Leeds - Northampton 1-1

Kolmosdivarissa kärvistelevän suosikkijoukkueeni Leeds Unitedin FA Cup -avaus yllättäen Suomessa nähtävissä suorana. Vieraat menivät johtoon jo 9. minuutilla vastahyökkäyksestä, eipä Leedsin puolustus kovin terävältä vaikuttanut. Northamptonin pelaaja hölmöili itselleen toisen varoituksen 26. minuutilla, mutta Leedsin ylivoimapelaaminen todella vaivalloista. Paikkoja syntyi jonkin verran, mutta taito loppui viimeistelyssä. Tasoitus tuli rangaistuspotkusta 36. minuutilla, mutta voittoon ei rahkeet riittäneet. Pari tolppalaukausta, toinen erinomainen suoritus, Snodgrassin kääntölaukaus vasemmalla jalalla. Sinänsä miellyttävää kovaa ja reilua brittipeliä, katsojiakin Elland Roadilla mukavasti 9500. Uusintapeli Northamptonissa tulee olemaan Leedsille todella vaikea. Selostaja nosti hämmentävästi David Harveyn Leeds-legendojen ylimmälle korokkeelle, Bremnerin ja Lorimerin rinnalle. 2000-luvun alun Mestareiden liigan semifinaaliin huipentunutta viimeistä huippukautta selostaja ei tuntunut tietävän, höpisi vain pitkään vuoden 1992 sattumamestaruudesta.

Van Steenberge Gulden Draak Vintage

Sokerilla terästetty sesonkibelgi, golden alen ja dubbelin välistä, ehkä lähinnä vaaleahko dubbel. Kohtuuvahva belgihiivan maku, muuten tympeän makea ja vähän tyhjä ohuehko kokonaisuus, varsinkaan jälkimakuodotukset eivät täyty alkuunkaan.

Žatec Xantho

Lähes musta lager, mausteisen makea, ei kovin miellyttävä. Ohuehko kokonaisuus, ei juuri humalaa, vaikka panimon nimi viittaa kuuluisaan humalalajikkeeseen. Jälleen kerran pettymys tšekkien maan tummien oluiden katraasta.

Stallhagen Julbock

Varsin luonteikas jouluolut Ahvenanmaalta, tyylikäs etikettikin. Paahteisen makea, lakritsaa, suklaata. Mausteisuuttakin, vaikkei mitään liene lisättykään perusainesosien ohella. Jälkimaku yllättävän ärhäkkä, lähes tervaleijonamainen. Kuivuuttakin nielaisun jälkeen kiertyy mukaan. Positiivinen yllätys ilman muuta.

Three Towns New Sweden Stout

Liian kylmänä tarjoiltu, aivan musta, maltainen, paahteinen, kuivahko, ei juuri muita vivahteita, jälkimaku lyhyt. Lämmetessä tulee hieman makeutta lisää, mutta ei voimakkaasti. Carlsbergin ruotsalainen tuote, hieman yllättäen Ouluun saapunut. Oluthuone Leskinen, 6.11.2008.

RCH East Street Cream, real ale

Nimestä huolimatta ei mikään kermanitro, vaan oikea bitter, vieläpä extra-suuntaan vahvuudeltaan 5%. Muuten tässä ei ole erityisempää juhlimista, makeahko hedelmäinen ohut runko, hyvin lähellä brown alea. Jälkimaussa vain hieman humalaa. RCH:n muuhun tarjontaan verrattuna kovan luokan pettymys. Oluthuone Leskinen, 6.11.2008.

Williams Fraoch Heather Ale

Voimakkaasti vaahtoava hiilihappoinen vaaleahko ale Skotlannista. Kanervalla maustettu historiallisen reseptin mukaan tehty olut. Runko on pehmeän hedelmäinen ja maltainen, mausteisuus nousee esiin välittömästi, mutta ei päällekäyvästi. Oikein miellyttävää, vaikka jälkimaku on varsin lyhyt. Olen juonut tätä real ale -versionakin, toimii sekin erittäin hyvin. Alkolta suhteellisen improvisoitunut valinta joulukaudella uutuustuotteeksi, vaikka ei tämä siis mikään jouluolut ole.

Korouoma

Suhteellisen tuntematon rotkokanjoni Länsi-Posiossa. Hyvin jyrkkäreunainen ja varsin kapea pohjaltaan, luulin etukäteen laajemmaksi laaksoksi. Pohjalla kulkeva kapea joki virtaa pohjoiseen kohti Kemijokea, ei Posion suurempien vesistöjen tapaan Vienanmereen. Lunta oli juuri saapunut hieman harmittavasti, mutta loppujen lopuksi se ei haitannut, pikemminkin päinvastoin. Portaat eivät liukkaita ja maasto paremman näköistä kuin olisi ollut paljaana ruskan jälkeen. Aurinko vain olisi saanut paistaa. Kuuluisat jääputoukset näin alkutalvella vain alkutekijöissään.

Edward Dmytryk: Murder, My Sweet

Tätä leffaa on usein pidetty onnistuneimpana Chandler-tulkintana, enkä voi olla eri mieltä. Liikkeelle lähdetään tummasävyisestä kuulustelupöydästä ja suunta on taaksepäin. Dialogi on rapeaa, liioitellut metaforat aitoa Chandleria ja sisäinen monologi rullaa ainakin yhtä hyvin kuin noirissa koskaan. Tupakansavu leijuu joka paikassa ja kaikki miehet käyttävät hattua. Los Angelesin miljöö otetaan haltuun eleettömästi, South Centralin räkälät, Santa Monica Mountainsin kanjonit ja merenrantahuvilat. Jopa surrealistinen unijakso toimii kuin hirvi. Dick Powell ja Claire Trevor eivät ole ilmeisimpiä valintoja päärooleihin, mutta heitä parempiakaan ei tähän kontekstiin hevillä keksi. Koukeroinen juoni ei ole Big Sleep -tasoa, mutta tarpeeksi kryptinen ettei siihen ole syytä kiinnittää mitään huomiota vaan uppoutua vain täysillä moodiin. Humoristista ja romanttista loppua voi pitää tyylirikkona, mutta ehkä feelgood-tunnelmakin on joskus ok.

Real Betis - Deportivo 0-3

Sevillassa ottelu käynnistyi varsin tasaisesti, iloisen avointa peliä, mutta ei kovin hyviä tilanteita. Betis oli lähempänä johtomaalia, mutta puolustaja pelasti kulmatilanteessa tolpalta. Ratkaisu tuli tunnin kohdalla, Betisin pelaajat törmäsivät toisiinsa, Guardado hukkasi oman avopaikkansa, mutta pystyi rakentamaan uuden maalitilanteen Rikille, joka onnistui. Lopussa kunnon repsahdus, Deportivon Lafita oikealta läpi, harhautti Rivasin ja täräytti pienestä kulmasta maalin kattoon. Heti perään Betis-sentteri Sergio Garcia otti sukeltamisesta taktisesti älykkäästi toisen varoituksen ja lensi ulos. Lafita rankaisi vielä, tosin paitsioasemasta, tekemällä kolmannen maalin. Vanha Deportivo-ikoni Valeron tuli kentälle viimeiseksi 10 minuutiksi. Betis-katsomossa näkyi omituisesti Suomen lippua muistuttavia kankaita.

Michelangelo Antonioni: La Notte

1980-luvulla Antonionin elokuvat kolahtivat aika lailla. 1960-luvun alun "vieraantumistrilogiassa" Antonioni tuntui nostavan rimaa koko ajan. Tämä keskimmäinen La Notte on minusta parempi kuin L'Avventura, mutta ei nouse yhtä korkealle kuin päätösosa L'Eclisse. Sen jälkeen Antonionin ote tuntui löystyvän, vaikka myöhemmissäkin teoksissa on hyviä aineksia. La Nottessa on loistavia Milano-kuvia, vaikka kamera tuntuukin liikkuvan enemmän mielen maisemassa kuin reaalimaailmassa. Mitään ei näytä tapahtuvan, mutta kuvien välillä ja takana saattaa olla vaikka mitä. La Nottessakin ihmiset tuntuvat harhailevan päämäärättömästi, ja välillä tulee yllättäviä lähes fellinimäisiä välikohtauksia, kuten nyrkkitappelu tässä elokuvassa. Yökerhokohtauksessa on vähän samaa tunnelmaa kuin Melvillen elokuvissa. Olennaista näissä elokuvissa on mustavalkoisuus ja viileän viekoitteleva Monica Vitti, jota La Nottessa näkyy aivan liian vähän.

The Allman Brothers Band At Fillmore East

On aina ihmetyttänyt kuinka yksituumaisesti Allman Brothers Bandia pidetään southern rockin perustan luojana ja Lynyrd Skynyrdin suorana edeltäjänä. Yhdistäviä aineksia toki on, mutta kokonaisuutena minusta Allmanien bändi vaikuttaa varsin eri pelikentällä. Tässä livetaltioinnissa New Yorkissa maaliskuussa 1971 southern-aineksia on eniten Will McTellin Statesboro Bluesissa ja omassa Whipping Postissa. Mutta Whipping Postin kesto on 23 minuuttia, se on progressiivista jazz-pohjaista jammailua enimmäkseen. Samoin kuin suurin osa muustakin tällä levyllä. Kitarointi on kyllä nautinnollisen rouheaa, mukana on vanhoja mutta ei kovin kuluneita blues-kappaleita. Kolmen minuutin rokista tykkäävälle tämä on pahasti unettavaa. Yleisökin tapauttaa soolojen jälkeen kuin jazz-konsertissa. Fillmore East suljettiin jo kesällä 1971, satuin äskettäin käymään oluella nykyisen Fillmoren (The Fillmore New York at Irving Plaza) vieressä. Duane Allman kuoli sitten lokakuussa 1971 moottoripyöräonnettomuudessa 24-vuotiaana ja basisti Berry Oakley vuotta myöhemmin.

Katy Perry: One of the Boys

Terhakka tyttöpoppi on yksi heikkoja kohtiani. Kuultuani pari kertaa Hot n Cold -nimisen kappaleen kävin jo niin kuumana että otin selvää esittäjästä ja hankin levyn. Hot n Coldissa on samanlainen koukku, josta olen pitänyt pienestä pitäen. Se on niin helpon ja yksinkertaisen kuuloinen, että olen aina ihmetellyt miksei sitä laiteta kaikkiin musiikkikappaleisiin, jolloin ne kaikki olisivat hyviä.

Hot n Coldin esittäjäksi osoittautui kalifornialainen Katy Perry -niminen neitonen, joka on kai kerännyt kevyttä lööppijulkisuuttakin I Kissed a Girl -kappaleella. Oli helppo arvata, että kaikki muut levyn kappaleet osoittautuisivat surkeiksi; ja niinhän siinä kävi. Mitättömiä sävellyksiä, karmeasti lätiseviä rumpukoneita, kitaroista ei tietoakaan, sanoja venyttelevää laulutyyliä. Teksteissä on nuoren naisen kepeää kiukuttelua, hieman Alanis Morissetten tapaan. Erityisen löysä on keskilännen raamattuvyöhykkeen moraalikoodistoa myötäilevä I Kissed a Girl, jossa ollaan eniten huolissaan mitä poikaystävä tempusta tykkää. Taustajoukoissa on tavanomaiset nilkit, ruotsalaisista Desmond Childiin. Sama pöyristyttävä saundi on Hot n Coldissakin, mutta se ei varsinaisesti haittaa. Koukku on kertosäkeen alussa ja se kantaa koko choruksen, nautinnollista rullausta keskitempolla. Voi vain spekuloida kuinka hienon siitä saisi kunnon kitarabändillä.

Paulaner Salvator

Pitkästä aikaa hanasta Baijerin doppelbockia, hieman karusti tavallisesta pintistä. Hieman liian kylmää, makeahkoa mallasta, kuivan humalainen jälkimaku. Leipäisyyttä, vähän metallinenkin, varmaankin lämpötilasta johtuen. Maistuu yllättävän kevyeltä lähes kahdeksanprosenttiseksi olueksi, voisi luulla tavalliseksi bockiksi, värikin suhteellisen vaalea, itse asiassa aika samannäköinen kuin Koffin Jouluolut. Ehkä Koff olikin hakenut jotain tämänkaltaista, erot eivät periaatteessa ole suuret, mutta tässä kaikki on sitten onnistunut, vaikka tämä tyyli ei suosikkejani olekaan. Makeus on vältetty ihailtavasti. Oluthuone Leskinen, 1.11.2008.

Sinebrychoff Jouluolut, hanaversio

En muista aikaisempina vuosina tätä hanasta tarjoillun. Maku ei ole muuttunut, ikävä kyllä. Punaruskea, makea, jopa imelä lager. Hämmästyttävän ohut ja vetinen runko näin vahvaksi (6%) olueksi. Toisaalta alkoholi maistuu läpi. Jotenkin tuntuu, että tässä on kaikki mennyt pieleen. Ohuessa jälkimaussa on aavistus humalaa, mutta siirappiin sekin hukkuu. Graali, 1.11.2008.

Hannover 96 - Hamburger SV 3-0

Häikäisevä alku kotijoukkueelta, 5. minuutin kohdalla uusi tuttavuus Bastian Schulz kiskaisi keskeltä ulkosyrjällä upean kierrelaukauksen ohi suolapatsastuneen Rostin. Kymmenen minuuttia myöhemmin Forssellilla täysin vapaa avopaikka Rostin edessä, mutta ei onnistunut. Forssell on auttamatta auringonlaskun lupaus, liigan vanhimpia lapsitähtiä. Toki hän älykkäästi syötti pari minuuttia myöhemmin Schlaudraffille, joka juoksi läpi halvaantuneen HSV:n puolustuksen ja ohitti Rostin eleettömästi, 2-0. Kuvaavasti Forssell ei näyttänyt paljon tuulettelevan, vain maalinteko kelpaa sentterille. HSV ei tuntunut saavan konetta käyntiin millään, paras tilanne Petricin voimavapari, jonka Fromlowitz torjui. Toisella jaksolla HSV:llä takaa-ajoyritystä, mutta ei tulosta. Hannover kaunisteli vielä lopussa numeroita näppärällä lyhytsyöttöhyökkäyksellä. Hannoverin loukkaantumissuman takia toppareina keskikenttäpelaajat Balitsch ja Christian Schulz, toimi hyvin.

Marc Huraux: Bird Now

Dokumentti bebop-legenda Charlie Parkerista. Koska kuvamateriaalia hänestä on niin vähän, tämä on melkein enemmän elokuva New Yorkista. Parker vaikutti vahvasti mm. Kansas Cityssä ja Los Angelesissä, mutta kieltämättä NY oli keskeisin kaupunki hänen elämässään. Kuvattu 1987 räntäsateessa, Harlem ja Lower East Side näyttäytyy persoonallisimmillaan. Elokuva on lähinnä eurooppalaista tekoa ja se näkyy, NY-tunnelmaotosten ohella fokuksessa ovat henkilöhaastattelut, mukana mm. Dizzy Gillespie, ja vanhat filmipätkät, joissa vauhtiin pääsevät Billie Holiday, Lester 'Prez' Young, Ben Webster ja Coleman Hawkins. Muutama dramatisoitu kohtaus sotkee pahasti tunnelmaa. Parkerin heroiiniriippuvuus jää hieman epämääräiseksi. Lopussa erottuu hieno versio Nobody Knows You When You're Down and Out -bluesista, joka minulle on lähellä sydäntä tietenkin Clapton/Allman -versiona Derek and the Dominoes -projektista.