Gallows Bird Piper Sanctum

Tässä belgiblondessa ollut mukana mysteeriseksi jäävä Kulttipanimo. 7,7 %, 32 IBU, Styrian Goldings ja Saaz, Ardennes-hiivaa. Nyt on sameutta ja kinuskikastikkeen ulkonäköä, ainakin pilvisen heinäkuun päivän valossa. Mukavat fenoliset esteriaromit, hedelmäisyyttä myös. Yllättävän mausteinen maku, melkein paprikamainen chilipolte heilahtaa esiin, tosin häipyen hiljalleen pois. Mustapippuria tässä näyttää olevankin, myös kampot-punapippuria. Tiettyä raikkautta on ja hedelmäisyys esiintyy maussakin. Pippureita on annosteltu ilmeisen hillitysti, mutta kyllä ne silti hallitsevat makua. Ja tietysti pilaavat koko oluen, totta kai. Onneksi suun huuhtomiseen oli tarjolla Hagström Back to Back, jolla olikin mallikasta päättää sessio. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 8.7.2025.

Gallows Bird Snorkkeli WC IPA

Espoolaisessa länsirannikon IPAssa 7,0 %, humalien kohdalla hanalätkässä Secret!, joka tuskin tarkoittaa Vic Secretiä. Ruskeaa tämäkin. Nyt on sitrusta tuoksussa, ei tosin kovin raikkaasti. Maussa on pihkaa, mallasta ja karamellia. Hedelmäisyys on liian pienessä roolissa. Ja jo väristä näki, että karamellimaltaalla on tämäkin IPA "pilattu". Katkeroa on ilahduttavasti. Pettymys kokonaisuutena, vaikka hyviäkin aineksia mukana. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 8.7.2025.

Gallows Bird Burnout

Savu-IPA, 6,3 %, 72 IBU, Chinook, Columbus, Willamette. Ruskeaa ja kirkasta. Heikosti savua tuoksussa. Maussa tervaleijonaa, kuivaa, hedelmäisyyttä ei paljoa jää esiin. Katkeruutta kieltämättä enemmän. Ehkä savu ei tähän kontekstiin kunnolla sovi, sama tuli mieleen aikoinaan Tornion Smoky ESBistä. Sinällään juotavuus on tässä kunnossa. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 8.7.2025.

Brass Castle Sunshine

Sessio-IPA Yorkshiresta, 5,7 %, jopa 100 IBU. Ennestään tuntematon panimo Maltonissa, Yorkin ja Scarboroughin puolivälissä. Melko ruskea, lievää utuisuutta. Hyvin maltainen tuoksu. Pihkainen ja maltainen maku, melko pehmeästi. Kuiva, ei sitrusta, ehkä yleisempää hedelmäisyyttä löytyy. Katkeruutta kieltämättä on bitter-tyyliin, ei tosin satasen edestä. Jos tätä ajattelee English IPAna tai strong bitterinä, niin ihan ok, jopa näin keg-muodossakin. Espoo, Gallows Bird Tapiola, 8.7.2025.

Underwood DIPA

Kirkas on Underwoodin tupla-IPAkin, melko ruskea, karamellimallasta mukana ikävä kyllä. 8,0 %, IBU 60, El Dorado, Mosaic, Citra, Vic Secret, Amarillo, Polaris. Hyvin maltainen tuoksu. Mallas hallitsee makua, mukana myös karamellista makeutta. Hedelmäisyys jää pahasti sivuun, samoin katkeruus, eli juuri ne IPAn tärkeimmät herkut. Humalalajikkeita on paljon, mutta määrät ilmeisen pieniä. Maltaisena oluena tämä on kyllä puhdasta, mutta ei sen kummemmin innosta. Ostopaikka Helsinki, Juova. 

Underwood IPA

Juovassa join hanasta ukrainalaisen Underwoodin sessio-IPAn ja silmäilin tölkkilistaa vähän harmistuneena, että vahvemmat IPAt tarjolla vain niissä. Baarimestari huomautti, että niitähän voi ostaa myös mukaan. En ole oikein vielä sisäistänyt tätä baarien ulosmyyntiä, en ole tainnut tehdä ostoksia muualla kuin panimoiden taproomissa. Nyt lähti kuitenkin kaksi tölkkiä mukaan. Samanlaista kapeaa mallia kuin Mallassepillä. 6,0 %, IBU 55, Citra, Cascade, El Dorado, Polaris. Kirkasta ja keltaista. Tuoksussa sitrusta, herukkaa ja bensaa. Maku on pehmeän herukkainen, kuivahko, suhteellinen täyteläinen. Suhteellisen matalaprofiilinen, makuja voisi olla runsaammin. Ei paljoa katkeruuttakaan. Ostopaikka Helsinki, Juova.

