Valentin Vaala: Mustalaishurmaaja

19-vuotiaan venäläisen Vaalan mykkäohjaus vuodelta 1929, nimiroolissa 16-vuotias latvialainen Theodor Tugai alias Teuvo Tulio. Omituisen hyvinvarustelluissa mustalaisleirin teltoissa leimuavan tarinan juoni muistuttaa lähinnä pornoleffaa, mustasukkaisuudella lisättynä. Naisista Hanna Taini ylivoimaisesti hehkein. Tunnelmaltaan ehkä lähempänä Tulion omia myöhempiä ohjauksia kuin Vaalan muuta tuotantoa. Loppupuolella mukaan tulee ruoskimista, hevostakaa-ajoja ja väkivaltaa. Junaraahautumispako harvinaisen epäuskottava. Kulttuuri on kovin vierasta, ei tarjoa samaistumismahdollisuuksia. Sinänsä elokuva rullaa melko elastisesti aikalaistarjontaan suhteutettuna, muuten ei kovin kiinnostava nykykatsannossa.

Franches-Montagnes 11ème Cuvée Spéciale

Sveitsiläistä olutta ei kovin usein näillä leveyksillä näe ja tämä Luoteis-Sveitsistä Ranskan rajalta Jura-vuoristosta tuleva tuote onkin melkoinen pakkaus. Äärimmäisen eläväinen, vaahto pursuaa kolmen vartin pullosta heti kun korkkia hieman raottaa. Tilanne on päällä kauan, tyhjensin varovasti noin neljänneslitran lasiin, mutta vaahto kuohuu pullosta edelleen pienen hengähdystauon jälkeen. Tuoksu on persoonallinen, hyvin hapan. Pieni tsekkaus netistä varmistaa, että näin tulee ollakin, tuskinpa pilalle on mennyt. Samean ruskean oluen pitäisi olla jonkinlainen hedelmäporter (Jurassian Fruity Porter), mutta enemmän tämä muistuttaa flaamilaista hapanta punaista alea. Alkoholipitoisuus 5,5% sopii tyyliin. Mausteinen, kuivattuja hedelmiä, happamuus on voimakasta, epämiellyttävääkin, ei lambicin raikkautta. Makea tämä ei ole tippaakaan, jälkimaku on viinimäisen nahkean kuiva, ei ollenkaan katkeroinen. Ei ollenkaan miellyttävä, erään ruotsalaisen arvioijan mukaan soveltuu parhaiten tuttavien šokeeraamiseen. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Stone Nøgne Ø Jolly Pumpkin Special Holiday Ale

San Diegossa pantu kolmen panimon yhteistyöolut, mausteinen jouluinen olut, 9%. Hyvin täyteläinen, makea, mausteet hyvin esillä. Kylmässä lokakuun viimassa tämän pitäisi jo maistua, mutta ei oikein vielä kolahda. Mukana on kastanjoita, katajanmarjoja, salviaa ja kuminan siemeniä sekä kauraa ja ruista. Hyvin jouluinen miellyttävä olut, mieleen tulee Anchorin sesonkituote. Pullo näyttää samalta kuin taannoisessa Stone&Mikkeller&Alesmith-projektissa. Pullon kyljessä Nøgne Øn panija Kjetil Jikiun puhuu rohkaisusta ja esimerkistä, jota hän on saanut USA:sta yksinäisellä taipaleellaan pienpanimotoimintaa ymmärtämättömässä Norjassa. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Craig Brewer: Black Snake Moan

Monipuolinen ja maanläheinen elokuva syvimmän etelän maaseudulta, Tennesseen erivärisen trash-väestön parista. Viinaa, kannabista, seksiä, uskonnollista fanatismia ja väkivaltaa; jotenkin epämääräisesti tutun suomalaiseltakin vivahtavassa keitoksessa on aineksia paljon. Kieli poskessa osittain ainakin, mustaa huumoria on tavoiteltu. Christina Riccin vartaloa ja pizzalautasen kokoisia silmiä hyödynnetään eksploitaation puolelle. Elokuva on omistettu R.L. Burnsidelle ja blues-pohjainen musiikki tässä onkin selvästi parasta antia. Elokuvakin rullaa aluksi hyvin, mutta kääntyy ylipitkäksi jahkailuksi ennen loppua. Alun ja lopun mustavalkoisissa tallenteissa Son House iskee tarinaa.

Sigtuna Black October

Ruotsalainen schwarzbier on tummanruskea, hyvin paahteinen olut. Makeahko suklaisella tavalla, pehmeä ja tuore. Toivoisin kohtaavani nykyään enemmän kuivia schwarzeja, mikä yhdistettiin jossain vaiheessa tähän tyyliin itäisessä Saksassa. Näin makea olut maistuisi paremmin paljon vahvempana, tässä alkoholia tasan 5%. Paahteisuus on kyllä hallitseva, mutta täyteläisempi olut voisi olla. Nimi lienee jonkinlainen sanaleikki Musta Syyskuu -terrorijärjestöstä ja Oktoberfest-oluista. Jälleen ryhdikäs olut tältä panimolta, mutta ei mikään huipputuote. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Clint Eastwood: Million Dollar Baby

Kaksijakoinen elokuva, aluksi intensiivinen nyrkkeilyelokuva, loppuosa vammautumisen jälkeen sairaaladraamaa eutanasiateemoineen. Alkupuoli on vakuuttava, mutta sekin menee överiksi, kun säännöistä ei kehässä välitetä pätkääkään. Loppu on puhdasta sosiaalipornoa, josta en ole koskaan jaksanut innostua. Uskonnollista kvasifilosofiaa, Missourin juntteja pistetään halvalla. Hyvin tehty, hyvin näytelty, mutta vaivaannuttava lopputulos. Ilmeisesti gaelinkielinen avaintermikin on väärin kirjoitettu.

Robert Siodmak: Criss Cross

Tämä Siodmakin mahdollisesti hienoin film noir on jonkin verran aliarvostettu. Yhtä syvälle ihmismielen pimeimmille alueille ei tunkeuduta kuin Out of the Pastissa tai Double Indemnityssä, mutta puhtaana elokuvallisena nautintona Criss Cross on lähellä täydellisyyttä. Siodmakin kierre puristuu hitaasti, mutta se viedään vääjäämättä loppuun asti. Burt Lancaster riutuu naisen, rahan ja rikoksen kohtalonkolmiossa, jota ohjailee kanadalainen Yvonne De Carlo erittäin vakuuttavasti. Ilman repliikkejä esiintyvä Tony Curtis tanssittaa Yvonne de Carloa kohtauksessa, jossa rumbabändi kiihdyttää tahdin yhtä kiihkeäksi kuin Siodmakin Phantom Ladyn jazzcombo. Criss Cross on parhaita monista rikoselokuvista, jotka kuvaavat Los Angelesin rähjäistä Bunker Hillin aluetta ennen sen purkamista. Arvokuljetusryöstön suunnitteluvaiheessa puhutaan helikoptereista, merkillinen heijastuma Ruotsin viimeviikkoiseen tapahtumaan. Paljon tapahtumista sijoittuu omituisen karuun kapeaan baariin, jossa olut tarjoillaan jalallisissa laseissa ja tiskin päässä tuntuu päivystävän koko ajan kanadalaisen Joan Millerin esittämä nainen. Englantilainen Alan Napier roolittaa merkillistä Finchley-hahmoa, joka suunnittelee viinapalkalla koko keikan. Coppolan The Godfather selvästi lainasi sairaalakohtausta.

Weltenburger Kloster Oktober-Festbier

Kelheimin ikivanhan luostaripanimon juhlaolut on keltaisen vaalea, leipäisen maltainen, pehmeä. Hyvin lähellä tavanomaisempaa hell-tyyliä, alkoholiakin vain 5,3%. Ehkä makeampi kuin hellit, humalaakin on tasapainoisesti. Laatujuoma, mutta selvästi aivan liian tavanomainen tähän tyyliin. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Christopher Guest: A Mighty Wind

Spinal Tap -trion uudempi tuotos, folk-musiikkikomedia. Ei toimi lähelläkään heavyrockparodian tasoa, vitsit ainakin ensi näkemältä kovin laimeita. Musiikki on originaalia, sekin kevyesti huvittavaa, mutta ei tarpeeksi vakuuttavaa. Muutamia irrallisia hauskoja kohtauksia, mutta kokonaisuus laahaa. Henkilöitä liikaa, Spinal Tapissa keskittyminen trioon oli oleellista onnistumisen kannalta. 60-luvun ajankuva varsinkin vaatteiden kautta on ehkä hilpeintä tässä. Ehkä 60-luvun folk oli liian kapea ja aikaansidottu genre, jotta parodia onnistuisi kunnolla. Tai ehkä parodiaa ei ole erityisemmin yritettykään, asenne on lempeän myötäsukainen.

Manchester Cream Stout

Mystinen brittiolut Blackburnistä, netistä löytyy Manchester Brewing Company, mutta itse panimo jää epäselväksi. Tölkin kyljessä lukee Sovereign Beverage Company. Odotin makeahkoa englantilaista stoutia, mutta tämä on varsin kuiva, hyvin paahteinen. Täysin musta, irlantilaista tyyliä. Pehmeähkö, nautittava olut. Tämmöisillä taustoilla voisi kuvitella tuotteen olevan vesitetty halpaolut, mutta tässä ei ole raaka-aineissa säästelty. Ostopaikka Helsinki, Kampin K-Supermarket.

Miloš Forman: Hoří, má panenko

Formanin viimeinen elokuva Tšekkoslovakiassa ei ole hänen parhaitaan. Periaatteessa tämä on edellisen elokuvan tanssikohtauksen laajennos kokonaiseksi leffaksi. Värillisyys tuo hieman tuoreempaa otetta, olutta kiskotaan taas kaksin käsin, keski-ikäiset äijät taas nuorten naisten kimpussa. Tragikoominen missikisa. Henkilöhahmoja ei kehitellä, ei juontakaan. Symboliikka tietysti viittaa kommunismidiktatuurin byrokraattiseen tehottomuuteen, mutta ei siitäkään olennaisia havaintoja irtoa.

Birrificio Lodigiano Oktober Chest

Kastanjaolut Italiasta, nämähän ovat suosittuja Välimeren rannalla Ranskassa ja Italiassa. Tämä tulee Casalpusterlengo-nimisestä taajamasta Milanon eteläpuolelta, Lodin ja Piacenzan välistä. Hyvin samea, himmeän ruskea, kuravesimäinen, oikeastaan mahdollisimman rumannäköinen olut. Sehän on huvittavaa ajatellen italialaista ulkonäkökeskeistä estetiikkaa. Tuoksu pahasti etikkainen. Ruotsalaisilla olutfoorumeilla on jo arvioitu, että pilallehan tämä erä on mennyt. Tähän täytynee yhtyä, ei etikkaisuutta juuri voi parhain päin selitellä. Alkoholia tässä on peräti 7% ja etikan alta hieman tuntuu makeutta. Juuri muuta ei, hyvin ohut kokonaisuus, nahkeaa nestettä. Maltaasta ei paljon havaintoa, humalista puhumattakaan. Italiassa tehdään hyviäkin oluita, ehkä tämäkin sellainen on parhaimmillaan, mutta nyt suodattamattomuus ja pastöroimattomuus ovat kostautuneet. Onneksi hinta Ruotsissa ei ollut erityisen harmittava, 24,40 SEK. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Krönleins Kaltenberg Oktoberfest

Harhaanjohtavasti saksalaiselta vaikuttava tuote on kylmästi pantu lisenssillä teollisuuslaitoksessa Halmstadissa. Näitä yllätyksiä sattuu aina välillä olutharrastuksessa. Olut on kirkas ja keltainen, suhteellisen täyteläinen, viljaisa ja makea. Ja ohhoh, yllättävän rapsakka humalan puraisu lopussa. Odotettua parempi, nimenomaan humaloinnin takia, ei muistuta metallisia ruotsalaisia teollisuuslagereita. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Sigtuna Oktoberfest

Toinen kokeilu Arlandan lentokentän läheisyydessä toimivalta pienpanimolta. Viime pääsiäisen altbier-tulkinta oli upea ja nyt jälleen tarjolla laatukamaa, mutta varsin perinteiseen tyyliin. Pehmeän maltainen, hieman makea. Varsin kevyesti humaloitu, vaikka etiketissä on mainittu Saaz ja Hersbrücker. 5,5%, voisi olla enemmänkin, jää jotenkin yksiulotteiseksi. On tämä kuitenkin aavistuksen maukkaampi kuin tunnetuimmat saksalaiset juhlaoluet, paremman värinenkin. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Grebbestad Lager

Ruotsin länsirannikolta pienpanimon mahonginvärinen lager, joka ei ole todellakaan mitään bulkkia. Täyteläinen pähkinäisen maltainen runko, mutta humalointi pienoinen pettymys, katkeruutta mukana, mutta liian ohuesti. Humalointi ehkä jo kulunut ohueksi, sillä oluen best före 9/09 on jo hieman ohittunut. Tilasin tämän Haaparantaan syyskuun puolella, joten ei auta valittaa, toki tuoreempaakin olisi ehkä Ruotsista löytynyt. Erittäin hieno lager, tuoreena varmaan vielä luokkaa parempaa. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.

Richard Brooks: Sweet Bird of Youth

Tennessee Williamsin näytelmiin pohjautuvat elokuvat (A Streetcar Named Desire, Baby Doll, Cat on a Hot Tin Roof, Suddenly Last Summer) herättivät pahennusta eisenhowerilaisessa USA:ssa pitkin 50-lukua, mutta eivät olleet elokuvina kovin onnistuneita. Tämä on vuodelta 1962 ja pahasti ylikypsää uudelleenlämmittelyä. Käynnistyy suhteellisen raikkaasti, kun Paul Newman ajaa avo-Cadillacilla Floridasta pitkin Meksikonlahden rantaa puumanaisen (ikääntynyt elokuvatähti Geraldine Pagen roolittamana) nuorena poikaystävänä. Vodkaa, benzedriiniä ja hasista kuluu. Päämääränä on Newmanin kotipaikka, kuvitteellinen St. Cloudin rantakaupunki, voisi sijaita Alabamassa, Mississippissä tai Louisianassa. Williamsin tyyliin mukaan tulee syvän etelän tukahdutettuja intohimoja ja korruptoitunutta osavaltiopolitiikkaa Huey Longin varhaisempaan tai George Wallacen myöhäisempään tapaan. Sunset Boulevard -tyyppisen metaelokuvakommentoinnin ja tunkkaisen hikisen dixie-meiningin hybridi ei tässä toimi alkuunkaan. Asetelman luonnin jälkeen leffa jää junnaamaan paikalleen. Shirley Knight on aivan liian kalvakka tapaus Heavenly-nimisenä kiihkokohteena. Metrocolor ja scope takaavat visuaalista ryhtiä, mutta itse tarina on harmittavan löysä.

Mikkeller It's Alight!

Tanskalaisen sopimuspanijan hauskasti nimetty tuote on pantu villillä Brettanomyces-hiivalla. Lopputulos on selvästi lähempänä Brett-trappisti Orvalia kuin lambic-oluita. Tuoksussa on voimakkaita navetta-aromeja, lehmänlantaa ja satulahikeä. Omaperäisyytenä pihkainen mäntyvivahde, varmaankaan Hallertau- ja Styrian Goldings -humalissa ei ole säästelty. Voimakkaasti hiilihappoinen, hyvin kuiva kandisokerista huolimatta. Happamuus Orvalin tapaan selkeää, mutta tasapainoista. Täysin kilpailukykyinen tuote belgiklassikoiden joukossa, toki tämä on Belgian Proef-panimossa tehtykin. Ehkä aavistuksen ohutrunkoinen, hiivan lisääminen pullonpohjalta taas kerran parantaa kokonaisuutta, lähestyy hieman vehnäistä witbier-vaikutelmaa, ilman mausteita, muuttuu ehkä jopa suolaiseksi. Valmistajan paletissa on tästä turboversiokin It's Alive!, johon en ole tutustunut. Ostopaikka Helsinki, Kampin K-Supermarket.