Thwaites Torchlight Pale Ale, real ale

Pehmeän hedelmäinen tämäkin, persikkaa ja kypsää aprikoosia, 4,4%. Kohtuullisen täyteläinen suutuntuma, mutta humalointi aivan liian kevyt. Real-mielessä optimaalisessa tilanteessa kehitysvaiheessaan. Belfast, Bridge House, 25.5.2012.

Moorhouse's Black Panther, real ale

Ilmeisesti Pohjois-Irlannista ei riitä tarpeeksi riilejä, kun Wetherspoonkin tuo ne veden takaa. Musta olut, mild tai kevyt stout, 4,3%. Täyteläisen hedelmäinen, hyvässä kunnossa. Luumua ja mallasta, ei juuri paahtoa eikä humalaa. Vaihteeksi hienoa juoda virheetöntä puhdasta olutta, vaikka tyyli ei suosikkejani olekaan. Belfast, Bridge House, 25.5.2012.

College Green Belfast Blonde

Hikistä pysäkkiodottelua Balmoralissa, radan varressa ei suojaa auringolta, eikä mitään informaatiota junien aikatauluista. Lopulta kulkuneuvo saapui ja takaisin Belfastin keskustaan. Bridge Housen riilit lisääntyneet, huomasin myös keginä tämän paikallisen oluen. Tehty kai Hildenissä, 4,3%. Vihannesmaisen nihkeä kuiva ja ohut vaalea ale, ei mikään mestariteos. Belfast, Bridge House, 25.5.2012.

The King's Head, Belfast

Molly's Yard -niminen ruoka & riilipaikka suljettu sähkökatkon vuoksi lounasaikaan. Jää siis kokonaan pois ohjelmasta tällä kertaa. Lavery'ssa ja parissa muussa baarissa ei riiliä. Hyppäsin junalla pari pysäkkiä etelämmäs Balmoraliin, jossa piti olla lupaava baari. King' s Hallia vastapäätä oleva King's Head näyttävä iso maalaistyyppinen pubi, nimistä päätellen ollaan lojalistiseudulla. Vain yksi pumppu täälläkin ja sekin ilman hanalätkää. Belfast Alea siinä oli kuitenkin, mitäs muutakaan. Tämäkin liian lämmintä, mutta kunnossa muuten. Tutuksi käyvä olut on vain turhan vaisu.

The Botanic Inn

Belfast muistuttaa hieman amerikkalaista kaupunkia, keskustan ruutukaava leveine katuineen ja taustalla olevine kukkuloineen tuo mieleen Denverin. Etelä-Belfastin yliopistoalueella on samaa fiilistä kuin Ann Arborin tapaisissa korkeakoulukeskittymissä. Kiertelin aamupäivällä juuri etelässä, jokirannan Titanic-viritykset ja Länsi-Belfastin levottomuusalueiden seinämaalaukset eivät lähes helteisessä säässä jaksaneet innostaa. Botanic Inn on valtava baari yliopistoalueella. Kävin täällä 2000 parikin kertaa iltaisin paikallisten isäntien opastuksella. Paikassa oli valtava meno silloin. Nyt heti aukeamisaikaan 11:30 ei muita. En tietysti odottanutkaan. Riililukumäärä ei ole 12 vuodessa lisääntynyt, niitä on edelleen yksi, tällä kertaa Whitewaterin Belfast Ale. Hieman liian lämmintä, mutta muuten kunnossa.

Czarnków Eire Noteckie Ciemne

Tummaa puolalaista aamiaisolueksi Belfastissa. Sain pullon krakovalaiselta järjestelmätoimittajalta. Nimestä ja panimosta vaikea saada pullosta selvää, panimon nimi voi olla myös Gontyniec. Voisiko Eire nimessä viitata Irlantiin? Alkoholia 5.6%, paljon hiilihappoa, tumman ruskea, selvästi lager, muistuttaa vahvoja dunkeleita, jopa bockeja. Selvästi samaa metalliakin kuin tummissa balteissa. Liian makea lähes limonadiseen tapaan, lähestyy tummia tšekkejä siinä suhteessa. Czarnków ehkä myös sijaintikaupungin nimi, tosin voi olla myös Chodziez. Luomuolut, ei juurikaan humalaa.

Whitewater Belfast Lager

Damn again. Säästelin Hildenin mielenkiintoisempaa Twisted Hop -riiliä kakkospintiksi ja kun menin tilaamaan, pumppu korisi tyhjää, cask ehti loppumaan. En tosin huomannut, että kukaan olisi sitä välilläkään tyhjentänyt. Suolaa haavoiihin paikallisella lagerilla.  Pientä otetta havaittavissa, viljaisen ja hedelmäisen hybridiä, kohtuullinen hujmalointikin. Taatusti liian kylmää, mutta varsinkin katkeroisuus nostaa tämän korkealle brittilagereiden varsin vaatimattomassa sarjassa. Belfast, John Hewitt, 24.5.2012.

Hilden Ale, real ale

Mielenkiintoista harhailua Belfastissa ilman takin taskuun jäänyttä karttaa. Aiemmin romanttisen ränsistynyt Kitchen Bar siistiytynyt, viereen kohonnut pramea ostoshelvetti, mutta baarissa ei kokeilemattomia oluita. Lopulta osuin John Hewitt -baariin, jota ei vielä 2000 ollut. Tarjolla toisen pohjoisirlantilaispanimo Hildenin riilejä. Perusbitter samea, hieman hedelmää, mutta varsin ohut, 4%. Ei erityisen puhtaankaan makuinen, kirpeää pihkaisuutta, joka ei kuitenkaan kanna katkeruutena jälkimaussa. Tavallinen tilavahko baari. Belfast, John Hewitt, 24.5.2012.

Wentworth WPA, real ale

Belfastissa hieno sää, mutta kaupungin Wetherspoonin tarjonta heikkoa, vain kolme riiliä. Tämäkin ennen kokeiltu, mutta sentään hyvä olut ja hyvässä kunnossa, 4%. Halpakin, alle kaksi puntaa. Pehmeää hedelmää, rankka katkero, silti tasapainossa. Belfast, Bridge House, 24.5.2012.

Whitewater Belfast Ale, real ale

Maltainen hedelmäinen bitter, 4,5%, tämäkin kahvatuopista. Kevyempi humalointi, muutenkin vaisumpi kuin Copperhead. Baarista osuu nyt silmiin upeat kaasuvalot. Tarinointia Englannissa asuvan irlantilaisen kanssa, kotoisin County Mayosta länsirannikolta. Belfast, Crown, 24.5.2012.

Whitewater Copperhead Ale, real ale

Yli 12 vuoden tauon jälkeen paluu Belfastiin, bussilla Dublinista moottoritietä suoraan Europa Hoteliin ja kadun yli Crown Liquor Salooniin. Ehkä maailman kaunein baari? Entisessä loistossaan saluuna on ja olutvalikoima parantunut. Useita riilipumppuja, joista elossa tosin vain kaksi. Kevyt golden on nautinnollisen humalaista, erinomaisessa kunnossa, 3,7%. Kapea brittiläistyyppinen terävä puraisu, panimohan on pohjoisirlantilainen. Suomalaisia heeboja tiskillä, kuinkas muutenkaan, Rauma Bluesia teepaidassa mainostaen. Belfast, Crown, 24.5.2012.

Black Diamond Jagged Edge IPA

Uusi jenkki-IPA -tuttavuus. 75 IBUa ja 7,3%. Sitrusta ja kypsää hedelmää, hyvä mallasrunko, mutta nahkea, tuoreus puuttuu. Katkerointi keskitasoa tässä tyylilajissa. Panimo Pohjois-Kalifornian Concordissa. Erittäin hyvä pullovalikoima baarissa, Butte Creekiä, Sierra Nevada Ruthless, Odelleja, Belfastin College Greeniä. Dublin, Brew Dock, 24.5.2012.

Eight Degree Howling Gale Ale, hanaversio

Vielä yksi sisarpubi Against the Grainille ja kumppaneille, tämä Dublinin bussi- ja juna-aseman välissä. Lähes sama hanaolutvalikoima kuin muissakin kohteissa, ei caskeja. Siisti uusi baari, ei kovin persoonallista otetta. Hanassa nyt pullossa Galwayssa juotua alea. Hyvin humaloitua vaalea alea, lähes pistävää katkeroa. Hedelmäisyys ohuempaa, mutta erittäin miellyttävä. Dublin, Brew Dock, 24.5.2012.

Porterhouse Wrasslers XXXX Stout

Vahvasta nimestä huolimatta vain 5%. Vanha tuttu olut, pehmeä vaahto, kylmä runko, valtava paahto. Kypsää hedelmää ja katkeraa humalaa, aivan loistava tapaus. Juuri tällainen kuiva stout pitää olla, katkeruus pistää cascadian darkitkin lujille. Uudet pienpanimot Irlannissa eivät vielä pääse tälle tasolle. Paahto ja katkero ovat omaa luokkaansa tällä reissulla. Jälkiveto on todella kuiva, kuten haalistuneissa muistoissakin esiintyi. Aivan näin erinomaiseksi en tätä olutta muistanut. Dublin, Porterhouse Central, 22.5.2012.

Porterhouse Hop Head, real ale

Ennestään tuttu olut real-käsiteltynä. Tanakkaa humalaa, männynneulasista tihkuu pihkaa. Runko huojahtelee, mutta onhan tämä hieno olut. 12 vuotta sitten Porterhouse toimi Dublinin keskustassa vain Temple Barissa. Tämä baari Trinity-kampuksen kulmalla on perinteisempi, pienempi ja kuluneempi, kohtuullisen tavanomaista meininkiä. Tarjonta irlantilaisittain laajaa, omien oluiden lisäksi mm. Metalmania. Dublin, Porterhouse Central, 22.5.2012.

Messrs Maguire Rusty Ale

Pitkän linjan panimobaari Dublinin paraatipaikalla Liffeyn rannassa. Pehmeä maltainen bitter toffeeta ja karamellia. Kevyt humalointi, varsin vaisu, 4,6%. Tuoretta ja raikasta, mutta nyt se ei riitä pitkälle. Dublin, Messrs Maguire, 22.5.2012.

Porterhouse Turner's Sticklebract Bitter, real ale

Todella pikainen ensivierailu Porterhousen itäiseen toimipaikkaan Dublinin keskustassa. Muiden intressien vuoksi olutarvio jäi ytimekkääksi: hyvin humalainen ja kevyt bitter, 3,7%. Hyvää oli silti. Dublin, Porterhouse Central, 21.5.2012.