Bruce Springsteen: Tracks II The Lost Albums, Perfect World

Kadonneiden albumeiden seitsemäs ja viimeinen osa Perfect World ei ole enää varsinainen albumi. Se on joukko kappaleita vuosilta 1994-2011, joista ei ole koskaan suunniletu yhtenäistä albumia. Toki Springsteen on nyt sen koostanut ja ottanut varmaan mukaan sellaista materiaalia, joka sopii yhteen. Tämä on nyt lopulta puhdas rock-levy, vaikka varsinaisesti E Street Band ei yhdelläkään biisillä ole kokonaisuudessaan kasassa. 

Levyn avaa kolme yhdessä Pittsburghin Iron City Houserockers -frontmanin Joe Grusheckyn kirjoitettua biisiä 1990-luvun puolivälistä. Grusheckyn kanssa Springsteen on tehnyt enemmänkin lauluja, mutta ehkä niistä ei ole hänen omia äänitteitä. Tai sitten jääneet muuten vain pois. Grushecky on ainakin yhden näistä julkaissut ja Springsteenkin on konserteissa esittänyt. En kuitenkaan itse muista ennen kuulleeni yhtään näistä. Avauksena on I'm Not Sleeping, kitarat helisevät, terävät rummut ja koskettimet rullaavat nopeaa rock-biisiä. Tämä on ehkä suosikkini koko levyn biiseistä. Omaperäinen passivoitumiskuvaus.  Idiot's Delightilla on sitten itse Weinberg rummuissa ja huuliharppukin mukana. Salaperäinen teksti, ehkä jotain turhautumista tv-uutisiin 57 Channels (And Nothin' On) -hengessä. Taivaan portilla Pyhä Pietari kehottaa sisäänpyrkijää ottamaan oluen odotellessa, kun hän katsoo iltauutiset. Another Thin Line on hieman hitaampi raskas ja synkkä rock-biisi, joka tuntuu kuvaavan työmiehen uurastusta. Tom Morellon miellyttävä kitarasoolo.

Muutamat tämän levyn biiseistä olivat ehdolla vuoden 2012 Wrecking Ball -levylle, mutta jäivät pois poliittisen temaattisuuden puutteessa. The Great Depressionissa on otsikon mukaisesti synkät sanat, mutta itse kappale rullaa keskitempoisesti pompahdellen valoisasti ja keveästi. Lievästi kantrahtava Blind Man vuodelta 2002 on unenomainen ja levyn mystisin vertauskuva. Raskaasti rokkaava Rain In The River on tämän levyn vanhin, vuodelta 1994 keskeltä Philadelphia-sessioita. Simppeli sävellys, ei paljoa sanoja, vaikuttaa hieman keskeneräiseltä. If I Could Only Be Your Lover on Springsteenin omia suosikkeja ja Wrecking Ballilta pudonneita. Elektronisempi soundi, hitaampi veto, ei oikein nyt (vielä?) kolahtanut, todella pitkä glockenspiel-outro. 

Tylysti sanoitettu Cutting Knife on kohtalokkaasti tempoaan kiihdyttävä kappale. You Lifted Me Upissa on vain neljä uskonnolliselta kuulostavaa lainia, joita toistellaan hypnoottisesti. Raskas komppi, ehkä liiankin simppeli minun makuun. Springsteen vihjaa, että kyseessä voi olla nainenkin. Mellencampin levyllä viime vuonna julkaistu balladi Perfect World päättää levyn. KIrjoitettu jo 1997, monimerkitykselliset sanat, mutta ainakin ehdollista optimismia laulu henkii.

Tämä levy todellakin muistuttaa eniten Springsteenin perustuotantoa ja kappaleet ovat laadukkaita. LA Garage Sessions, Somewhere North of Nashville ja tämä olivat selvästi eniten omaan makuuni. Kannatettavaa kokeilunhalua on muissakin, vaikka en ehkä jaksa niitä kovin paljoa jatkossa kuunnella. Jatkoakin on luvassa, Tracks III. Toivottavasti ei tarvitse odottaa sentään samaa 27 vuotta kuin kahden ensimmäisen välillä.

Bruce Springsteen: Tracks II The Lost Albums, Twilight Hours

Springsteen julkaisi Western Stars -levyn 2019, mutta albumin kappaleita on työstetty vuodesta 2010 asti. Levylle valikoitui länteen jotenkin assosioituvat laulut, mutta muunlaisiakin Springsteen kirjoitti samassa kontekstissa. Nämä yleisemmät paikkaan sitoutumattomat kappaleet ovat nyt tässä Twilight Hours -otsikon alla. Mustavalkoinen urbaani kuvitus sateisine katuineen vie film noirin tunnelmaan ja sellaista todellakin on luvassa. Western Starsin tapaan musiikillisesti liikutaan Burt Bacharachin ja Jimmy Webbin jäljillä paisuteltuine jousisovituksineen. 

Sunday Love avaa pelin, jouset ja piano melankolisessa tarinassa, jossa oravanpyörässä juokseva toimihenkilö ei löydä pysyvämpää parisuhdetta sunnuntaipäiviksi. Mahtipontista orkestrointia, joka tulee jatkumaan pitkin levyä. Late In The Evening on alakuloinen kaipausballadi, jonka sävellys muistuttaa hieman Magic-levyn aurinkoisempaa biisiä Girls In Their Summer Clothes. Two Of Us tarjoaa lisää suurisuuntaista jousisovellusta. Sävellys ei ole kummoinen ja kappaletta venytetään lallattelulla. 

Lonely Town on ehkä levyn painopisteteos melkein seitsemän minuutin kestolla. Nyt melodramaattinen teksti siirtyy jo melkein parodian puolelle. Pianovetoinen hidas balladi on tämäkin. September Kisses on jo melkein Sinatraa, tämä on uudempi äänitys, puhaltimet kuohkeuttavat nyt menoa. Nimibiisissä Twilight Hours on jopa kitaraa ja lievää rokkaavuuttakin, mutta piano edelleen fokuksessa. I'll Stand By You on julkaistu 2019 Blinded By The Light -elokuvan soundtrackillä, mutta kuulin ensi kertaa tässä. Nyt isä laulaa lapsilleen, mutta tylsähköä toistoa on balladissa liikaa. 

High Sierra on tekstiltään levyn mielenkiintoisin ja oikeastaan se voisi olla Western Starsillakin. Tekstissä on samoja elementtejä kuin LA Garage Sessionsin Fugitive's Dreamsissa. Nimi on lainattu Bogart-leffasta, mutta itse tarina toistaa Robert Mitchum -klassikon Out of the Pastin juonen. Musiikillisesti teos ei erotu levyn muusta materiaalista. Sunlinerissa on kantrahtava komppi, laulu on korkealta ja simppelissä junatarinassa on optimisempi sävy. Another You painuu taas melankolian alhoon ja orastavat eroottiset metaforat eivät johda täyttymykseen. Piano kilkuttelee eteenpäin tylsää sävellystä. Dinner At Eight on vielä yksi samantapainen pessimistinen purkaus omalaatuisella bombom-väliosalla. Puhallinsektion kuljettama päätösbiisi Follow The Sun on mukavan kepeä ja positiivinenkin henkäys poikkeuksellisen tummasävyisen kokonaisuuden loppuun.

Springsteen sanoo jättäneensä tämän levyn julkaisun, koska kuulijat olisivat pitäneet teosta liian middle of the road -tyylisenä. Lausunto on hieman omalaatuinen. Todellinen syy lienee, että tämä ei ole Western Starsin tasoa, liikaa toistoa, sävellykset heikompia ja liian alavireisiä. Ei tämä niin tylsä ole kuin Inyo, mutta omat odotukset olivat kyllä korkeammalla.

Factory Triple Reveries Of... Citra

Citra-triplaheizi näyttää luonnollisesti hyvin samalta kuin edellinen Motueka. 10,0 % siis tässäkin ja Citraa on monessa muodossa mukana. Tuoksussa on nyt enemmän herukkaa ja bensaa, kissanpissaakin. Sitrusta ja ananasta toki myös. Maku on pirteämpi ja kirpeämpi, mutta samaa täyteläistä mehuisuutta riittää. Jokin mausteisempi häivähdys liikkuu taka-alalla. Sekään ei ole epämiellyttävä. Pehmeää on, juotavuus pysyy vahvuudesta huolimatta hyvänä. Katkeruutta ei mainittavasti ole, mutta se ei ollut odotettavissakaan. Mutta kieltämättä nyt tulee sama mieleen kuin päivällä Candydaten parissa, että näin kova vahvuus ei ole ihanteellista IPA-tyylisissä oluissa. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory. 

Factory Triple Reveries Of... Motueka

Keravan reissulta mukaan tarttui kaksi triplasinkkuheiziä. Siis single hop triple india pale alea, molemmat 10,0 %. Tässä on valokeilassa uusiseelantilainen Motueka, kolmena eri variaationa. Paksu viskositeetti, sameaa ja vaaleaa. Papaija ampuu sieraimiin heti tölkin avauksessa. Viidakon hedelmät odotetusti pursuavat lasista. Sivussa jotain mausteisempaakin aromia. Maku on täyteläinen ja erittäin mehuinen. Mango, aprikoosi, luumu, persikka, papaija, passion, lime, ananas, kaikkea voi löytää. On kyllä erikoinen humalalajike. Puhdasta nautintoahan tämä, ei niin makea kuin aiemmin päivällä juotu Candydate. Ostopaikka Kerava, Etko/Factory. 

Bruce Springsteen: Tracks II The Lost Albums, Inyo

Nämä laulut ovat syntyneet pääosin The Ghost of Tom Joad -kiertueen aikana 1995-97. Muistuttavat tuota folk-levyä, sijoittuvat pääosin USA:n ja Meksikon rajaseudulle. Vuonna 2005 julkaistun Devils & Dustin monet kappaleet ovat myös peräisin tältä ajalta. Nimikappale Inyo viittaa itäisen Kalifornian Inyo Countyyn, Owens Valleyyn, josta viime vuosisadan alussa alettiin siirtää makeaa vettä kasvavan suurkaupungin Los Angelesin tarpeisiin. Päähenkilönä William Mulholland, siis sama aihe kuin Roman Polanskin ja Robert Townen mestarillisessa neonoirissa Chinatown. Alakuloinen monisanainen akustinen hidas balladi, lähes dokumentaarista kerrontaa. Indian Town kertoo Highway Patrolman -tyyppisen synkän tarinan hitaana balladina. Adelitaan tulee mukaan mariachi-bändi, mutta hitaana sekin etenee, sijoittuu Meksikon sisällissodan vuosiin, Pancho Villa mainitaan. Pientä elävöitystä saadaan, mutta alavire pysyy. 

The Aztec Dance kertoo abstraktissa tekstissä Meksikon kolonialisoinnista Cortezin aikaan, hidas balladi totta kai. The Last (vai Lost?, en saa kirjaimista oikein selvää) Charrossa on viuluintro ja taas mariachi-soundia, hieman tanssisävyjäkin, Springsteen laulaa korkealta. Lopussa turhaa lällätystä. Our Lady of Monroe hyppää yllättäen New Jerseyyn, hidas balladi rullaa kohtuudella kertoen veteraanipoliisin kokemuksista. El Jardinero (Upon The Death Of Ramona) palaa takaisin meksikolaisten siirtotyöläisten arkeen, tällä kertaa työmies on puutarhuri. One False Move lainaa nimensä Carl Franklinin neonoirista vuodelta 1992. Kappale on peräisin jo aiemmista Philadelphia-sessioista. Hidas balladi kertoo rikostarinan Etelä-Texasista. Ciudad Juarez ottaa kontekstiin huumesodat, äänitys on vuodelta 2010, Curt Rammin trumpettisoolo tuo hieman kuohkeutta alakuloiseen hitaaseen balladiin. When I Build My Beautiful House päättää levyn hieman valoisampaan tunnelmaan, kyseessä on yksinkertainen balladi. 

Nyt kyllä tuntuu siltä, että raavitaan jo tynnyrin pohjaa. Tämän musiikin olisi melkein voinut jättää arkistoon pölyttymään. Musiikillisesti vielä riisutumpi kuin ultramasentava The Ghost of Tom Joad. Hidasta puhelaulua ja tarinoissa ei ole riittävästi koskettavuutta.

Factory Candydate

Keravan session päätteeksi triplaheizi, 10,0 %, Citra, Vic Secret ja Galaxy. Aromeissa makeaa hedelmäisyyttä, ehkä vähän karamellisuuttakin. Maku on pehmeää ja täyteläistä, persikkaa, aprikoosia, passionia. Miellyttävän kuivana olut pysyy, toki makeuttakin hieman seassa. Karamellinen tämä ei missään nimessä ole. Tripla on kuitenkin tripla, ei se IPAn ideaalinen vahvuus ole. Tyylin valioiden tasolla tämäkin kyllä liikkuu. Jirka on saanut tähän jopa kevyen kärryn kytkettyä. Kerava, Etko/Factory, 5.7.2025.

Factory The Alchemist

Olen jättänyt tämän oluen usein tilaamatta, koska luulin sen jo maistaneeni. Se oli kuitenkin Alchemy, joka tehtiin Trackin kanssa. Nyt huomasin lopulta korjata asian. Aika lähellä tämä silti on aiempaa olutta, nyt humalissa myös NZ Cascade Citran ja Motuekan ohella. Tässäkin 7,3 %, tuttu ja jo koeteltu ulkonäkö. Tuoksu nyt maltillisempi, varmaan jo vähän vanhempaa erää. Maussa on makeampaa sitrusta, appelsiinia ja satsumaa. Täyteläisyyttä on, kuivaa kamaa taas, hyvin toimii. Kerava, Etko/Factory, 5.7.2025.

Factory Landslide

Kesäretki Keravalle. Ensi kertaa pihaterassi näkyvissä, mutta jäin kuitenkin sisälle. Vaaleaa ja sameaa juomaa. 7,3 %, Motueka, Riwaka, Citra ja Simcoe. Erittäin raikas ananaksen tuoksu. Maussa samaa trooppista hedelmäisyyttä, oikein kuivasti. Greippiäkin tulee mukavasti ja onpa pieni jälkimakukin mukana. Tuttua laatua jälleen kerran. Kerava, Etko/Factory, 5.7.2025.

Mikkeller George Bourbon BA

Mikkellerin Georgea olen juonut viimeksi 15 vuotta sitten. Silloinen versio oli tehty Norjassa Nøgne Ø:llä. Tässä uudessa en huomannut huutomerkkiä nimessä, mutta eiköhän viittaus George Foremaniin olemassa edelleen. Nytkin valmistuspaikka Norjassa, Stavangerin Lervig. Alkuperäisessä ei varmaan ollut tynnyrikäsittelyä, nyt bourbon-kypsytys tehty Tanskan puolella To Ølillä. Tämäkin Juha Heinäsen jakopullo, oma-aloitteisesti näihin tulee harvemmin nykyään tutustuttua. Imperial oatmeal stout with coffee and vanilla bourbon ba. 13.8 %. Vaniljaa on, makeampi kuin edellinen tapaus. Ihan ok tämäkin, vaikka kulmikkaampi. Matkaa jää aika lailla Goose Islandiin. Oluthuone Haka, 4.7.2025.

Goose Island Bourbon County Stout 2017

Chicagolaisen Goose Islandin lippulaivastoutia olen mielestäni vuosien varrella juonut siellä täällä, mutta blogista näyttää löytyvän Tukholman maistelu vuodelta 2008. Nyt Hakassa Juha Heinäsen kanssa jakoa kahdeksan vuotta sitten pullotetusta versiosta, 14,7 %. Lähes mustaa, bourbonin vanilja tuoksuu. Puukin tuntuu ilman muuta. Pehmeää, hedelmäistä, melko kuivaa. Ei alkoholia. Lämmetessä tulee rusinaa, lakritsaa, vähän salmiakkiakin. Hämmentävästi puolen litran pullo, tuotteen on signeerannut brewmaster Jared Jankoski. Ehkä suomalaisia juuria, ehkä ei. Oluthuone Haka, 4.7.2025.

Bas-Canada Entrelacs

Siirtyminen kohtuullisen tuulisessa säässä Pitkänsillan toiselle puolelle kanadalaistunnelmiin. Gatineaun laatupanimolta heiziä, 7,0 %. Citra, Hallertau Blanc, Nelson Sauvin ja Amarillo. Mehua on, kuivaa, trooppisia hedelmiä. Ei katkeruutta, puhdasta kamaa. Sosiaalinen tilanne jo vähensi muistiinpanoja. Yleisvaikutelmana kuitenkin, ettei tämä aivan tämän panimon huippua ole. Oluthuone Haka, 4.7.2025.

Polly's Spur

Walesiläisen panimon ehkä maineikkain sumuolut ei ole aiemmin osunut testattavaksi. 7,2 %, Azacca, Citra, Simcoe. Tuoksussa mandariinia, mutta ei kovin tanakasti. Maussa kiiviä, luumua, mutta myös karkeampaa kalkkisuutta. Nyt voisi epäillä jotain ei-toivottua reaktiota. Lievä katkeruus jälkimaussa, mutta raikkaus tästä nyt uupuu. Juova, 4.7.2025.

