Trillium Melcher Street, hanaversio

Juovassa uudenvuodenaaton kunniaksi pienimuotoinen Bostonin tarunhohtoisen Trillium-panimon tap takeover. Panimon oluet alkavat olla jo melko tuttuja, mutta tätä heiziä olen juonut aiemmin vain tölkistä legendaarisessa Janne Keskisarjan ja Jani Simosen järjestämässä Oulu-tastingissä helmikuussa 2018. 7,2 %, Mosaic ja Columbus humalina. Samea, sitrustuoksu. Pehmeää mehuisuutta maussa, kuivaa. Ei juuri katkeroa, oikein hyvä juotavuus. Tasapainoista tavaraa kaikin puolin. Ei ehkä Trilliumin suurin saavutus, mutta mukavan ryhdikästä olutta ilman muuta. Juova, 31.12.2025.

Vuosi sitten arvioin, että vuoden 2023 blogipostausmäärä 1240 jää pysyväksi ennätykseksi. Toisin kävi, ennätys meni nyt rikki reilusti, kun tämänvuotinen lukema on 1354. Toki vuosi sitten ennakoin elämänmuutoksia ja niitä on tosiaan tapahtunut. Suurin syy postausmäärän kasvuun on tietysti päivätöiden lopettaminen aprillipäivänä. Aikaa on ollut enemmän harrastuksille ja matkojakin toteutui varsin runsaasti. Kainuussa ei ole enää Puolangan ja Kajaanin tukikohtia, joten Oulu-vierailut lisääntyivät loppuvuodesta. Asiaan vaikutti tietysti myös Varikon taproomin avautuminen.

Miten jatkossa? Nyt tuntuu taas siltä, että tämä ennätys jää pysyväksi. Vaikka aikaa on enemmän, niin tulot vähenevät väistämättä. Toisaalta omaisuus (lähinnä asunto) olisi käytettävä nautintoihin ennen kuin aktiivivuodet loppuvat. En arvioi enää Juomapostiin ulkomaisia oluita, joten oluiden painopiste blogissakin tulee siirtymään kotimaiselle puolelle. En odota mitään dramaattista muutosta, mutta trendi on tuonsuuntainen. Kirjoja luen entistä enemmän, mutta niillä on vaikea nostaa blogipostausten määrää. Kahdessa edellisessä lukemassani kirjassa oli yli 600 sivua. Matkailun määrä ei ainakaan heti ole vähenemässä. Covidilla on pysyviä vaikutuksia. Takaraivossa on koko ajan, että matkustaminen voi muuttua mahdottomaksi millä hetkellä hyvänsä. On elettävä koko ajan kuin viimeistä päivää. Vapaaehtoisesti en ole siis matkustamista vähentämässä, mutta se voi tietysti vähentyä monestakin syystä. Kesällä on jalkapallon MM-kisat, otteluraportit nostavat postausmäärää. Tuskin kuitenkaan katson kaikkia mahdollisia pelejä, koska turnauksessa on nyt niin paljon heikkotasoisia joukkueita. Kokeilin loppukesästä maksutv:tä, mutta tuskinpa hankin sitä uudestaan ihan heti. Se menee hukkaan, kun matkustelen niin paljon. Hagströmin harrastustoiminta jatkunee pääosin entiseen tapaan. Olemme nyt keittäneet useamman kerran Mallassepillä, Olarilla, Kimitolla ja Tujulla. Pyrimme kehittämään tätä mallia eteenpäin, jotta Hagströmin vuosikalenteriin tulisi enemmän rakennetta ja ennustettavuutta. Se helpottaisi matkojenkin ajoitusta.

Pulfer Wintress

Toinen kroaattipils, nyt saksalaishumalilla. 5,1 %, Saphir ja Perle. Vain 25 IBU. Nyt lähes kirkas. Odotetusti vähemmän hedelmäinen. Ruohoa ja viljaa. Maltainen runko. Ei tietenkään katkeroa. Lieviä pettymyksiä nämä pilsit, vaikka hyvin puhdaspiirteinen tämäkin. Juova, 31.12.2025.

