Tapasin runsas vuosi sitten Weihenstephanerin Johannes Weissin ja tuli juteltua mm. hellesin ominaispiirteistä. Nyt Johannekselta tuli terveisiä Servaalin Henrik Larkion kautta ja samalla näytepullo maailman vanhimman panimon uudesta (?) hellesistä. Etiketti näytti uudelta, mutta epäilin muutosten jääneen siihen. Baijerin heleä sininen väri hallitsee uutta ulkonäköä. Nimestä on kuitenkin tippunut Original-määre. Original Helleshän tunnettiin aiemmin nimellä Original Bayrisch Mild. Alkoholia on vain 4,8 %, kun Originalissa oli 5,1 %. Humalina Hallertaun Select ja Saphir, vain 16 IBU.
Kullankeltainen väri, valkoinen kuohuva vaahto. Tuoksussa on tuttua täyteläistä maltaisuutta. Maku on liukkaan pehmeä, matalahiilihappoinen ja hyvin öljytty. Hedelmäisyyttä ei ole, none whatsoever. Kuivaakin tämä on, ei makeutta. Mutta lyhyt maku on, katkeruutta takasuoralla on vain äärimmäisen minimaalisesti. Ehkäpä pieniä eroja Originaliin on havaittavissa. Hiilihappoa vähemmän, kuivempaa, mutta aiempaakin vähemmän katkeruutta. Juuri sitä mitä saattoi odottaa, puritaanisen puhdasta, kaikki on puristettu ytimeen ja vain siihen, ei mitään liikaa. Tehty usein juotavaksi suuria määriä. Ja siihen ei kannata suomalaisesta luterilaisesta ahdistuneesta peräpussista urputtaa mitään kansanterveydellistä jorinaa. Näin olutta tehdään ja nautitaan eurooppalaisen sivistyksen sydänalueilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti