Brew Eyed Lager

Irlantilaista craft-lageria.Tätä oli Galwayn Salt Housen liitutaululla, mutta ei itse tarjonnassa. Against the Grainin hanarivistössä oli Dingle Tom Crean's Lager, mutta sekin oli ehtinyt loppua. Nyt sitten pohjahiivahampaan kolotus saa lopulta helpotusta. Varsin odotetusti kuitenkin melkoisen paha pettymys. Hieman hedelmäinen, mutta muuten lähes mauton. Humalaa on jonkin verran, mutta nimenomaan runko on ongelma, mallasta enemmän olisi pitänyt saada mukaan. Häviää kirkkaasti Franciscan Wellin lagerille. Dublin, Laurence Mulligan (Stoneybatter), 20.5.2012.

Dungarvan Helvick Gold, real ale

Pieni kävelylenkki keskustan luoteispuolelle Stoneybatter-kadulle. Loistava perinteinen pitkä baari, jossa irlantilaisittain järisyttävä valikoima. Caskina Waterfordista vaalea ale, 4,7% .Pehmeyttä on, hedelmää, lähes sitrusta ja hillitysti humalaa. Ei niin hyvä kuin stout, mutta panimon tuore maine ei kärsi. Ehkä liikaa brittiriilien kaltainen, oma panostus ei erotu. Dublin, Laurence Mulligan (Stoneybatter), 20.5.2012.

Franciscan Well Shandon Stout

Edelleen samaa craft beer bar -ketjua, nyt Dublinissa joen eteläpuolella, aavistus brittiurpojen turistialueen ulkopuolella. Sama systeemi, karumpi sisustus, klassinen kapea public bar & lounge -ratkaisu. Pari uutta olutta, täälläkin caskina Dungarvan Black Rock. 4,2 -prosenttisessa corkilaisessa stoutissa humalaa rankasti, todella kuivaa. Miellyttävä muutenkin, selvästi irlantilaiset pienpanimot lähtevät stouteissaan liikkeelle Guinness-standardista ja twistaavat sitä haluttuun suuntaan. Tässä suunta on paras. Toimisi siis kevyenä Cascadian Darkinakin. REMin 80-luvun tuotantoa äänitaustana, loistavaa. Dublin, Against the Grain, 20.5.2012.

Trouble Spelt Saison, real ale

Irlantilaista vehnäbelgiriiliä! Hieman mausteinen, raikkaan hedelmäinen ja rankan katkeroinen jälkimaku, 6,1%. Todellinen yllätys toimivuudessaan. Real-käsittelyn lisäarvo jää hieman epäselväksi, mutta ei se ainakaan haittaa. Troublen oluista selvä ykkönen ja muutenkin kaikin puolin loistava. Belgihiiva ei hyökkää päälle, mutta kyllä se mukana on, nyt erittäin hyvässä kontekstissa. Dublin, Black Sheep, 20.5.2012.

Franciscan Well Rebel Red, real ale

Aikataulupaineiden vuoksi vain half pint, Corkista taas, samettista hedelmää, mutta maku jää vaisuksi. Reippaampi humalointi suorastaan huutaa puutostaan tässä oluessa. Stonesin Beggars Banquetia taustalla, hyvä meininki, vaikka jengiä edelleen melko vähän. Dublin, Black Sheep, 20.5.2012.

Dungarvan Black Rock Stout, real ale

Käsin kyhätyssä hanalätkässä Dungarvin, kirjoitusvirheet näyttävät Irlannissa todella yleisiltä, esim. liikennemerkeissä. Paikkakuntien nimienkään kirjoitusasuun ei näytä syntyneen yhteisymmärrystä. Joka tapauksessa klassista irlantilaista kuivaa stoutia Waterfordin suunnalta kaakosta. Todella pehmeää, sopiva lämpötila, skulaa hienosti. Paahtoa rungossa ja leveästi avautuva katkero jälkimaussa. Reissun ylivoimainen ykkösolut toistaiseksi, kaikki toimii. Tämä on jopa täyteläinen, vaikka alkoholia (4,1%) alakanttiin. Dublin, Black Sheep, 20.5.2012.

Trouble Black Arts Porter, hanaversio

Galwayn Salt Housen sisarpub Dublinissa Liffeyn pohjoispuolella luoteessa. Tilasin jo pullossa kokeiltua Trouble Black Arts Porteria hanasta ennen kuin huomasin taaemman huoneen neljä cask-pumppua, joista kolme elossa. Damn. No, hotellihuone voi odottaa hieman pitempään. Salt Housea paljon tilavampi baaria, modernia kahvilafiilistä. Keg-hanat lähes samat kuin Salt Housessa. Porter on hanassakin hyvää, vaikka liian kylmää. Suklaa nousee esiin ja tällä kertaa on humalaakin hyvin jälkimaussa. Dublin, Black Sheep, 20.5.2012.

Franciscan Well Rebel Lager

Junalla Galwaysta Dubliniin, huone ei vielä hotellissa valmiina. Viereiseen Bull & Castleen odottamaan. Hanaolutvalikoima pettymys, O'Haraa etupäässä, pulloissa ehkä enemmän. Carlow F.X Buckleykin juuri loppunut. Tiivistä turistimeininkiä. Corkista lageria, Perleä ja Saazia. 4,2%. Aika kova humalointi, enemmän pils kuin hell. Jääkylmästä oluesta kyllä vaikea saada otetta. Dublinissa viimeksi 12 vuotta sitten, näillä kulmilla oli ehkä ennenkin tämänniminen baari, mutta ainakin ulospäin silloin paljon vaatimattomampi. Silloin Irlannin craft beer -skene oli vielä heikommassa hapessa, eikä tämäkään baari silloin niitä tarjonnut. Lagerin mallasrunko on liian ohut. Täyteläisempää pitäisi olla. Dublin, Bull & Castle, 20.5.2012.

Bayern München - Chelsea 1-1 j.a. 3-4 rpk

Lievää antikliimaksin tuntua Mestareiden liigan finaalissa, kun Madrid ja Barcelona eivät päässeet mukaan. Chelsealtakin avainpelaajia pelikiellossa, olisi hauska nähdä Manchester City tällaisella foorumilla. Hyvä tunnelma Allianzilla ja Bayern selvä suosikki. Bayern hallitsi, yritti luoda paikkoja perinteisellä tyylillään, mutta Chelsean puolustus ei vasinaisesti panikoinut mitenkään, vaikka ytimessä tällä tasolla kokemattomat Carlos Luiz ja Gary Cahill. Bayernillakin ukrainalainen pivote Timostshuk topparina. Di Matteo lähti todella negatiivisella taktiikalla, esim. Torres ja Malouda penkillä. Ensi jakson paras paikka Robbenilla, jonka vedon Cech torjui tolppaan. Katsoin ottelun Galwayssa hotellihuoneessa, en ollut nyt baarifiiliksessä. Irlannin tv:n kommentaattorina Ray Houghton ja studiossa taukotaktikkona itse John Giles.

Toinen jakso meni samalla kuviolla, pallo kerran Cechin taakse, mutta Ribery paitsiossa. 83. minuutilla Müller lopulta onnistui, pusku maan kautta maalin kattoon, Cech arvioi hieman väärin. Heynckes teki katkeran virheen, ryhtyi puolustamaan johtoa, otti Müllerin pois. Chelsea rankaisi heti päättäväisesti, kulmasta tasoitus, Drogban voimapusku ylänurkkaan. Bayern romahti henkisesti. Chelsea otti Torresin ja Maloudan mukaan. Silti Drogba tarjosi vielä pokaalia baijerilaisille. Kaatoi laatikossa Riberyn, mutta todella surkeasti koko ajan pelanneen Robbenin kantti ei kestänyt, helppo pilkku Cechin jalkoihin. Ribery loukkaantui tilanteessa, Bayern alkoi kaivautua nurmen alle. Chelsea näytti itsevarmasti keskittyvän pilkkukisaan. Manuel Neuer yritti vielä showllaan nostaa joukkuetta, torjui Matan aloitusvedon ja kävi itse kiskaisemassa kolmannen alanurkkaan. Mutta Bayern oli jo luopunut toivosta, Olicista näkyi heti naamasta, ettei mene sisään. Schweinsteigerkin arkaili pahasti tolppavedossaan. Kypsyyttä ei vieläkään tarpeeksi. Drogba kuittasi lopulta draaman omalla ratkaisullaan.

Caledonia Smooth

Salt House oli tupaten täynnä rugbyn katsojia, Ulster-Leinster. Kävin syömässä, mutta vielä Eyre Squarellakin Skeffington Arms täynnä samaa jengiä. Nilkat yllättävän heikossa kunnossa, 500 km kahdessa päivässä kapeita ja mutkaisia teitä tuntuu varsinkin kaasujalassa. Useassa paikassa vastaan tullutta tuntematonta jonkn teollisuuskonsernin nitro-olutta. Maussa ei mitään mainittavaa, Boddington ja Caffreys standardoivat tämän tyylin 90-luvulla. Galway, Skeffington Arms ,19.5.2012.

Flensburger Pilsener

Ei ole mitään järkeä juoda saksalaista pullopilsneriä baarissa Irlannin länsirannikolla. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta huomattuani pullon baarin kylmäkaapissa. En ole juonut tätä loisto-olutta ainakaan kymmeneen vuoteen, jostain syystä se on huonosti Suomessa tarjolla. Ehkä harmillinen 4,8 prosentin pitoisuus rajoittaa tuontia. Galwayn oluttarjonta on muutenkin tullut jo tsekattua. Yllättävän viljaisen täyteläinen runko, kuiva humalointi tulee viiveellä tietysti ja tulee hyvin. Muistikuvissa ilman muuta parempi, esimerkiksi Berliinissä tai Ruhrin alueella hanasta. Panimohan on Schleswigissä aivan Tanskan rajalla, firman nimessäkin juutisti kalskahtava Emil Petersen. Ei tietenkään kovin tuoretta eikä nykyisessä craft olut -kulttuurissa millään tavalla erikoinen muutenkaan. Suhteellisen ryhdikkäänä silti pysynyt. Baarimestari antoi asiakkaan napsauttaa itse patenttikorkin auki. Todella hiljaista klo 17 lauantaina, kaksi asiakasta. Ehkä täällä lähdetään myöhään liikkeelle, siihen viittaisi torstai-illankin tungos. Galway, Bierhaus, 19.5.2012.

Eight Degree Knock Me Down Porter

Flunssan oireita sen verran, ettei viitsi lähteä muutaman kilometrin päähän Salthilliin, jossa olisi Salt Housen sisarpubi Cottage. Saman konsernin baareja on vielä kolme edessä Dublinissakin. Kahdeksan asteen pulloporter on maltaisen makeaa, ei läheskään niin hyvää kuin Burrenin Black. Kuivattua hedelmää, jää nahkeaksi, 5%. Tässäkin oluessa vehnää. Galway, Bierhaus, 19.5.2012.

Burren Red

Maltainen ale, tässäkin hyvä humalapurenta. ESB-tyylinen pähkinäinen perusmaku, oikein hyvä irlantilaisen syrjäseutupienpanimon tuotteeksi, kaikki kunnossa. Ei mitään erityisen omaperäistä, mutta ei aina tarvitsekaan. Maukas makkara-annos myös paikallista lähiruokaa. Ehkä stout oli vielä parempaa. Lisdoonvarna (The Burren), Roadhouse Tavern, 19.5.2012.

Burren Black

Toinen autoilupäivä, nyt Galwayn eteläpuolella. Kämmeniä hikoiluttavan Burrenin rantatien ajon jälkeen lounaalle laaksokylään. Puolalaista henkilökuntaa tässäkin panimoravintolassa. Paahteinen kuiva stout, hieman hedelmää, oikein tuore ja raikas. Hiljaista on lauantai-iltapäivän aluksi, neljän miehen italialaisseurueen poistuttua jäin paikkaan yksin. Todella hyvä hitaasti kehittyvä katkeroisuus lopussa. Lisdoonvarna (The Burren), Roadhouse Tavern, 19.5.2012.

Trouble Dark Arts Porter

Maltainen, kevyesti paahteinen pullo-olut, 4,4%. Selvästi parempi kuin eilinen Troublen hanaolut. Hieman makea, suklaata mukana. Humalaa ei erotu. Erittäin hyvä tapaus, irlantilaiset osaavat tässä tyylissä. Hiilihappoa reippaasti, maha täyttyy. Galway, Salt House, 18.5.2012.

Franciscan Well Friar Weisse

Vehnäolutta Corkista, vain 4,7%. Komea vaahto, sameaa, esteriä ja banaania baijerityyliin. Hyvin onnistunut tyylilajissa, vaikka hieman liian vähän alkoholia. Galway, Salt House, 18.5.2012.

Galway Bay Bay Ale

Kevyen toffeinen irish red, hieman humalaa. Vaisu, mutta sentään jotain lievää makua. Tein pienen kierroksen Galwayn keskustan perinteisiin pubeihin. Masentava tulos tarjonnan suhteen, pelkkiä teollisuusoluita. Modernissa Blue Notessakaan ei mitään uutta, joten paluu takaisin Salt Housen huomaan. Galway, Salt House, 18.5.2012.