Pulfer Phial Of Light

Kroatiasta NZ-pilsiä, 4,8 %, 35 IBU. Nelson Sauvin ja Nectaron. Melko sameaa. Ananastyyppistä hedelmäisyyttä lievästi. Raikkautta löytyy, mutta katkeruutta niukasti. Puhdasta kyllä kaikin puolin. Juova, 31.12.2025.

Mika Kaurismäki: Rosso

 Mika Kaurismäen epätasaisen uran yhtenä huippuna on tavattu pitää Rosso-leffaa vuodelta 1985. Niin olen tehnyt itsekin. Nyt nähtynä täytyy muuttaa arviota, elokuva ei tunnu oikein kestäneen aikaa. Elokuvan hienoutena on edelleen Kari Väänäsen vakuuttava näyttelijäsuoritus sisilialaisena palkkamurhaaja Giancarlo Rossona. Koomiset kohtaukset Martti Syrjän kanssa ovat myös hilpeitä, vaikka niidenkin teho on haalistunut. Walter Benignin (sukua Robertolle?) kertojaäänen Dante-lainaukset tuntuvat päälleliimatuilta. Käsikirjoituksen ohuus on silmiinpistävää. Syrjän poistuttua kuviosta elokuva hajoaa pahasti. Arvottomien tapaisesta ajankuvan haltuunotosta jäädään todella kauas. 11 vuotta Raahessa asuneena tunnistin kyllä Tiiranlinnan, mutta Sotkamon Tulikettu säväytti aiemmassa elokuvassa aivan eri tavalla. Myyttistä Leena Harjupatanaa ei tämän jälkeen enää nähty elokuvissa. 

Outer Range Change Of Scenery

Coloradon vuoristopanimo Outer Range ei varsinaisesti aikoinaan vaihtanut maisemaa, vaan laajeni eurooppalaisillekin korkeammille rinteille Ranskaan. Sieltä nyt tarjolla sessiosumua, 6,1 %. Mosaic ja Columbus. Makua on, mausteista makeahkoa hedelmäisyyttä ananaksen, mangon ja persikan tapaan. Kuiva runko, melko neutraali jälkimaku. Puhdasta ja miellyttävää kamaa kyllä. 

Baaripäällikkö Allun kanssa oli juttua uhkaavasta kollabo-verokuviosta. Käytännössähän kaikki Suomeen tuodut pienpanimot ovat jossain vaiheessa tehneet yhteistyöoluita jonkin toisen pienpanimon kanssa. Se on koko craft-skenen yhteisöllisyyden ydintä. Niiden verokevennys siis häviäisi ja hinnat nousisivat pilviin, maahantuonti loppuisi. Kotimaassa taas kaikki pienpanimot kuolisivat. Palattaisiin omaan nuoruuteeni 1980-luvun alkuun, kun maassa oli kolme suurta vaaleaa lageria tekevää panimoa ja maahantuonti nollassa. Välillä on tullut juhlittua, että siihen ei sentään ole paluuta, mutta nyt sekin kauhukuva on siis nähtävissä. SalamaNation, 30.12.2025.

Pomona Island Sixty Horses In My Herd

Manchesterin Espoosta Salfordista west coastia, 7,1 %. Citra, Mosaic, Chinook. Varsin tumman ruskeaa, maltainen tuoksu. Maussa on hedelmäisyyttä hieman koleasti, hieman pihkaa, jokseenkin kulmikasta menoa nyt. Karamellisuuttakin löytyy, kuten väristä saattoi odottaa Katkeruutta tähänkin jäi kaipaamaan. SalamaNation, 30.12.2015.

Prizm Dawn

Kehno keli Vallila-Alppila-Eläintarha-Töölö -alueella, mutta läpi tuulen ja tuiskun raahustin tsekkaamaan Hagström Rajatapauksen kunnon. Taisi olla Hagströmin debyytti Töölössä yleisemminkin. Hyvässä kunnossa edelleen. Jälkiruuaksi tuplaheiziä Montpellieristä. 8,0 %, Strata ja Citra. Vaaleaa ja sameaa. Voimakas sitruksen tuoksu. Täyteläistä mehuisuutta, appelsiinia ja mangoa. Kuivuu mukavasti, joskaan ei varsinaista katkeruutta. Tuntuu tuoreeltakin, parasta ennen 07/2026. Sports Bar Töölö, 30.12.2025.

Lauri Timonen: John Ford Osa II Vuodet 1950-1973

Hätkähdin kovasti, kun vilkaisin Lauri Timosen Ford-opuksen toisen osan viimeisen sivun numeroa: 1441. Tunsin voimattomuutta, en koskaan jaksaisi tätä lukea. Toivuin kuitenkin nopeasti, kun tajusin että kakkososan sivunumerointi alkaakin siitä, mihin ykkösosa loppui eli 669. Ei tämä sentään niin massiivinen teos olekaan. Tai tietysti on, kyseessä on vain teknisistä syistä kahteen niteeseen jaettu magnum opus. Kakkososan lopussa on koko teoksen kattava lähdeluettelo, filmografia ja henkilöhakemisto. Varsinaisen tekstin Timonen saa päätökseen sivulla 1324 eli tekstiä tässä kakkososassa on 655. Timonen starttaa nyt lyhyillä luonnehdinnoilla yhteistyökumppaneista, mm. käsikirjoittajat, kuvaajat ja säveltäjät. Vuoden 1950 Corinne Calvet -komedia When Willie Comes Marching In odottaa arvostuksen kohoamista Timosen mukaan. Itse en ole teosta nähnyt. Wagon Masterin arvostajia listatessaan Timonen unohtaa kotimaisen Jerker Erikssonin, jota ei olekaan lähdeluettelossa. Mielenkiintoisiin osiin kuuluu pitkähkö vertailu Fordin ja Hawksin henkilöistä ja elokuvista. Sama käsittely Raoul Walshin ja yllättävämmin Frank Capran kanssa. Fordin ristiriitaisia poliittisia kannanottoja ihmetellään. The Searchers saa ansaitusti pitkän käsittelyn. Anekdootteja mm. John Waynesta on enemmän kuin ykkösosassa. Oikein viihdyttävää luettavaa. Varsin hätkähdyttävää on se, että kylmän sodan aikana  venäläiset yrittivät useamman kerran murhata Waynen. Timonen jättää kriittisyyden syrjään lapsuuden suuren kokemuksen The Horse Soldiersin kohdalla. Omatkin muistikuvat tästä leffasta ovat kovia ja teos täytyykin katsoa uudelleen. Vihoviimeinen fiktio 7 Women vuodelta 1966 saa ymmärtävän arvion ja senkin kohdalla muistelen samaa omasta ainoasta katselukokemuksesta. Juhlapyhät kuluivat tosiaan rattoisasti Timosen ja Fordin seurassa, Timosen saavutus on merkittävä, vaikka ykkösosassa oli usko jo vähällä loppua. Timonen on luvannut jatkoakin, samanlaisen käsittelyn saavat Wisconsinin suuret pojat Orson Welles ja Howard Hawks. (Hawks syntyi Indianassa, mutta perhe muutti pari vuotta myöhemmin Wisconsiniin). En malta odottaa. 

Gallows Bird Unohduksenpolku Speyside Whiskey BA

Tuttu wee heavy tynnyröitynä versiona, 9,6 %. Nimessä tosiaan whisky väärin kirjoitettuna. Tynnyri tuoksuu. Täyteläistä, hedelmäistä, varsin pehmeää. Kohtuullisen kuivaa, ei läheskään niin makeaa kuin perusversio. Tähän oli mukava päättää sessio. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 27.12.2025.

Gallows Bird Henkilökuljetin

Hazy IPA, mutta ei kovin heizi. 7,0 %, 62 IBU, Paradigm, Bergamot ja Hydra. Aika mausteinen tuoksu. Mausteinen on makukin, hedelmäisyyden rinnalla. Teemäinen. Katkeroa löytyy jonkin verran. Persoonallinen tapaus, mutta en täysin innostunut. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 27.12.2025.

Gallows Bird The Hunter's Moon

Strong ale, 6,2 % tai 6,66 %. Tässäkin Harlequin ja Jester, 58 IBU. Samannäköinen kuin edellinen ESB. Kuivempaa maltaisuutta,  vähän katkeruuttakin. Tämä oli selvästi parempaa kuin ESB. Yllättäen baarissa soitettiin vanhan suosikkibändini Flamin' Grooviesin Shake Some Action. En muista koskaan kuulleeni sitä julkisissa tiloissa. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 27.12.2025.

Gallows Bird Esityslista

ESB, 5,5 %, Harlequin ja Jester. Melko tumman punaruskea. Hyvä vaahto. Makeahkoa maltaisuutta, lähes karamellinen. Jälkimaussa on kuivempaa vetoa. Hedelmäisyyttä on, mutta caskaustahan tämä selvästi kaipaisi pehmeyttämään. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 27.12.2025.

Gallows Bird Litteä Maa

Tapiolassa pilsiä, 5,0 %, Hallertau Blanc, Saphir ja Herkules. Hyvin vaaleaa, ei aivan kirkasta. Ruohoista, kuivaa, viljaista ja hyvinkin katkeraa. Onpa hyvää. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 27.12.2025.

Long Live 3 Lives

Tripla-IPAa Rhode Islandista, 10,0 %. Tätä sarjaa on tullut juotua ennenkin. Hyvin sameaa, mangoinen tuoksu. Maussa kirpeämpää mausteisuuttakin. Hedelmäisyys myös hyvin pinnalla. Alkoholi ei tunnu, mutta raikkaus voisi olla tuoreempaakin. Täyteläistä on. Ei nyt kuitenkaan niin hyvää kuin voisi olla. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025. 

Temperance Very Fond Of Mosaic, cask ale

Ensimmäinen kokemus Hämeenlinnan Temperancen caskeista. 6,7 %, Mosaic pääosassa, mukana myös Simcoeta. Sameahko keltainen olut. Pehmeyttä on, erittäin hedelmäinen, kuiva ja kunnon katkerot. Upeaa kamaa kaikin puolin. Toki hyvin erilainen kuin edeltäneet kevyemmät Allsoppit. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Allsopp's India Pale Ale, cask ale

Samuel Allsopp tiettävästi teki aikoinaan ensimmäisen  IPAn Burtonissa. Jälkeläiset nyt luoneet senkin uudelleen, IPAssa 5,0 %. Tummanruskea, kirkas. Aiempia hedelmäisempi, mutta ei sitrusta. Odotetusti täyteläisempi, mutta ehkä pehmeys oli käsinkosketeltavampaa kevyemmissä oluissa. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Allsopp's Pale Ale, cask ale

4,0 %, maltainen tuoksu. Oikein pehmeää, nyt keksimäistä hedelmäisyyttä. Kuivaa, jonkin verran katkeruutta. Oikein hyvin toimii. Tykkäsin hieman enemmän bitteristä. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Allsopp's Best Bitter, cask ale

Brittiläisen perinnepanimon uuden tulemisen caskeja Ruttolinnussa. 3,8 %. Todella pähkinäinen tuoksu. Erittäin pehmeää maltaista makua. Selvä katkeruus seuraa jälkimaussa. Makua on runsaasti ja miellyttävästi. Pikkulintu Ruttopuisto, 26.12.2025.

Outer Range The Future Is Full Of Parties

Alpeilta vuoristopanimon sumu, 7,1 %, Nelson Sauvin, Strata, Galaxy. Samea, keskikeltainen. Kissanpissaa tuoksussa. Kunnon herukkainen maku, mehuisuutta tanakasti. Hienoinen katkeruuskin. Oikein mukavaa. Tämä on luotettava laatupanimo. SalamaNation, 26.12.2025.

Fehér Nyúl Metalhead Down in the Hole

Tuntematon panimo Budapestista. Kollaboraattorina tupla-IPAssa sitäkin tutumpi bulgarialainen Metalhead, jossa ikimuistoisesti vierailin keväällä. 8,5 %. Keskiruskea, lähes kirkas. Lievästi karamellinen maku, mutta ei makea. Aika persoonallinen maku, brittiläistä bitterin keksimäistä maltaisuutta. Ehkä jokin epämiellyttävämpi sivumakukin. Ei katkeroa. Hieman ristiriitaiset fiilikset jäi. SalamaNation, 26.12.2025.

Varikko Olari Statua Maxima

Joulun ykkösoluena vahva pils Oulusta. Verottajan raukkamaisesta päällekarkauksesta huolimatta tämä on ylpeästi kollabo-olut, Olarin Ville Leino on siis vieraillut Oulujoen deltalla. Ns. imperial pils, peräti 7,5 %, Saphir ja Citra, tölkityspäivä 171225. Sain olutta mukaani Timo Kanniaiselta, kun vierailin Varikolla viime lauantaina. Täysin kirkas ulkonäkö, kultainen kaunis väri. Aromeissa on intensiivisesti yrttistä maltaisuutta. Maku on pehmeän maltainen, todella täyteläinen, maku kuivuu hitaan nautinnollisesti ja päättyy lähes orgastiseen katkeruuteen. Odotukset olivat korkealla ja kyllähän ne täyttyvät. Peräkärry on pitkä ja täyteen lastattu. Ruohoisuuden rinnalla etupurennassa erottuu hienoista hedelmäisyyttäkin. Tässä on selvästi benchmark-tyyppinen tapaus suomalaisessa oluthistoriassa.

Haller Löwenbräu Volksfestbier

Saksassa on tunnetusti lukuisia Löwenbräu-nimisiä panimoja. Poimin pitkäripaisen hyllyltä itselle aiemmin tuntemattoman leijonapanimon edustajan. Ajattelin sen tulevan Saksi-Anhaltin Halle (Saale) -sta, mutta kotipaikka onkin Schwäbisch Hall Baden-Württembergin Svaabiassa. Juhlaoluessa on vahvuutta 5,4 %. Kirkasta ja kultaista juomaa kevyellä vaahdolla. Tiheän maltainen, jopa viljainen tuoksu. Maku on makeahkon maltainen, puhdas ja täyteläinen, ei ehkä aivan raikas, mutta ei tunkkainenkaan. Jälkimaku jää tyhjäksi. Ehkä ei "hällisch gut" niin kuin etiketissä luvataan, mutta on tämä ihan ryhdikästä peruskamaa saksalaiseen makuun. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Fiskars Luostarin Talvipolku (2025)

Kuulin, että Jari Leinonen on poistumassa Fiskarsin Panimosta, jopa potkujen kautta. Tämä on hämmentävää, koska hän on ollut niin keskeinen osa Rekolan ja Fiskarsin panimoita. Oikeastaan ne ovat henkilöityneet häneen. Harmittavaa se on siksi, että Fiskars on ollut valtakunnan omaleimaisimpia ja mielenkiintoisimpiakin panimoja. Juuri kukaan muu ei ole samalla tavalla keskittynyt belgityylisiin oluisiin, myös villihiivapohjaisiin. Ajankohtakin oudoksuttaa, kun koelschip on ensimmäistä kertaa Suomessa saatu käyttöön. Omat oluiden makumieltymykseni poikkeavat aika lailla Jari Leinosen vastaavista, mutta sillä ei ole tietenkään merkitystä. Fiskarsin oluiden tulevaisuus on nyt siis vähintäänkin vaakalaudalla. Vielä kannattaa nauttia, kun ehtii. Luostarin Talvipolku -nimistä dubbelia nautin ensi kerran lähes tarkalleen neljä vuotta sitten lumisissa oloissa. 6,7 %, tummanruskeaa, hedelmäinen ja mausteinen tuoksu. Maussa on todellakin yrttisyyttä, mutta hillitysti. Maltaisuus korostuu, hedelmäisyys jää sivummalle. Kuiva mausteisuus hallitsee kokonaisuutta, jatkuu pitkään jälkimakuun asti. Monia belgialaisia dubbeleita riivaava makeus ei ole tässä millään tavalla mukana. Oikein näppärää pehmeää juomaa. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Omnipollo Citra Hop Selection 2025

Sundbybergin temppelipanimo on ilmeisesti saanut Yakiman laaksosta viimeisimmän sadon Citraa tuoreeltaan. 7,5 %, 50 IBU. Vaaleaa ja sameaa. Raikasta sitrustuoksua. Pirteää kirpeyttä maussa. Raikasta kuivaa mehuisuutta. Peräkärrykin löytyy. Vanhan naurettavan pirtelömaineen perusteella Omnipolloa on helppo dissata, mutta periaatteessahan panimo halutessaan tekee oikein hyviä oluita. Sellainen on tämäkin. Tykkään kyllä. Juova, 23.12.2025.

Trillium Mosaic Dry Hopped Fort Point

Trilliumin Fort Point -pale alesta olen juonut vuodesta 2018 alkaen monia versioita. Nyt kuitenkin tarjolla vielä kokeilematon, Mosaic pääroolissa. 6,6 %. American IPA, mutta sameaa tämäkin. Hieman karheampaa kuin edellinen. Kuivaa on, mutta ei kovin raikas. Tölkeistä ei nyt löytynyt pakkauspäivämääriä. Tämä saattoi olla parempi tai monimuotoisempi, mutta sosiaalinen tilanne meni muistiinpanojen edelle. Juova, 23.12.2025.

Trillium DDH Trailside

Juovaan on tulossa Trilliumin tap takeover vuoden viimeisinä tunteina, mutta tuoreita tölkkejä tuli myyntiin Massachusettsista jo ennen jouluksi kutsuttua tapahtumaa. Jaoimme kaksi niistä Asko Jylhän kanssa. Kuivahumaloimatonta Trailsidea maistelin viime vuonna paikan päällä Bostonissa. Nyt sitten tarjolla Citralla ja Stratalla ladattu DDH-versio, 6,8 %. Vaaleaa ja sameaa. Ananastuoksu, vahvasti trooppisia hedelmiä. Kuivaa, hyvin vähän katkeroa. Erittäin raikasta, jopa täyteläistä. Laatu ei petä tässäkään.  Hyvää kamaa. Juova, 23.12.2025.

Pulfer Persimmon Eruption

Talven kylmin päivä Stadissa, mutta Kaisaniemessä Hagström Rajatapaus lämmittää mukavasti. Jatkoksi sessiosumua Zagrebista. 6,3 %, Citra, Motueka, Superdelic, HBC 630 ja Rakau. Vaaleaa ja sameaa. Klementiiniä ja ananasta hyvin. Kirpeää vetoa myös. Pieni katkeruus seuraa takana. Raikasta ja tuoretta. Ei häpeä seuraavana kokeillun Trilliumin rinnalla, join nimittäin sitä limittäin tämän kanssa. Juova, 23.12.2025.

Mad Finn Face In The Crowd Jack Hammer

Oulu-päivä. Yli 10 vuoden tauon jälkeen pääsin mukaan Oluthuone Leskisen perinteiselle rekiretkelle eli pikkujouluun joulua edeltävänä sunnuntaina. Tarjolla syötävää, juotavaa ja live-musiikkia. Oli hauska tavata vanhoja tuttuja sekä jopa tutustua muutamiin uusiin. Pitkän session jälkeen kävin vetämässä Flavour Palacen karamellisoitua kanaa ja sitten 40 vuoden tauon jälkeen Sarkkaan, koska kuulin siellä olevan Varikko-hanan. Näin todellakin oli, hanassa erinomaista Hound Dogia. Sarkka on valtakunnallisestikin historiallisia korttelikapakkoja, tarina ulottuu jatkosodan alkuun 1941 ja Oulun saksalaissotilaisiin. Nyttemmin karaokepaikka. Ei minun juttu, mutta kieltämättä yksi daami esitti vetoavasti Mikko Alatalon Viivy vielä hetken.

Viivyin hetken ennen siirtymistä seinän taakse. Maikkelissa ylöjärveläistä IPAa, jonka nimessä sekä Elia Kazanin leffa että BrewDogin olut. 7,0 %, 70 IBU, lievästi samea. Enemmän siis west coastia kuin sumua. Melko neutraali hedelmäinen tuoksu. Maussa kuivaa sitrusta ja katkeruus hyökkää todella kuivana heti päälle. Tätä en osannut odottaa. Nyt IBU-lukema ei ollut sanahelinää vaan substanssia löytyy. Taatusti paras juomani Mad Finn so far. Oulu, St. Michael, 21.12.2025.