Avauksena Kalifornian Belmontissa sijaitseva erittäin lupaavan niminen panimo Alpha Acid, jonka west coast IPAssa Citra Image vähän myös Columbusta, 7,1 %. Näyttää ns. kuselta. Yrttinen tuoksu, ei kovin raikas. Maltaisuus hallitsee, vähän tukkoinen. Selvä pettymys heti kärkeen. Oaklandin Tenma Beer Project on tehnyt yhdessä Montereyn Alvarado Streetin kanssa west coastin Dream Circuit, 6,8 %, Mosaic, Simcoe, Nelson, Krush ja Columbus. Hyvin vaaleaa. Raikkaampi tuoksu. Nyt on hedelmää maussakin. Vähän katkeroakin. Oikein näppärää. Oregonin Portlandista American Stout Von Ebert Waning Echoes, 6,7 %. Paahteinen tuoksu. Kuohkeaa, maussakin paahdetta, hyvin kuiva, jälkimakuakin löytyy. MIellyttävää.
Iowan jättiläiseltä tuplaheizi Toppling Goliath Mosaic Mamba, jossa myös Galaxya, 8,5 %. Sameaa, trooppista tuoksua. Pehmeää nektarisuutta, kuivahko jälkimaku. Nautinnollista. Tässä vaiheessa muut joivat suoraan Olarin tölkityslinjalta tuomani Griptapen, jonka itse maistoin hanasta pari päivää aiemmin. Dallasista perussumu Celestial Stellar Remnants, 7,0 %, Citra ja Galaxy. Trooppista tuoksua. Kuivaa ananasta ja aprikoosia. Raikkautta on. Baijerin Fränkische Schweizista saapunut Held Bräu Hell (4,9 %) oli kirkasta, hieman ruohoinen, hunajainen, oikein puhdasta. Viikistä hikiset kukkulat eli CoolHead Sweltering Heights IPA, 7,0 %, Dolcita, Krush ja BRU-1. Sameaa, mehuinen, greippiä. Kuivaa on, ihan ryhdikästä. Positiivinen yllätys, joskus CoolHeadkin onnistuu.
Des Moinesin Lua Brewing tehnyt Tulpa-nimisen west coast pilsner, 5,9 %, Mosaic ja Citra. Ruohoa, kuivaa, hedelmäinen, ei juuri maltaisuutta, jäi hieman matalaprofiiliseksi. Santa Rosan legendaariselta Russian Riveriltä sessioon mahtui heizi Mind Circus, 7,0 %, Nelson Sauvin ja Strata. Enpä muista panimolta ennen sumukaljaa juoneenikaan. Trooppinen tuoksu. Pehmeää, ei kovin täyteläinen. Kuiva, hyvää on. Sacramenton läheltä session toinen west coast pils Moksa Code 5.5, jossa siis 5,5 %, Tropical Fusion, Nectaron, Simcoe ja Mosaic Cryo. Tropical Fusion on uusiseelantilainen humalablendi. Hyvin kevyt utuisuus. Trooppista hedelmää, kuivaa, ruohoa. Pehmeää ja tasapainoa. Mukavaa.
Dallasista maustettu berliner weisse Celestial Dreamhack, 5,2 %. Punainen, hyvin vadelmainen tuoksu. Kuivahkoa, ei ihan onneton. Lua Brewing Fire Starter Red IPA on tehty yhdessä Iowan Sioux Cityn Marto Brewingin kanssa. Mosaic, Simcoe, Chinook, Chinook ja Columbus. Melko punainen tosiaan. Kuivaa, maltaista, katkeroa, vähän hedelmäisyyttä. Oikein hyvää, erittäin hyvä juotavuus. Enpä muista näin hyvää red IPAa ennen juoneeni, tyylissä on selvästi potentiaalia. CoolHead Methodrone on west coast IPA, Citra, Mosaic ja Simcoe, 7,0 %. Hieman samea, heikko tuoksu. Nyt on vähän tunkkaisempi tapaus. Kehnoa on. Tässä oli sitten paluu Viikin tavanomaisemmalle tasolle.
Schreckenskammer Kölsch, 5,0 %. Ennen kokeilematon kölsch Kölnistä, panimo kertoo olevansa vanha, mainittu vuosiluku 1442. Kultainen ja kirkas. Pehmeä, vähän hedelmäinen, oikein tasapainoista. Toimii hyvin. Espoosta Fat Lizard Winter Ale Kyrö BA, 7,0 %. Kaunis kirkas ruskea väri. Hapan tuoksu. Pehmeää, puuta, hillitty maku. Kuiva marjaisuus. Ei kummoinen. Nebraskan pääkaupungista Lincolnista tuplasumu Corn Coast Citra Soaker, 8,0 %. Hyvin vaaleaa ja sameaa. Ananas tuoksuu. Pehmeää hedelmäisyyttä. Oikein hienoa, makeahkoa. Session kärkeä ilman muuta.
Sitten taas hyppäys Kaliforniaan, Alvarado Street K-Hop Hazy Hunters on NZ-heizi, K-Hop tarkoittanee siis kiwi-humalia, Waimea, Nectaron ja Southern Cross, 7,2 %. Vaaleaa ja sameaa. Ananastuoksua tässäkin. Pehmeää, täyteläinen hedelmäisyys. Hyvää on. Texas-kalifornialaistuplasumukollabo Celestial Bottle Logic Fire It In There, 8,0 %. Citra, Amarillo, Strata ja Galaxy. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää trooppista makua, puhdasta. Mukavaa. Sacramenton läheltä tulee Claimstake-panimon tripla-IPA Ain't Getting Any Younger, 10,0 %, Amarillo, Citra, El Dorado, Mosaic ja Simcoe. Kirkasta, neutraali tuoksu. Pehmeää, lievää mausteisuutta, täyteläistä. Oikein maukasta tasapainoista hedelmän ja maltaan makua. Session kärkeä, kuivaa, hyvä juotavuus. Nimi viitannee Russian Riverin sesonkiklassikkoon Pliny the Youngeriin.
Celestial Mailer Daemonin jätin itse väliin, koska join sen jo syksyllä panimolla. Altamontin pahamaineisen festivaalipaikan nimeä kantavalta Altamont Beer Worksilta hauskasti nimetty Juice Above the Clouds on imperial IPA, 9,0 %. Tölkissä vielä manifesti "Make beer clear again". Lievää utua silti. Hedelmäisyys tuoksussa. Pehmeää ja hyvää. Täyteläistä tavaraa kaikin puolin. Kovaa kamaa. Lisää Sacramenton alueen antia, Flatland-panimolta triplaheizi Roots, 10,5 %, Citra, Tangier ja Peacharine. Yakima Valleyn uusi humalalajike Tangier tuli nyt ensi kertaa vastaan. Sameaa, pehmeää. Hedelmäistä, edelleen hyvää tavaraa. Ei katkeroa. Sitten ponnahdus Örebroon, Apex Chaos Lantern, 6,5 %, Citra, Nelson Sauvin ja Peacharine. Paksua sameisuutta. Hedelmää taas vahvasti. Kuivaa, oikein puhdasta tämäkin. Ei jälkimakua.
Sir John À L'ombre De L'Ange on barleywine tai strong ale Kanadasta Montrealin liepeiltä, 11,9 %, puolitoista vuotta Heaven Hill -bourbontynnyrissä. Pehmeää, puuta, kuivaa. Miellyttävää, kuivattua hedelmää, oikein näppärää tämäkin. Stavangerin eteläpuolelta tulee RYGR Hugin Cold Mash, vahva imperial stout, 15,5 %, bourbonissa yli kaksi vuotta. Mustaa, pehmeää, suklaisuutta, ei kovin makea, ei mitään ongelmaa. Mukavaa on. Latviasta sessio-IPA Nurme Fairy Dust Shining, 6,0 %, Manilita ja Peacharine. Vaaleaa ja sameaa. Pehmeää trooppista hedelmäisyyttä. kieltämättä tuntui hieman ohuelta edellisten jälkeen.
Coloradosta WeldWerks Hot Cocoa Medianoche. Pitkään Weller Wheated -bourbonissa kypsytettyyn imperial stoutiin lisätty kaakaojauhetta ja vaahtokarkkeja, kyllä vaan. Alkoholimäärää ei ole kerrottu. Suffelituoksua. Suklaata, varsin yksiulotteinen. Mutta ei kuitenkaan imelän makea. Himo Ultraposessoitu on NZ-pils, muistaakseni tämä oli äskeisellä Turku Craft Beer -festivaalilla, mutta jäi juomatta. Moutere ja Vic Secret, 5,5 %. Hyvin samea, ananastuoksua, aika hiilihappoinen, kuiva, erittäin kuiva, miellyttävää. Katkeraa todellakin. Wild Alea Missourin Side Projectilta, kollaboraattorina Kalifornian Sante Adairius, Coeur de Cuvée (Blend #11). Monenlaisia temppuja sekoituksessa, vielä kuivahumaloitukin Nelson Sauvinilla, 7,0 %. Kirkasta ja kultaista. Hapan tuoksu. Intensiivistä happamuutta maussa. Hedelmää on myös, mutta ei ole omaa suosikkityyliä.
Westerbottens Sävar Jubileum on quadrupel Sävarin pikkukylästä läheltä Uumajaa. Tosin vain 8,7 %. Sameaa, ruskeaa. Hedelmäistä ja karamellista. Maltaisuuttakin löytyy, pähkinää. Ei oikein quad, enemmän brown ale. Varsin erikoinen. Firestone Walker Stickee Pig on myös quad, nyt 11,0 %. Ruisviskikypsytystä ja vaahterasiirappia. Tummanruskeaa. Pehmeää puumaista tuoksua. Oikein pehmeää, mutta sangen makeaa,
Torontosta pastry stout Blood Brothers Captain Howdy 2025, kookospähkinää ja hasselpähkinää, tynnyrikypsytystä, 13,5 %. Makeaa tuoksua. Rommitynnyrin kontribuutiota en oikein löydä, makea kookos hallitsee. Missourista imperial milk stout, 13,8 %, 4 Hands Madagascar Las Lajas (2026). Suklaatuoksua. Suklaata on vähintään tarpeeksi maussakin. Karkea olut on epämiellyttävää, session alapäätä. Emperor's Brewery on englantilainen, mutta Executor-niminen pastry stout on tehty Ruotsissa Duggesilla, 14,7 %. Mustaa, pehmeää, kuivempaa, ei ihan niin huono kuin edellinen. Ei ehkä kaikkein tyylikkäin päätös massiiviseen sessioon, mutta näin tällä kertaa. Kokonaistasohan oli vallan huikea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti