Pyöräilijät häipyivät, jäin taas yksin henkilökunnan kanssa. Tumma quadrupel, 10,0 %. Tein kuivin suin aamupäivällä melko pitkään matkaa reitillä Vallila-Pasila-Vantaa-Schiphol-Zwolle-Gramsbergen, mutta onhan tämä silti varsin lentävä lähtö Hollannin turneeseen. Mommerieten neljäntenä oluena siis paikan quadia. Olisi ollut myös blonde, smoked porter ja imperial stout, mutta ne päätin skipata. +15 C, mutta en viitsinyt kanavan varren terassille vääntäytyä. Lähes mustaa, toki enemmän punaruskeaa ja vaaleaa vaahtoa. Tuoksussa luumunkaltaisia kuivattuja hedelmiä. Maku on taas oikein kuohkea ja pehmeä, mutta ehkä vähän matalaprofiilinen. Esterejä on, hedelmää samoin, vähän mausteitakin. Mutta jää tässä kovasti matkaa Rochefortin ja Westvleterenin klassikoihin. Juotavuus kyllä erinomainen. Ja ehkä semmoinen kepeä Rochefortin lakritsisuus hieman pilkottaa mukaan. Kokonaisuutena erinomainen vierailu. Panimomestari kommentoi vielä, että IPAn ja maibockin mallaspohja täsmälleen sama. Siltähän se tosiaan vaikuttikin. Gramsbergen, Mommeriete, 10.3.2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti