skip to main |
skip to sidebar
Oluen nimessä saattoi olla myös lisämääre White (IPA). Jasmiininkukilla maustettu 7-prosenttinen samea pläjäys. Hieman keskeneräisessä kunnossa vielä, todella mausteinen, mielenkiintoinen. Ei kovin katkera, mutta jälkimaku voimistuu vähitellen pistäväksikin. Fraserburgh, BrewDog, 17.2.2014.
Kevyen lounaan jälkeen ohjelma poikkesi etukäteen kerrotusta. Siirryimme henkilöautoilla 40 kilometriä pohjoiseen Fraserburghiin, Aberdeenshiren pohjoisrannalle. BrewDogin alkuperäinen panimo sijaitsee täällä, se on edelleen pilottikäytössä. Esimerkiksi ennen lounasta maisteltu Dead Metaphor on kai siellä tehty. Yllättävän ränsistynyt, lähes navettamainen tila, todella koleakin. Vaikea uskoa, että vuoden 2012 loppuun asti maailmaa villinnyt brändi hoidettiin täältä.
Moderni laitteisto ja kypsytystynnyreitä täälläkin, mutta karummassa ympäristössä. Panimomestari Charlotte Cook esitteli toimintaa James Wattin ohella. Ensimmäinen maistiainen oli päivän yllättävin, passionhedelmällä reippaasti ryyditetty olut. Hyvin hapan, äärimmäisen marjainen, kuiva. Selvää lambic-suuntaa haettu, mallas ja humala sivummalla. Peter Alexander tykkäsi tästä kovasti, enkä voi itsekään valittaa, ryhdikästä ja tyylikästäkin tavaraa. Fraserburgh, BrewDog, 17.2.2014.
Ensimmäisen istunnon viimeinen tuote oli uusin olut Abstrakt-sarjasta, ei vielä myynnissä, etikettiäkään ei pullossa näkynyt. Aiemmin olen tästä sarjasta juonut vain numeroa kuusi. Nyt 12,5%, 19 kuukautta bourbon- ja rommitynnyreissä, suolaa, popcornia. Melkoinen keitos siis, tuoksussa ja maussa sekaisin sherryä, madeiraa, vaniljaa, karamellia. Intensiivinen, makea, suolaisuutta en oikein saanut esiin. Ulottuvuuksia löytyy, tavallaan vaikuttava olut, mutta nämä tynnyritaiteilut eivät oikein vastaa omia olutihanteitani. Ellon, BrewDog, 17.2.2014.
Kolmas näyte oli minulle uusi tuttavuus, Scottish Chocolate Breakfast Stout, 6.4%. Kahvia, paahtoa, talkkunamaisuutta, maitohappoa runsaasti. Ei kovin makeaa, suklaa ei pinnassa, silti ei oikein kolahtanut. Oluen ovat ideoineet olutbloggaajat, Hopzinen Rob Derbyshire ja Beer Castin Rich Taylor, joten siinä mielessä mietitty valinta tähän yhteyteen. Ellon, BrewDog, 17.2.2014.
Onnekkaasti maistelusession toisena oluena Jack Hammer, joka on viimeaikaisista BrewDog-tuotteista ollut selvä suosikkini. West Coast IPA -alamäärettä kantava olut on nyt jatkuvassa tuotannossa. James Watt toi maisteluannokset suoraan kypsytysastiasta. Humalina Amarillo, Citra ja Simcoe. Sitrusmaisempi, hieman sameampi, paljon katkerampi, parempi joka suhteessa kuin Punk. Myöhemmin iltapäivällä saimme maistiaiset myös suoraan pullotuslinjalta. Ellon, BrewDog, 17.2.2014.
