skip to main |
skip to sidebar
Vastoin odotuksia pääsin kokeilemaan Arde-trilogian kolmattakin kaupallista versiota. Tästä on olemassa myös Reserve-variaatio, joka maustettu mm. kanelilla. Tämä on maustamaton tapaus, 8,6%, hieman samea, hedelmäinen, makea, liiankin makea. Ei tupla-IPA vaan lähempänä barleywinea tai geneerisempää strong alea. Jälkimaussa on vahva humalointi, mutta ei tarpeeksi voimakkaana. Makeudesta huolimatta miellyttävä kokonaisvaikutelma. Panimomestari Sysilä ei ollut tyytyväinen tähänkään ja aikoi jatkossa keskittyä vähemmän alkoholipitoisiin oluisiin. Kyllä tämä minusta toimii napakasti. Silti tuoreus ja raikkaus puuttuu, brittihumalat keräävät nahkeutta mukaan, vahva sitruspläjäys jäi tällä kierroksella uupumaan. Helsinki, Bruuveri, 29.5.2012.
Kallion Hauessa jenkkioluttapahtuma, hanassa Samuel Adamsin uutuus. Samea hedelmäinen olut, kevyt hedelmäinen maku ja humalaa hailakasti. Keväinen tapaus, mutta ei sykähdyttänyt. Keskustelin tullin juristin kanssa oluen nettikaupasta. Helsinki, Hilpeä Hauki, 29.5.2012.
Vain 2,7%, kuivaa humalamehua. Tuoreus puuttuu, mutta katkeroa on reippaasti. Hyvin nihkeää, ei millään tavalla miellyttävää. Tällaisia Pekka Puskan unelmaoluita rankalla humaloinnilla on tullut jo useita vastaan. Kiva idea, mutta kertakäyttöinen. Hupi alkaa olla jo väkinäistä. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.
Ehdin pikaisesti mukaan Pikkulinnun ympäri maata levittämään Bitter & Sour -tapahtumaan. Tarjolla olisi myös kilpailevan American Craft -tapahtuman AleSmith-herkkuja. Hämmentävä priorisointiongelma Perämerellä. Tanskalaisesta tarjolla baarin viimeinen pullo, joten helppo valinta. Todella sitruksinen, hieman pehmeämpää mandariinia, selvää samaa talon makua kuin panimon Pikkulinnulle tekemissä triple-monstereissa. 5,7% on hieman alakanttiin IPAlle, mutta kohtuullisen täyteläinen tämä on. Monia skandi-IPOja riivaava vihannesmaisuus loistaa aluksi poissaolollaan, mutta pieni nahkeus alkaa tökkimään pullon pohjan lähestyessä. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.
Perusbitter, 4,2%. Hieman erikoinen vaikeasti kuvattava sivumaku. Jotain hedelmää tai keksiä tai jotain. Ei epämiellyttävä, mutta omalaatuinen. Lopussa kohtuukatkerointi ja loppujen lopuksi viime aikojen parhaita riilejä Oulussa. Oluthuone Leskinen, 28.5.2012.
Luulin tätä pullon perusteella tummemmaksi olueksi, mutta tämä on vahva (5,3%) red ale, omistettu Belfastin katedraalialueelle. Maku hieman makea, hedelmäinen, ei juuri humalaa. Vaisuksi jää. Hieman nolo päätös reissun oluille, mutta tavallaan nivoo Dublinissa juotuna kaksi vierailukaupunkia yhteen. Toimii hedelmäisenä perusalena ihan hyvin. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Sameaa IPAa Coloradosta. Ihanteelliset 7%, valtava sitruspainotus, greippinen tuntuma, pullo-oluena Euroopassa iskee yllättävän tanakasti. Hakkaa erityisesti edellisen Butte Creekin 6-0. Raikkaus puuttuu, mutta substanssia on vakuuttavasti. Pullon parasta ennen -päiväys viittaa viime lokakuulle, joten siinäkin mielessä olut on hyvässä kunnossa. Tuoreena mitä ilmeisimmin mestariteostasoa. Baari hiljenee keski-illassa. Galwayn ketjuomistajat (tai missä nyt sittenkin sijainnevat) ovat laajentaneet rohkeasti, mutta asiakasvilkkaus näyttää kyseenalaiselta. Ehkä ARPU on kuitenkin korkea laatuolutpaikoissa. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Luomu-IPAa Pohjois-Kalifornian Ukiahista, 6,4%. Varsin sameaa, ei tunnu tuoreelta, hedelmää nahkeasti, reipas katkero jälkimaussa. Korkeintaan keskitason tavaraa kalifornialaisittain, ei edullisesti erottavia piirteitä. Selvästi jää pettymykseksi. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Brew Dockissa caskissa vain jo kokeiltu Spelt Saison, joten tsekkasin savualen, jota en torstaina hanarivistöstä havainnut. Savua ei heti havaittavissa, mutta se nousee suutuntumassa esiin. Mausteinen pippurinen tapaus, mutta muuten ohut, mallasrunko ei kanna ja loppuveto jää tyhjäksi. Hyvä tunnelma baarissa, futiksen EM-kisojen ennakointi leimaa jo paljon keskustelua. Dublin, Brew Dock, 26.5.2012.
Suffolk Streetin O'Neill's oli suosikkibaarejani jo ensimmäisellä Dublin-vierailulla 1995. Silloin pelkkä stout-paikka, nytkin tarjolla Beamishiä, joka on jäänyt sittemmin pahasti Guinnessin jalkoihin. Baari on transformoitunut laajan tarjonnan baariksi. Noin 30 hanaa, mutta ei paljoa mielenkiintoista. Valikoin nyt Dinglen lagerin, joka Against the Grainissa oli päässyt viikkoa aiemmin loppumaan. Virheetöntä kamaa, mutta ei tästä mitään craft-twistiä löydy. Todella mautonta, vähän mallasta ja humalaa. Ehkä hieman hedelmäisempi kuin useimmat teolliset tuotteet. Tarjolla olisi hanassa Franciscan Wellin kölschiä Blarney Blonde ja Eight Degreesin Sunburnt-rediä, mutta odotukset niin alhaalla niiden suhteen, että suuntaan muualle. Televisiossa Irlanti ottaa yhteen ex-supertähti Safet Susicin valmentaman Bosnia-Herzegovinan kanssa, ei maaleja ensi jaksolla. Dublin, O'Neill's (Suffolk St), 26.5.2012.
Nyt tarjolla Bull&Castlen talon olutta, kevyt ale, 3,9%. Ei paljoa kertomista, hedelmäisyyttä, mutta myös jotain häiritsevää pistävyyttä. Ehkä tulee humalasta, mutta ei toimi toivotulla tavalla. Dublin, Bull & Castle, 26.5.2012.
Tämä Temple Barin Porterhouse oli vuoden 2000 vierailulla selvästi kaupungin paras olutkohde. Hyvä baari edelleen, mutta konsepti ei näytä muuttuneen, oluetkin käytännössä samoja. Caskissa vain sama TSB kuin Central-paikassa. Oyster Stoutiin tiettävästi sekoitetaan oikeita ostereita, joten kipakassa maussa on potkua. Vain 4,8%. Kahvisuutta ja suklaatakin tuntuu, ei läheskään niin kuiva kuin Wrasslers. Mausteisuudessa jotain kanelinkin tapaista. Ei mielestäni oikein toimi stoutissa. Dublin, Porterhouse Temple Bar, 26.5.2012.
