Atom Egoyan: The Sweet Hereafter

Melankolista Egoyania vuodelta 1997. Russell Banksin romaanin tulkinta, tyypillistä hypnoottista virettä koulubussionnettomuuden jälkimainingeista. Ian Holmin lakimies virittelee Wilderin The Fortune Cookie -tyyppisiä jättikorvausvaatimuksia, mutta tässä elokuvassa ei ole huumoria, ei edes mustaa, tippaakaan. Sosiaalipornon puolelle luiskahtaminen onkin pahasti lähellä. Visuaalinen ote hienoa, talvinen vuoristoinen läntisen Kanadan maisema lähes pääroolissa. Teoksessa on intensiivisyyttä, mutta kuvio tuntuu jotenkin tutulta, vaikka en mielestäni ole tätä elokuvaa ennen nähnyt. Varsin näppärää aikatasojen sotkentaa, mutta masentava elokuva ei ole tarpeeksi koskettava, ei lähelläkään Egoyanin parhaita. 

Jester King Farmhouse Black Metal Imperial Stout

Imperial stoutia Teksasin vapaamielisestä pääkaupungista Austinista. Austin on myös globaali elävän musiikin keskus, joten black metal -nimityskin sointuu mukavasti odotuksia nostattavaa paksua vaahtoa pukkaavaan stoutiin. Jenkkipanijat tykkäävät farmhouse-termistä, joka useimmiten yhdistetään belgisaisonklooneihin, mutta yleisemmin antaa odottaa hapanta olutta. 9-prosenttisessa stoutissa on luonteenomaista maitohappoa, mutta mikään sour ale tämä ei ole. Paahtoa vahvasti, mutta runko on ohkainen, paljon täyteläisemmäksi tämän tyylin olut pitäisi saada. Makeus on onnistuneesti vältetty, mutta silti jälkimaussa ei ole tarpeeksi katkeroa.

Green Flash Rayon Vert

Rayon Vert tarkoittaa melkein samaa kuin sandiegolaispanimon nimi eli vihreä säde. Alaotsikkona on belgian-style pale ale. Siitä tulee mieleen antwerpenilainen De Koninck, mutta tämä olut on vahvempi, 7%. Vahvaa belgihiivan tuoksua, jopa brettaa. Maussa edelleen belgihiivaa, ohuesti hedelmää, hieman happamuutta, katkeroa samoin. Orval tässä tietysti on esikuvana, mutta lopputulos on hailakampi melkein jokaisella osa-alueella. Ehkä särmät ovat huuhtoutuneet Atlanttiin, mutta paljon enemmän profiilia pitäisi löytyä.

Dan Baird & Homemade Sin

Dan Bairdin surrealistinen keikka keväällä Bristolin Avon-rotkossa inspiroi lopulta hankkimaan tämän levyn. Kiihkeänä Georgia Satellites -fanina hankin Bairdin kaksi ensimmäistä soololevyä välittömästi, mutta pitkän tauon jälkeen tämä 2008 ilmestynyt levy ei enää osunut tutkaan. Tässä tapauksessa ei enää ole kyseessä varsinaisesti sooloartisti, Homemade Sin on niin merkittävä kokoonpanoltaan. Rummuissa GS-huippuajan Mauro Magellan ja basistina perustajajäsen Keith Christopher. Kitaristina toisen syvän etelän huippubändin Jason & Scorchersin Warner E. Hodges. Biisejä värkkäämässä mukana myös Battleship Chainsin legendaarinen Terry Anderson.

Homemade Sin käynnistyy Damn Thing to Be Donen tutulla saundilla, kuin 70-luvun alun Rolling Stonesia tai Facesia. Maukkaat kitarat, painavat rummut, räkäinen laulu ja vaivattomasti rullaava yleisilme. Myöhemmin raskaus kuitenkin lisääntyy, eroa on selvästi Bairdin 90-luvun levyjen äänimaailmaan. Todennäköisesti Hodgesin vaikutusta, tunnelma on sama kuin Scorchersin myöhemmän kauden levyillä. Biisimateriaali on vaihtelevaa, joukossa melko väkinäistäkin vääntöä, mutta roteva rock-levy silti on kyseessä. Parissa hitaammassa kappaleessa Bairdin ääni huojahtelee, balladit eivät hänelle aina istu ja onneksi niitä on minimimäärä. Blues-painotukset ilmeisiä, kantripuoli jää vähemmälle. Solistivastuutakin jaetaan, yhdessä kappaleessa Hodges laulaa isoksi ja karvaiseksi mieheksi hämmentävän korkealta. Christopherin suoritus She Dug Me Upissa on yllättävän brittihenkinen, aivan kuin Nick Lowe Freen keulahahmona. Tekstit eivät tällaisessa musiikissa ole olennaisimpia, mutta Bairdilla on paljon isäviittauksia ja ikääntymistä on tullut varmaan pohdittua. Toisaalta mukana on kevyttä irvailua etelävaltioiden tuppukylien nuorten naisten Hollywood-unelmista ja hieman poliittista kommentointiakin. Yleisteemana voinee pitää kitkerähköä romanttisuutta.

Levyllä on avauskappaleen jälkeen monia hienoja hetkiä. Nopein Just Can't Wait (to make another mistake) junttaa paalua routaiseen maahan kieli poskella todella tanakasti ja napakasti. Lazy Monday rullaa popahtavasti, mutta kertosäe on tökähtävämpi. Cryin' To Me :ssa on mielenkiintoinen laukkaava rytmi, mutta kunnolla sekään ei kehity. Andersonin Champagne Sparkle pomppii myös hienosti käyntiin, mutta vauhti hiipuu. Levyn päättää hillitön Hellzapoppin' irtonaisessa Alabama-hengessä, 40 mailia Mobilesta pohjoiseen, paikassa jonne bussit ei kulje ja seinällä on George Wallacen kuva.

Kaikki muu kuitenkin kalpenee levyn kolmannen kappaleen rinnalla, Two For Tuesday on hämmästyttävä mestariteos, jonkinlainen musiikillinen road movie. Nainen on ollut taas petollinen, mutta kulkumiehen tie on vapaa, alla on laatuauto ja radioasema soittaa CCR:ää. Ei ole mitään väliä, mikä seuraava kappale on, koska "Johnny" ei ole pettänyt koskaan. Tämä on tyylikkäin ja lämminhenkisin Creedence Clearwater Revival -kunnianosoitus minkä tiedän. Melodia rullaa nautinnollisen hitaalla jarrutetulla herkullisuudella, johon Baird'kin taatusti aina pyrkii, mutta nyt se lopulta onnistuu täydellisesti. Kestoa kappaleella on lähes kuusi minuuttia, mutta tämän toivoisi jatkuvan loputtomiin.

Atom Egoyan: Chloe

Tämä on pikainen uutuusversio äskettäin katsomastani ranskalaisleffasta Nathalie .... Kanadanegyptinarmenialainen Egoyan on vanha suosikkiohjaajani, varsinkin Exotica ja Where the Truth Lies ovat puhutelleet vaikuttavasti. Tässä pääosissa pariskuntana Julianne Moore ja Liam Neeson, erittäin onnistuneesti. Nuori Amanda Seyfried jää valovuosien päähän Emmanuelle Béartin vetovoimasta, mutta sopii tähän rooliin paremmin. Egoyanin elokuva on muutenkin aivan toisella tasolla intensiivisyydessään. Alun voice-over hämää, mutta se jää lyhyeksi kokeiluksi. Talvista Torontoa en muista ennen nähneeni näin vangitsevasti kuvattuna, modernit urbaanit miljööt seuraavat toistaan, erityisen ilmeikkäitä ovat räntäsateen taustoittamat kahvilat, baarit ja ravintolat. Juoni on alussa identtinen Fontainen leffan kanssa, mutta sitten erkanee omille teilleen. Lesbokuvio viedään loppuun asti, häveliäät ranskalaiset jäävät pahasti jalkoihin. Prostituoitu viettelee onnistuneesti myös perheen pojan. Jopa jääkiekkoa Egoyan saa mukaan. Loppuratkaisuissa homma kuitenkin hajoaa harmittavasti, tämä jää kauaksi Egoyanin parhaista.

Kuhnhenn 4th D

Kuhnhenn on hyvämaineinen panimo Michiganissa Detroitin pohjoispuolella. Panimon belgi-IPA ei pari vuotta sitten säväyttänyt, mutta nyt lasissa peräti 13,5-prosenttinen old ale. Nimi ei nettitarkistuksen perusteella näytä tarkoittavan neljättä ulottuvuutta, vaan neljättä dementiaa. Kypsytetty yhdeksän kuukautta. Ei vaahtoa, ruma tummanruskea juoma. Tuoksussa lähinnä sherryä. Sherrymäinen on makukin, ei aivan niin siirappinen kuin pelkäsin, mutta hyvin makea kuitenkin. Kuivattua hedelmää, anismaisuutta, mutta alkoholin poltetta ei juuri ollenkaan. Ruisleipää ja lakritsia, jälkimaussa katkeroakin. Varsin vaikuttava suoritus, kylmään kesään hyvin iskevä olut.

Clown Shoes Hoppy Feet 1.5 Double Black IPA

Tämän massachusettsilaisen valmistajan hanaoluita tuli keväällä vastaan Kööpenhaminassa. Ei kuitenkaan Hoppy Feetiä, jonka terästetty versio nyt käsillä. Cascadian dark siis tyylisuunta ja puolitoistakertaisessa variaatiossa alkoholia 10%. Paahteinen imperial stout -lähtö, lakritsaa ja kahvia. Hedelmäisyys pääsee pinnalle jatkossa ja lopussa vedetään katkeroilla pitkää kuivaa jälkeä. Erinomainen tasapaino ja täyteläisyys. Columbus, Cascade ja Amarillo jylläävät. Tämä tyylisuunta tuntui aluksi keinotekoiselta, mutta ei enää, tässä on yksi parhaista saavutuksista tällä saralla. Black IPA toimii ehkä parhaiten nimenomaan tuplaversiona, ainakin tämä tapaus viittaisi siihen. 

Italia - Saksa 2-1

Turnauksen dramaattisin matsi. Löw vaihtoi taas hyökkäyspäätä, Kroos oikealle ja Gomez & Podolski takaisin. Kroosille puolustavampi tehtävä, näytti seurailevan Pirloa alussa. Chiellini palasi Italian puolustukseen, mutta vasemmalle laidalle. Italialla alussa merkillisiä puolustusvirheitä, Pirlo pelasti viivalta ja Buffonkin tarjoili Khediralle. Italia aktivoitui kuitenkin, Montolivo ja Cassano lämmittivät Neueria. 20. minuutilla Saksan puolustus aukesi merkillisesti, Cassano huijasi Hummelsin ja keskitys tavoitti optimaalisesti Balotellin Badstuberin vierestä. Hieman myöhemmin Cassanolta vielä maagisempi Montolivon vapautus, mutta aikailuun kuivui. Heti perään Montolivolta nerokas pitkä syöttö Lahmin taakse Balotellille, jolta mykistävä pommi ylänurkkaan. Neuerkin osoitti suosiota. Alkulohkossa haluttomalta vaikuttanut Balotelli nyt todella jäätävässä iskussa. Saksa tyrmistyi, varsinkin Podolski aivan pihalla.

Löw tunnusti virheensä, Gomez & Podolski pois, Reus & Klose sisään. Aktiivisempaa, mutta Prandelli aavistuksen jäädytti, se riitti. Vastahyökkäyksiä syntyi koko ajan ja kolmas maali oli monta kertaa todella lähellä. Schweinsteiger todella kehno taas, Löwin olisi pitänyt korvata jo avaukseen. Reusin vapaapotku Buffonin käsistä poikkipuuhun. Yliajalla rangaistuspotku kevyesti Balzarettin käsivirheestä, Özil sai sisään. Kova loppumylläkkä, Neuer kiihkeästi ympäri kenttää. Saksa tuntui kovalta ennen kisoja, mutta kone ei kunnolla käynnistynyt missään vaiheessa, Kreikka oli hankalasti liian helppo sparraaja neljännesfinaalissa. Italia kisojen positiivisin yllätys ilman muuta, peli vain paranee koko ajan. Pirlokin taas todella hyvä. Tappavaa rutiinia ja arvaamatonta luovuutta hämmästyttävä yhdistelmä.

Beer Valley Delta 9 IPA

Oregonin Ontarion panimon perus-IPA, 6,6%. Tupla-versio Leafer Madness oli mukava, muttei poikkeuksellinen. Tämänkään oluen nimi ei viittaa oluen valmistuksessa yleensä käytettäviin raaka-aineisiin. Delta 9:n tuoksussa jotain toffeisuutta, mutta maku kääntyy nopeasti sitruksien ja havupuiden huomaan. Hedelmän ja katkeron tasapaino on nautinnollinen. Eurooppalaisia IPOja  viime aikoina juoneena on taas todettava, että länsirannikolla tämä tehdään paremmin. Pieni nahkeus leikkaa raikkautta, mutta lähes kaikki muu klikkaa kohdalleen.

