarina miehitetyssä Ranskassa, Neversin pikkukaupungissa Loiren rannalla, saksalaisen sotilaan kanssa. Resnais'n tutut teemat aika, muisti ja unohdus jyräävät todella vaikuttavalla visuaalisella otteella ja tiheydellä, johon Resnais ei ehkä enää myöhemmin yltänyt. Marguerite Duras'n käsikirjoitus tarjoaa ainekset, mutta Resnais on ehdoton auteur. Emmanuelle Rivan voice-over tuo hypnoottista unenomaisuutta, jota kuva tukee lähes ainutlaatuisella tavalla. Loppuratkaisu tapahtuu Casablanca-nimisessä baarissa, nimi tuskin on sattumaa, jotenkin samantyyppisistä valinnoista on taas kyse.

Ei kommentteja: