sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Jalkapallonostalgiaa Budapestissa, osa 2








Tein uuden yrityksen Ferencvaros-museoon, sehän oli siis torstaina mystisesti kiinni. Aika vähän roskia Groupama Arenan ympärillä, vaikka siellä edellisiltana Unkari hävisi Sveitsille 2-3 MM-karsinnassa. Ottelu oli loppuunmyyty, mutta ehkä muutenkaan en olisi ehkä jaksautunut raahautua paikalle koleana iltana. Jalkapallohistoria alkaa kiinnostaa yhä enemmän kuin nykyjalkapallo. Unkarista en ole ollut kovin kiinnostunut maan tason romahtaessa 80-luvulla. Niin hyvä kuin Lajos Detari olikin, hänessä ei ollut enää samaa loistoa kuin edellisen sukupolven Fazekasissa, Nyilasissa tai Töröcsikissä. 

Museo olikin nyt auki, mutta sisäänpääsy oli yllättävän vaikea. Kassalla ei luottokortit kelvanneet ja käteistä minulla oli tasan yksi 10 000 forintin seteli. Sisäänpääsy oli 1600 ja myyjäpoika ei pystynyt antamaan rahasta vastaan. Paikalle saapui lisää virkailijoita asiaa ihmettelemään, mutta ratkaisua ei löytynyt. Lopulta sanoin käyväni särkemässä ison setelin viereisessä fanikaupassa. Kävin ostamassa 500 forintin Ferenvaros-korkinavaajan, sain pienempiä seteleitä ja pääsin sisään. Ketään muita vierailijoita ei näkynyt koko oleskeluni aikana. 

Aika tavanomainen futismuseo, valokuvia ja muistoesineitä Ferencvarosin taipaleelta. Erityisteemana joukkueen suuren pojan Florian Albertin 75-syntymävuosijuhlat, Albert kuoli viisi vuotta sitten. Harmittavasti lähes kaikki tekstit olivat pelkästään unkariksi, joten vierailu ei kovin informatiivinen ollut. Hauskasti paikalla oli pari mainintaa varsinaisesta suosikkijoukkueestani Leedsistä, joka pelasi eurocupeissa usein unkarilaisjoukkueita vastaan. Fairs Cupin finaalissa Leeds näkyi lahjoittaneen omituisen möhkäleen vastustajalle, en saanut selvää mitä esineen on tarkoitus esittää. Somessa kuvaa levittäessäni Kari Ylänne huomautti vuosiluvun olevan väärän. Todellakin, Leeds ja Ferencvaros pelasivat finaalissa 1968 eikä 1969. Joukkueet kohtasivat kyllä syksyllä 1969 Euroopan Cupin toisella kierroksella, ehkä lahjoitus tehtiin silloin ja Fairs Cup -maininta on virheellinen.

Kunniapaikalla oli tietysti Florian Albertin Ballon d'Or vuodelta 1967. Tibor Nyilasin Silver Boot vuodelta 1981 myös esillä. Unkarin jalkapallon nykyinen alennustila on kyllä murheellista menneisyyden hohtoa fiilistellessä. Ja kun varsinainen suuruudenaika 1950-luvulla ei täällä erityisemmin esillä, Ferencvarosista ei silloin maajoukkueessa pelannut kuin Mihaly Toth, pääosa tuli Honvedista ja MTK:sta. Yhdessä valokuvassa harmaantunut Florian Albert hymyilikin yllättävästi nuoremmilta näyttävien Ferenc Puskasin ja Nandor Hidegkutin kanssa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Näitkö reissussa Islannin ja Suomen karsintapelin? Olisi mukava kuulla kommentit viimeisiltä hetkiltä.

Ari Juntunen kirjoitti...

Enpä nähnyt peliä. Netistä olen nähnyt pätkiä ratkaisutilanteesta. Varsin dramaattinen ottelu kyllä ollut. Ulkopuolisena arviona voinee taas todeta, että Suomen joukkueen henkisessä valmennuksessa täytyy olla vikaa, kun näitä romahtamisia tulee kerta toisensa jälkeen.