Black Sheepin keg-oluet eivät ole vaihtuneet, pullo-oluissa samoja jenkkejä kuin Brew Dockissakin-Myös irlantilaisia kokeilemattomia, Whitewateriltakin sellaisia, joita ei Belfastissa näkynyt. Dublin on nyt selvästi mielenkiintoisempi olutkaupunki kuin Belfast, vaikka vielä ei kovin korkealla täälläkään olla. Pakko tsekata kalifornialainen ruis-IPA. Kaunis kuparin väri, 6,6%. Raikasta sitrusta, hieman kypsempää appelsiinia. Ruis on hankala oluessa, valmistajan mukaan se tuo mukaan pippurisuutta. Ei ehkä aivan niin, mutta runko on jotenkin levottoman tasapainoton, ehkä ruis vivahteistaa siihen tapaan. Jälkipotku on laimea kalifornialaisittain suhteutettuna, mutta hoppikiksejäkin irtoaa. On miellyttävä havaita, että menestystä niittäneellä Sierra Nevadalla riittää intoa kokeiluihin, ei jäädä lepäämään aiempien ansioiden varaan. Omalaatuinen kauhuromanttinen viljapeltokuvitus etiketissä, ei varmaan erotu valokuvassa. Black Sheepiin tulee lopulta muitakin asiakkaita. Dublin, Black Sheep, 26.5.2012.
Takaisin Dubliniin ja takaisin reissun ehkä parhaaseen baariin. Black Sheepissä ei nyt muita asiakkaita ja caskeistakin vaihtunut viikon aikana vain yksi. Dungarvanin Copper Coast on perusbitter ehkä tavallista terävämmällä humalapurennalla, 4,1%. Humalointi on voimakas, mutta ei täysin onnistunut, liian karkeaa pistävyyttä. Caskaustilannekaan ei selvästi optimaalinen. Menin suoraan takahuoneen cask-tiskille vilkaisemattakaan etubaarin hanoja. Baarimestari tuli vasta hetken perästä ihmettelemään etsinkö mahdollisesti ruokalistaa. Cask-oluita omituisesti piilotellaan, se ei ainakaan kiertoa paranna. Paikan hiljaisuus hieman ihmetyttää, Henry Streetin ostoshelvetti on vain parin korttelin päässä, mutta ehkä etäisyys on liikaa. Dublin, Black Sheep, 26.5.2012.
Onneksi John Hewitt sai avattua uuden caskin Twisted Hopista, pelkäsin että tämä olut jää kokeilematta. Kovin kummoista Hilden-tuotetta ei tämäkään ole. Tasapaino puuttuu, hedelmä ja humala kohtaavat karkeina. Jälkimaku on omalaatuisen makea. Sattumoisin Twisted Hop on myös panimoravintola Christchurchissa Uuden-Seelannin Eteläsaarella ja he tekevät siellä paljon Hildeniä parempia real aleja. Tekivät ainakin ennen viimeaikaisia maanjäristyksiä, jotka ovat tuhonneet pahasti myös panimoa. Belfast, John Hewitt, 25.5.2012.
Baarin 300-vuotisjuhla-olutta keginä. Hyvin kylmää, vihannesta, mutta tanakasti humalaa. Hedelmäisyys puuttuu, mutta katkerot pelastavat paljon. Hiilihappoa reippaasti. Ei huono olut, ilmeisesti lager, mutta viimeistään tässä vaiheessa on todettava, että Belfast on edelleen ylivoimaisesti kehnoin olutmielessä Britannian hallitsemista suurista kaupungeista. On sääli, että paikallisia panimoja on niin vähän, juuri tällaisella alueella luulisi olutkulttuurin kukoistavan täysillä. Belfast, McHughs, 25.5.2012.
Kävin tässä baarissa jo 2000, silloin ei riilejä, Belfastin vanhin rakennus vuodelta 1711, entinen bordelli, hienoja sisustusratkaisuja. Näyttävä sijainti Custom Housen ja Albert Clockin välissä. Bitter on vaaleaa ja kevyttä, hedelmää ja pihkaa, humalaakin kohtuudella, 3,9%. Ohutrunkoinen, totta kai. Belfast, McHughs, 25.5.2012.
