torstai 18. kesäkuuta 2020

Olari ThiCCC Double NEIPA



Edelliset 46 juhannusta, siis vuodesta 1974 asti, olen viettänyt Puolangalla. Heti ensimmäinen juhannus siellä jäi hyvin mieleen, kun pystyin auton akun avulla katsomaan Sharpin pienestä matkatelevisiosta lauantaina 22.6. Itä-Saksan ja Länsi-Saksan välisen jalkapallo-ottelun Hampurista. Oli menossa jalkapallon MM-kisat ja tuo ottelu jäi Saksojen ainoaksi keskinäiseksi kohtaamiseksi. Altavastaaja DDR yllättäen voitti 1-0 Jürgen Sparwasserin maalilla, mutta Länsi-Saksa eteni lopulta maailmanmestariksi. Tässä ottelussa suurin suosikkipelaajani Günter Netzer pelasi uransa ainoat MM-lopputurnausminuutit. Mutta tänä vuonna en pääse Puolangalle koronan takia. Perinne olisi tietysti jossain vaiheessa loppunut, mutta enpä arvannut sen päättyvän tällä tavalla. 

Nyt on siis väistämättä urbaani Helsinki-juhannus edessä. Olarin Panimo kertoi sopivasti laittavansa growler-myyntiin uutta tupla-NEIPAa, joten pistin ennakkotilauksen sisään. Juhannusta piristämään päätin ottaa saman tien Biltema-kanisterilla täydet viisi litraa. Kevään ennakkotilauksissa Olari on täyttänyt astiat etukäteen, mutta juhannushumussa näin ei ollutkaan. Tiskille oli jonoa ja asiakkaiden astiat täytettiin odottaessa. Olipa ainakin mahdollisimman tuoretta. Sivumennen sanoen kukaan muu ei näyttänyt isompaa pakkausta suosivan, tosin olin lähestyessä Otaniemen kadulla sellaisen nähnyt yhdellä vastaantulijalla. 

Uusi olut siis ThiCCC-niminen, kolme c:tä viitannee c-kirjaimella alkaviin amerikkalaisiin alan klassikkohumalalajikkeisiin. Nettihaun perusteella melkein näin onkin. Centennial on juuri sellainen klassikko, Citra hieman uudempi, mutta vieläkin maineikkaampi nykyään. Cashmere on nuorin lajike, mutta samaa Pacific Northwest -laatua sekin on. 8,0 %, ei kovin vahva DIPAksi. Vaahtoaminen runsasta, joskaan ei kovin pitkäkestoista. Mutta ei siis ainakaan flättiä, sehän on näissä ex-tempore growlereissa ollut riskinä. Mukava hyvin vaalea väri. Tuoksu on hyvin hedelmänektarinen, lievästi happamaa sitruunaakin ehkä mukana. Enemmän sitrusta kuin trooppisempaa. Maku on hyvin raikas ja tuore, matalahiilihappoinen, intensiivistä greippiä ja todellakin jopa sitruunaa. Se hieman haittaa, mutta ei onneksi paljoa. Kuiva runko, ei tyypillistä old school DIPAn karamellisuutta, sitä en toki odottanutkaan. Kirpeydestä huolimatta juotavuus on erinomainen, alkoholia ei tunnu ollenkaan. Maltaisuus ei kovin pinnalla, mutta ei tämä pelkäksi mehukaljaksi jää. Perätila on kepeä, sielläkin on enemmän kirpeää hedelmää kuin perinteistä katkeruutta. Ei ehkä aivan Olarin ykkönen, mutta ei jää kauas kärjestä. Ostopaikka Espoo, Olarin Panimo.

Ei kommentteja: