Alkon uutuusmaistelu 6.3.2026

Kevätkelissä Alkon uutuuksissa seitsemän eri olutta. Läpikäynti totuttuun tapaan aluksi sokkona. Ensimmäisenä sameaa ja vaaleaa tavaraa. Appelsiinin kaltaista aromia. Pehmeää, pyöreää ja melko täyteläistä makua. Kuivahko yleisvaikutelma jatkuu hentoon katkeruuteen asti. Kakkonen hieman edellistä vaaleampi, sameutta edelleen. Kirpeämpää trooppista tuoksua. Ananaksen ja mangon elementtejä maussa, kuivaa, mutta ohuehkoa. Jälkimaku jää hyvin alikehittyneeksi. 

Kolmas on vaaleaa ja käytännössä kirkasta. Tuoksu on jotenkin epämääräinen. Maltainen maku, ei happamuutta mutta ei kyllä raikkauttakaan. Vähän pahvinen, katkeruus jäänyt kokonaan pois. Numero nelonen punertavan ruskea. Voimakkaan maltainen tuoksu, makeaa karamellisuutta, vähän paahdettakin. Hyvin makeaa dunkelimaista makua, varsin täyteläinen. Ei tässäkään kytkettyä peräkärryä. 

Tässä vaiheessa vilkaisin neljän ensimmäisen identiteetit. Ensimmäinen oli Cloudwater 11th Birthday DDH Pale. 5,0 %, 20 EBU. Ei yllätyksiä. Kakkosena Omnipollo Organ Donor, 6,8 %. 48 EBU. Maistui aluksi ohuemmalta, mutta on tässä sentään runkoa yhtä hyvin kuin Cloudwaterissa. Kolmantena Oskar Blues Dale's American IPA, 6,9 %, 55 EBU. Kovin tuttu olut, vaikka nimikin on hieman elänyt vuosien varrella. Ei nyt kyllä parhaassa vedossaan. Ei tässä varsinaista vikaa ole, mutta tukkoinen. Nelonen myös Oskar Bluesia, Old Chub Scotch Ale, 8,0 %, 25 EBU. Tätähän maistoin jo alkuviikosta Ronald de Waalin johdolla. Nyt en savua löytänyt.

Vielä kolme seuraavaa. Vitonen on tumman keltainen, samea. Tuoksuun tuli ensin jopa voimaisuutta, mutta kyllä se kypsään hedelmäisyyteen kääntyy. Maussa makeaa hedelmäisyyttä, jälkimaku aavistuksen kuivempi. Täyteläisyyttä on, mutta kuohkeus ja raikkaus uupuvat. Numero kuusi on hyvin tummanruskea, lähellä mustaa. Paahteinen, vaniljainen ja makea tuoksu. Maku odottamattoman ohut, kuivakin, selvästi paahteinen. Täyteläisyys puuttuu, ei jälkimakuakaan. Seitsemäs ja viimeinen aavistuksen vaaleampi, mutta tummanruskea tämäkin. Vähän nihkeää hedelmäistä tuoksua, epäpuhtaasti. Karamellisuutta on myös. Maku on puhtaampi, luumuinen ja pähkinäinen, ei kovin täyteläinen tämäkään. Tuoksusta huolimatta oikeastaan miellyttävääkin, vaikka makeuttakin löytyy. 

Sitten vielä kolmen viimeisen tiedot. Vitonen on Amager Nelly Neckbreaker Hazy DIPA, 8,5 %, 41 EBU. Nojoo, ei tämä pärjää vaikkapa suomalaisille tuplaheizeille. Kutonen on Anspach & Hobday London Black, 4,4 %, ilmankos maistui ohuelle, kun odotin imperial stoutia. Viimeinen oli nimellisesti imperial stout, Thornbridge Imperial Stout From The Union, mutta vain 7,7 %, 75 EBU. Viimeisin tuote siis Burton Union -systeemistä. Omituinen tuoksu, mutta maku kohdallaan. Toki enemmän foreign/extra/double/export kuin imperial.