skip to main |
skip to sidebar
Tiheästi käynnistyvä italowesternperillinen Oklahoman territoriosta. Lähikuvat ei kuitenkaan Leone-tasoa ja varsinkin kömpelösti osoitteleva musiikki jää kauaksi Morriconesta. Kostokuvio kääriytyy esiin melko rutiinimaisesti, mutta varsinaisia suvantokohtia tarinaan ei jää. Eastwoodin permanentti pysyy liian siistinä, mutta on tämä kokonaisuutena viihdyttävä western. Pari vuotta myöhemmin kuollut ruotsalaisblondi Inger Stevens melko valju ilmestys traumatisoituneena leskenä.
Sameaa, keltaista. Yllättävän sitruksinen, raikaskin, selvä positiivinen yllätys. Humalaa reippaasti, mutta ei aivan IPA-tyyliin, hedelmä työntää katkerot taustalle. Panimon tuotteista ilman muuta vakuuttavin suoritus toistaiseksi. Isotkin pojat osaavat, jos vain tahtovat. St. Michael, 3.6.2012.
Punaruskea bock Tampereelta, 6.6%. Hieman mausteinen ensituntuma, ei tyypillistä metallisuutta. Jonkinlainen persikkainen vivahde, ei erityisen miellyttävä, humalaa ei havaittavia määriä. Nyt Koskipanimossa on jotain hieman horjahtanut, ei tunnu täysin onnistuneelta. Ei mitenkään raikastakaan. Oluthuone Leskinen, 3.6.2012.
Olin jo tilaamassa tätä, kun Tommi-baarimestari tarjosi harhalaskettua puolikaspinttiä samasta oluesta. Sehän käy, varsinkin kun keg-versio tuntuu pieneltä pettymykseltä pulloon verrattuna. Nahkea luumuisuus hallitsee, jenkkihumalat aivan liian pienessä sivuroolissa. Sitruksisuus haihtunut jostain syystä. Oluthuone Leskinen, 3.6.2012.
Vain 3,6%, kohtuuhedelmäinen ja humalainen puraisu jälkimaussa. Erittäin hyvässä kunnossa. Ohut juoma tottakai, mutta mukava sessio-olut. Jos kahdeksan euron hinta ei sessiointia hirvitä. Oluthuone Leskinen, 3.6.2012.
Bornholmilaiset ovat ronskisti nimenneet kullalla suodattamattoman dunkelinsa. Leipäisen maltainen perustuntuma, makeus vältetty onnistuneesti, mutta muuten kokonaisuus on varsin vaisu. Jälkimaussa on pientä makeutta, mutta ei toivottua katkeroa. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.
Makeahkoa lageria Puolasta. Raikasta tavaraa, mallasta kohtuudella, mutta humalaa ei oikeastaan ollenkaan. Vahva alkoholipitoisuus 5,6% tuntuu jääneen sokeriksi eikä täyteläiseksi maltaisuudeksi. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.
Suomenlahdelta pukkaa yllättävän tiheästi uutuuksia. Todella paahteinen stout, kahvisuus hyvin esillä, 5,5%. Runko ohuehko, mutta jälkimaku on nautinnollisen kuiva. Kaikki makeus on häivytetty ilahduttavan onnistuneesti. Helsinki, Villi Wäinö, 31.5.2012.
Skottipanimo lupaa hanalätkässä sitrusta, vehnää ja seljankukkaa. Ehkä seljaa, ehkä humalaa, mutta onpa mausteisen savuinen ensivaikutelma. Jälkimaku on katkeran humalainen ja mausteinen, 4,3%. Ei parhaassa iskussaan, mutta raikkautta on mukana. Odotukset olivat korkeammalla, implementaatio ei täyttänyt niitä. Helsinki, Angleterre, 31.5.2012.
90-luvulla kävin keväisen vehreässä Anderson-laaksossa Pohjois-Kaliforniassa ja arvioin paikan ihanteelliseksi paikaksi eläkkeellä jäähdyttelyyn. Myöhemmin kävin syksyllä ja kaikki oli kärähtänyt kuivaksi, innostus laimeni. Laakson keskuskylän Boonvillen jo klassinen panimo sinnittelee edelleen, vaikka kilpailu on laatuoluissa kiristynyt seudulla äärimmilleen. Muodikkaasti myös AV on päättänyt töräyttää markkinoille belgitripelin, joka on nyt rantautunut Ikuisen Vapun Aukiolle Helsinkiin asti. Tai ainakin aukion sivukadulle. 10% ja sokeria mukana. Belgihiivaa tietysti, makeutta ja vähän pippuriakin. Raskaalta tuntuu, belgitripelin kepeää hedelmää ei saavuteta. Olut on tummahkokin kuparisuudessaan. Jälkimaun katkero on miellyttävämpi ainesosa, mutta pettymyksenä tätä voi pitää. Pullon tyhjentäminen alkoi tuntua rasittavalta, belgihiiva puistattaa nykyään niin pahasti, ainakin tällaisessa kontekstissa. Helsinki, Hilpeä Hauki, 31.5.2012.
Mainen panimon omaa olutta, tupla-IPA 9,25%. Näyttää kuuluvan Pugsley's Signature -sarjaan panimon avainhahmon Alan Pugsleyn mukaisesti. Täyteläistä tavaraa, kypsää hedelmää, alkoholikin heijastuu läpi. Humalaa on reippaasti, kyllä tämä miellyttää kovasti. "Shityard" ei ole kaikkien suosikkeja, mutta nyt vakuuttavaa jälkeä. Helsinki, Hilpeä Hauki, 31.5.2012.
Mainen Portlandin Shipyardin tekemä Neitsytsaaribrändiolut. Kohtuullisen sitruksinen IPA, ei erityisen tuoretta. Panimo on tunnettu keksisestä Ringwood-hiivastaan, joka ei nyt erityisemmin esillä. 6,2%. Nautinnollista perustavaraa, mutta ei sen enempää. Helsinki, Hilpeä Hauki, 31.5.2012.
Suomenlahden saaren hidasliikkeinen panimo hypännyt IPA-bandwagoniin. Brittityylistä fiilistä, hedelmäistä karamellisuutta, ei liian makeaa, 6%. Jälkimaku on tanakan katkeroinen. Tässä on tuoreutta, mutta ei länsirannikon raikkautta. Silti erittäin onnistunut olut, saarella osataan tehdä muutakin kuin porteria. Helsinki, Angleterre, 29.5.2012.
Kypsää hedelmää pehmeällä viskositeetilla ja humala puraisee kepeästi perässä. Kevyt (4%) sessio-olut parhaimmasta päästä. Ei samanlaista sivumakua kuin Tringin Oulu-oluessa. Helsinki, St. Urho's, 29.5.2012.
Bruuverin tuotantolinja työntää ulos jo seuraavaa teemaa, nyt havaijilaisittain Tyynenmeren tunnelmissa ja kevyemmällä rungolla, 5,5%. Varsin samea ja kultainen olut. Lähes savuinen perustunnelma, humalassa ei olla säästelty, mutta nyt mennään hedelmäisyyden tuolle puolelle, mausteisena tätä lähinnä voisi pitää. En tiedä onko tavoiteltu vaikutelma, tämä ei ole ainakaan tasapainoinen. Suutuntuma ei siis paras mahdollinen, mutta jälkimaku rullaa mielenkiintoisemmin, katkeroisuus kasvaa terhakkaasti. Ei missään nimessä Bruuverin parhaita oluita, raikkaampi fiilis tämäntyyppisellä oluella pitäisi syntyä. Helsinki, Bruuveri, 29.5.2012.
Vastoin odotuksia pääsin kokeilemaan Arde-trilogian kolmattakin kaupallista versiota. Tästä on olemassa myös Reserve-variaatio, joka maustettu mm. kanelilla. Tämä on maustamaton tapaus, 8,6%, hieman samea, hedelmäinen, makea, liiankin makea. Ei tupla-IPA vaan lähempänä barleywinea tai geneerisempää strong alea. Jälkimaussa on vahva humalointi, mutta ei tarpeeksi voimakkaana. Makeudesta huolimatta miellyttävä kokonaisvaikutelma. Panimomestari Sysilä ei ollut tyytyväinen tähänkään ja aikoi jatkossa keskittyä vähemmän alkoholipitoisiin oluisiin. Kyllä tämä minusta toimii napakasti. Silti tuoreus ja raikkaus puuttuu, brittihumalat keräävät nahkeutta mukaan, vahva sitruspläjäys jäi tällä kierroksella uupumaan. Helsinki, Bruuveri, 29.5.2012.
Kallion Hauessa jenkkioluttapahtuma, hanassa Samuel Adamsin uutuus. Samea hedelmäinen olut, kevyt hedelmäinen maku ja humalaa hailakasti. Keväinen tapaus, mutta ei sykähdyttänyt. Keskustelin tullin juristin kanssa oluen nettikaupasta. Helsinki, Hilpeä Hauki, 29.5.2012.