Stadin Reaktor Hello World Single Hop Ale

Taas pompsahti postista olutbloggaajalle näytepaketti. Arviointipuuha on rankkaa, mutta jonkunhan tätä on tehtävä. Tällä kertaa lähettäjänä it-firma Reaktor, joka on suunnitellut Stadin Panimon kanssa oman oluensa. Kyseessä ei siis mikään tavanomainen etikettimuunnos vaan aito uusi resepti. Oluen nimenä alan hengessä osuvasti Hello World. Kun aloittelin työuraani 80-luvun alkupuolella, yksi keskeisimmistä opuksista oli ns. Kernighan-Ritchie, Dennis Ritchien ja Brian Kernighanin The C Programming Language. C-kielen oppaan ensimmäisessä ohjelmaesimerkissä muodostetaan "hello, world" -teksti käyttöliittymään. Esimerkki on Kernighanilta peräisin vuodelta 1972, jolloin oli käytössä vielä B-kieli.

Reaktorin olutta on kaupallisesti saatavilla vain Helsingin Stone's -baarissa, joten näppärä päästä tsekkaamaan tuotetta Perämeren varhaissyksyn viimassakin. Hello World on siis yhdellä humalalla (uusiseelantilainen Cascade) maustettu pale ale, strategiset mitat hillitysti 35 IBUa ja 4,5%. Hieman samea kultainen olut, kohtuullinen nopeahkosti oheneva vaahto. Trooppista hedelmää, pehmeää ja ohuehkoa. Maltillinen, mutta varsin kestävä jälkimaku. Humalaa olisi voinut heittää enemmänkin, katkeruus jää hailakaksi. Ei siis mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta laadukasta jälkeä ja erinomaisen kannatettavaa symbioottista yhteistyötä eri toimialojen välillä.

Espanja - Portugali 0-0 ja. 4-2 rpk

Odotetusti Almeida Postigan tilalla. Del Bosquelta pieni yllätys, Negredo kärkeen Fabregasin tai Torresin tilalle. Varovaista tunnustelevaa tunnelmaa, mutta puolittaisia tilanteita syntyi koko ajan. Veloson kulma oli mennä suoraan, Iniesta ja Arbeloa vähän yli, Cristiano ohi. Veloso vartioi Xavin sivurooliin, mutta Iniesta todella hyvä. Espanja ei päässyt pyörittämään pakkopeliään, mutta ei myöskään Portugali nopeisiin vastahyökkäyksiin.

Toinen jakso hyvin rikkinäinen. Del Bosque tunnusti virheensä, mutta ratkaisu todennäköisesti väärä, vaihtoi 54. minuutilla Negredon Fabregasiin. Hieman enemmän saatiin pallonhallintaa, mutta ei tilanteita. Cristiano tarjoili useamman kerran Almeidalle, joka hätäili. Cristianolla useita vapaapotkuja, kaikki yli. Del Bosque otti lisää pikkumiehiä, Navas ja Pedro, vaisu Xavi pois. 90. minuutilla Cristiano läpiajosta vapaaseen paikkaan, karkea epäonnistuminen. Jatkoajalla Espanja aktiivisempi, hienon kuvion jälkeen Iniestan avopaikan Rui Patricio torjui. Ramosin vapaapotku aivan niukasti yli. Pedro jatkoajalla erittäin hyvä, mutta ei läpiajostaankaan saanut maalia. Espanja kiistatta terävämpi joukkue, mutta Portugali pystyi järkevällä taktiikalla tasapäiseen taisteluun. Pilkkukisassa Alonso, Moutinho ja ylärimaan vetänyt Alves epäonnistuivat. Ratkaisu Fabregasilta tolpan kautta. Alves oli hermostunut, yritti tulla vetämään jo Nanin vuorolla. Del Bosque voittaja jälleen, mutta tiukalle meni.

Mikkeller 1000 IBU Ultramate

Mikkeller on tehnyt useampia 1000 IBUn oluita, joista olen kokeillut tynnyrikypsynyttä vahvaa versiota. Ultramate on meikäläisittäin lähes keskiolut, 4,9%. Hyvin samannäköinen olut kuin K:rlek, tosin heikommin vaahtoa. Maussa vähemmän karvautta, enemmän katkeruutta, pehmeämpikin. Mallasrungon ohuus havaittavissa, hedelmäisyys heijastuu vain greipin valkoisista sidosaineista, ehkä hedelmän kuoren järsiminenkin olisi vertautuva makukokemus. Rajoja koetellaan, jonkinlainen varoitusteksti kai pullon kylkeen kaivattaisiin, kuivuus on tuhkamaista, vain katkeran kalkin ystäville. Ei siis kaikkien makuun, mikä on loistavaa, tämä eliittiolut on innostavin Mikkeller-tuote pitkään aikaan. Paljon parempi kuin vahvempi edeltäjänsä.

Mikkeller K:rlek

Rakkaudella Proefissa pantu kaurainen pale ale Mikkeller-perheestä. 5,5%, samean keltainen vaahtoava kaunis kevätolut. Tyypilliset humalat Columbus, Citra, Nelson Sauvin, Centennial ja Simcoe. Voimakkaan pihkahumalainen, hieman karvaskin juoma. Hedelmäisyys on greippistä, runko jää hieman huojahtelemaan humalan painosta. Mukava olut, muttei sen enempää. 

Anne Fontaine: Nathalie ...

Keskiluokkainen pariskunta, Fanny Ardant ja Gérard Depardieu. Vaimo palkkaa prostituoidun, syntisen tyrmäävä Emmanuelle Béart, viettelemään petollisen äijän. Seuraa monipuolinen valheiden verkko, jossa naisten keskinäinen suhde tuntuu nousevan keskeisimmäksi. En ole pitkään aikaan nähnyt Emmanuelle Béartia, mutta onkohan hän koskaan ennen ollut näin vangitseva? Elokuvassa ei tarina etene minnekään, mutta Béart hallitsee elokuvaa niin totaalisti, ettei sillä ole mitään väliä.

Fanø Edison Ale

Belgitripel Tanskasta, 8%, hedelmää ja belgihiivaa. Kevyesti mausteinen, ei humalaa erityisemmin,  erittäin tasapanoinen ja onnistunut. Ehkä hieman matalaprofiilinen kuitenkin, belgioluilta odottaa ryhdikkyyttä ja omaperäisyyttä, sellaista ei tässä havaittavissa. Hyvä juotavuus peruslagerin tapaisesti. Oluthuone Leskinen, 26.6.2012.

Fritzale Imperial IPA Doppelt Hopfengestopft

Reininmaalaisen IPA-fanaatikon Fritz Wülfingin oluilla on niin geneeriset nimet, että vaikea erottaa nopeasti tuotteita toisistaan. Tämä on kuitenkin ensimmäinen käsiini saama imperial-versio. On olemassa myös tavallinen IIPA, joka on yli yhdeksänprosenttinen. Tämä tuplahumaloinnilla terästetty variaatio on arvoituksellisesti vain 7,8%. Voimakasta, mutta lyhytkestoista vaahtoa sameassa ruskeassa oluessa. Vahvaa trooppista hedelmäisyyttä, mutta myös hienoinen hapan vivahde, tuoreus puuttuu ja ehkä hieman päässyt jo heikkenemään parhaasta vedostaan. Varsinkin tuoksussa lähes brettafiilistä. IBUja 108, se tuntuu hyvin, mutta ei ekstreemillä tavalla. Humalalajikkeet tyylisuunnan kaikkein luotettavimmat Amarillo ja Simcoe. Hiivaa on todella reippaasti pullossa. Tämä on selvästi kuivin maistamistani Fritz-oluista, mutta horjahtelee hieman muissa suhteissa. Erittäin miellyttävä täyteläinen humalapommi joka tapauksessa. 

Evil Twin Mad Dog Pale Ale

Varsin meripihkanvärinen pale ale. Tanskalaisen nomadipanodynastian vähäisemmän toimijan tuotos tehty BrewDogilla Aberdeenissa. Vain 4,75% (toinen desimaali taannee tälle porttikiellon Härmän maitokauppoihin), todella intensiivisen katkera, hedelmä ohitetaan ja siirrytään suoraan vihannespuolelle. Olut on siis miellyttävän kuiva, mutta yrttisyys ei ole pale alen ihanteellisin ominaisuus. IPA-termiä ilmeisesti vältellään kevyen rungon takia. Pihkaisia havunneulasia on jälkimaussa, mutta vihannesmaisuus tekee tästä tanskalaisessa pienpanimokentässä alemman keskitason mainstreamia.