Underwood Amnesia Haze

Ukrainasta Kiovan pohjoispuolelta melkein Dneprin rannalta kevytsumua, 5,5 %, 42 IBU, Citra, Mosaic ja El Dorado. Vaaleaa, juuri ja juuri riittävän sameaa. Tuoksussa kirpeyttä, tropiikin hedelmiä ja ehkä vähän mausteisuuttakin. Maku on enemmän hedelmäkaramellinen kuin aidosti hedelmäinen. Kuivaa on kyllä, jopa häivähdys katkeruuttakin saattelee nesteen kohti sisäelimiä. Puhtaampi voisi olla, mutta arvostettavaa toimintaa vaikeissa oloissa. Juova, 4.7.2025.

Alkon uutuusteisting 4.7.2025

Viimeinen Alkon pruuvi ennen kesätaukoa, taas neljä olutta tarjolla. Ensimmäinen keskiruskea, heikohko vaahto. Hyvin maltainen tuoksu, erittäin täyteläisesti. Jotain lievää yrttisyyttä seassa. Pehmeä matalahiilihappoinen maku, maltaisuutta kyllä, mutta ei niin intensiivisesti kuin tuoksussa. Lievää makeuttakin. Katkeruutta on, mutta ei painokkaasti. Saksalaiseltahan tämä vaikuttaa, mutta voisi olla muualtakin jokin craft-tekijä.

Kakkonen keltaisempi ja sameampi. Mausteinen ja tukkoisella tavalla hedelmäinen aromi. Joissakin soureissa on tällainen. Happamuutta ei kyllä tunnu. Ohut hedelmäinen maku. Edelleen voisi olla jokin limusouri, mutta myös kevyt NEIPA, jossa liian vähän humalaa. Ohuus pistää jopa epäilemään alkoholin poissaoloa. Jälkimakua tässä ei ole. 

Kolmannessa aito NEIPAn vaaleus ja sameus. Nyt tuoksuu aprikoosi, ananas, hunajameloni, herukan lehdet ja korkeaoktaaninen bensa. Maussa on samanlaista jatkoa pehmeästi ja suhteellisen täyteläisesti. Jälkimaku puuttuu lähes kokonaan. NEIPAn alkuperää ei nykyään osaa päätellä, voi olla mistä päin vaan. Ei ehkä hirveän kaukaa, tuoreutta kyllä on. 

Nelonen edellistä tummempi ja vähemmän samea. Sitrusta ja trooppista hedelmää on tuoksussa, mutta paljon hailakammin kuin kolmannessa. Tylympää esanssisuutta voi aistia. Maku on melko täyteläinen, mukavan tasapainoisesti eri hedelmien vivahteita, kokonaisuus suhteellisen makea. Tässö on ehkä jopa alkoholinkin potkaisua. Jonkinlainen tuplasumu, ehkä jopa tripla. 

Nyt oli aika katsoa identiteetit. Ensimmäinen oli Omnipollo Budvar Triple Saaz, 5,2 %. Join tämän viikko sitten festivaalilla. Tuollainenhan se on. Toisena sitten To Ølin ja Birrificio Italianon Nebulosa, hazy pilsner, 5,3 %. Pilsiksi kyllä heikko tapaus, todella ohut, tukkoinen ja ilman jälkimakua. Voisi jopa epäillä jotain ongelmaa. Jostain syystä ei löydy Alkon EBU-mittausta. Kolmas on Soma Ghost Kataloniasta, 6,5 %, Nelson Sauvin, Citra & Rakau. Ei yllätystä, Soma on huippuvalmistaja. Erinomaista kamaa. Viimeinen sitten Moersleutelin Blueprints-sarjaa. San Diegon hiivalabran panimon White Labs Brewingin yhteistyöolut Blender, 8,0 %, Columbus, Cascade, Citra, Mosaic, Nelson Sauvin. Tavoitteena ollut sekoittaa west coastin ja heizin ominaisuuksia. Lopputulos ei oikein vakuuta. Liian makea ja vaikuttaa siltä, että molempien tyylisuuntien hyvät puolet on menetetty. Asia korostuu, kun joutui vertailuun katalonialaisen huippukuntoisen lämminverisen rinnalle. Ehkä mielenkiintoisin Alkon teisting minulle toistaiseksi, varmaan jatkan elokuussa.