Olin Aberdeenissa, koska BrewDog kutsui minut ja kahdeksan muuta bloggaajaa panimon vieraiksi. Matkat ja majoitus isäntien piikkiin. Bruuverin Arde-olutsarjan ohella tämä on varmaankin huomattavin "hyöty", jonka olen bloggaajana saanut. Lukija voi ehkä sen takia ottaa matkakertomuksen ns. suolahyppysellisen kanssa, mutta tarkoitukseni on kyllä kirjoittaa tästä samaan tyyliin kuin ennenkin. En ole aina BrewDogin oluista kovin positiivisesti kirjoittanut. Lähinnä minua on ärsyttänyt se, että panimo tuntuu käyttävän enemmän energiaa markkinointikikkoihin kuin oluiden laadun kehittämiseen. Se voi olla näköharhaa, koska markkinointi on ollut niin näyttävää. Eikä näyttävässä markkinoinnissa ole mitään vikaa, ei tietenkään. Mutta usein oluet ovat olleet keskinkertaisia, jopa kompromissinkin oloisia. Kysyinkin panimon toiselta perustajalta James Wattilta, miksi hän minut kutsui. Hän kertoi keskustelleensa BrewDogin suomalaisen maahantuojan Diamondin Walter Himasen kanssa. En tunne Himasta, mutta ehkä hän on blogia lukenut. Olen pitempään arvostanut Diamondin työtä esimerkiksi real ale -maahantuojana.
Aurinko paistoi Aberdeenissa ja BrewDogin australialaisvahvistus Zarah Prior kuljetti meidät mannereurooppalaiset vieraat panimolle, joka sijaitsee Ellonissa, noin 25 km Aberdeenista pohjoiseen. Jaakko on siis Joensuusta, Tommy Trondheimista ja Pierrick Lillestä. Perillä tapasimme brittivieraat. Freelance-journalisti Claire Dodd, kirjailijauraa luova Mark Dredge ja oluthistoriaguru Martyn Cornell saapuivat Lontoosta, CAMRA-veteraani ja Tandleman-bloggaaja Peter Alexander Manchesteristä sekä mm. 1001 Beers -kirjasta tuttu Adrian Tierney-Jones Exmoorin kansallispuistosta.
BrewDog on toiminut Ellonissa hieman yli vuoden, mutta pientä keskeneräisyyttä oli edelleen havaittavissa. Aivan äskettäin on otettu käyttöön uusi massiivinen varasto. Mitään neuvotteluhuonetta ei oikein ollut käytössä, prameasta visitor centeristä puhumattakaan. Joimme tervetulokahvit seisaaltaan James Wattin toimistohuoneessa. Toimisto-osatkin olivat muuttamassa uuden varastorakennuksen yhteyteen.
Lähdimme sitten Wattin ja toisen perustajan Martin Dickien johdolla tehdaskierrokselle. Nimenomaan tehdas on jo kyseessä, panimo on itsenäisistä Skotlannin suurin, viime vuoden tuotanto 79 000 hehtolitraa, henkilöstöä 70. Oluen valmistusprosessi ei ole minua koskaan erityisemmin kiinnostanut, astioita ja putkiahan riittää. Kiinnitin huomiota hiivasäiliöihin, humalanlisäyssysteemiin ja yllättävän monipuoliseen laboratorioon kaasukromatografia myöten. Tammitynnyreissä oli paljon kamaa kypsymässä, sieltä saattoi bongailla tarroista mahdollisia tulevia julkaisuja. Pakastehuoneessa irrotettiin vettä Sink the Bismarckista.
Käsityöläispanimolta BrewDog ei todellakaan enää vaikuta, vaikka craft beerin suurlähettiläänä edelleen esiintyykin. Craft beerin määritelmästä tulikin juttua sitten pitkin päivää, sehän on ollut Britanniassa kuuma aihe jo pitkään. Watt ja Dickie olivat yllättävän hillittyjä herrasmiehiä, hieman ujojakin. Tämä oli pieni yllätys julkista imagoa ajatellen, mutta markkinointistrategiat jäivät varjoon päivän mittaan muutenkin. Aitoa innostusta miehissä edelleen on, samoin kuin Ruosniemen Panimon teepaitaa kantaneessa panimomestari Stewart Bowmanissa. Oikea asenne näkyy ainakin raaka-aineissa, joissa ei luvattu säästelemistä jatkossakaan.
Panimokierroksen jälkeen kokoonnuimme olutmaistelusessioon Wattin huoneeseen, jonne nyt kerättiin tuolejakin. Ensimmäisenä vuorossa päätuote Punk IPAa, joka kattaa noin puolet tuotannosta. Olen juonut Punkia monissa tilanteissa ja monenlaisina versioina, parhaiten on ehkä kolahtanut cask-variaatio Leskisessä. Nyt pari päivää aiemmin pullotettua kamaa. Hyvin raikasta, mutta tuntui nyt liian yrttiseltä minun makuun. Wattin mukaan reseptissä on panostettu aromiin fleivorin kustannuksella. Käytössä on ollut koko ajan Nelson Sauvin -humalaa, tietysti muiden lajikkeiden ohella. Ellon, BrewDog, 17.2.2014.
Kietaisin Six°Northin oluen ennätysvauhtia huiviin ja takaisin BrewDogin baariin. Yllättävän pieni siisti paikka, aika hyvin asiakkaita. Tilasin oluen ja huomasin heti kohtalotoverini, suunnistin bloggaajakollegojen pöytään. Jaakko Matikaisen tapasin jo viime kesänä SOPPissa Helsingissä, mutta ensikohtaaminen norjalaisen Tommy Hellandin ja ranskalaisen Pierrick Niewiadowskin kanssa. Herroilla oli menossa pitemmän session loppuvaihe, pöytä täynnä isoja tyhjiä pulloja, taisi olla ainakin AleSmithiä. Mukavia miehiä, kuinkas muutenkaan. Itse pääsin kokeilemaan BrewDogin uutta aamiaisstoutia, 15,2%, kolmasosapintti hanasta. Sherryä, portviiniä, siirappia, myös luumua ja muuta kypsää hedelmää. Alkoholi kyllä maistuu, ei välttämättä tasapainoa, mutta monimuotoinen ja todella täyteläinen. Valomerkki tuli kello 24, joten läksimme hotelliin, reissun ensimmäinen päivä oli siinä. Aberdeen, BrewDog Bar, 16.2.2014.
Aberdeenin lento lähti tunnin myöhässä, sai hieman aikataulua kiinni, mutta laskeuduin noin 22:15. Tarkoitus oli ehtiä pyörähtää hieman kaupungilla, mutta aika kävi vähiin. En tarkkaan tiennyt paikallisten pubien aikatauluja, mutta tuskin avoinna yli puolen yön. BrewDogin edustaja oli neuvonut käyttämään lentokenttäbussia, mutta ajattelin säästäväni aikaa hyppäämällä taksiin. Mahdollisesti paha virhe, sillä taksijono oli järkyttävän pitkä, kuin joskus muinoin Oulun kentällä. Kuikuilin hieman bussia, mutta en nähnyt sitä ennen kuin 22:40 sen huristellessa ohi. Melko pian sain kuitenkin taksin, mutta hotellissa olin vasta noin 23:05.
Kamat huoneeseen, heti kohti BrewDog Baria, joka löytyi kertasuunnistuksella. Käytin vielä optiota jatkaa ohi kulman taakse, jossa uuden Stonehavenissa sijaitsevan panimon baari. Pelkäsin, etten ehdi tätä tsekata muulloin reissulla, joten heti sisään harmaan kivitalon baariin, joka lupaavasti auki. Korkea tila, ei asiakkaita, paljon henkilökuntaa. Tilaus onnistui, baarimestari arveli aksenttiani pohjoismaiseksi ja ällistyttävästi tuntui osaavan kohtuullisesti suomea. Kysyin omia oluita ja valitsin heti tupla-IPAksi nimetyn yksilön. Vasta sitten huomasin liitutaulun, korkealla katon rajassa sisääntulon päällä.
Belgikamaa, raikasta ja tuoretta. Nahkeaa hedelmää, mutta katkerovetoa kieltämättä löytyy. Jostain syystä kiinalainen nimi. Tarjolla vierailijaoluissa paljon italialaisia ja pari caskia. Aberdeen, Six°North, 16.2.2014.
Aberdeenin kone myöhästyy lisää, toinen olut, nyt lageria Lontoosta. Liian kylmää, mutta viljaa löytyy hyvin esiin. Kohtuullisen täyteläinen, mutta katkeropotku vielä toisi säväkkyyttä lisää. Muuten kohtuulliinen suoritus. Lontoo, Heathrow, Terminal 5, The Crown Rivers, 16.2.2014.
Terminaalin vaihto Heathrow'ssa onnistui nyt takavuosia vikkelämmin, ei suurempia jonoja missään. Aberdeenin kone näytti myöhästyvän, joten aikaa jäi hieman tutkia Terminal 5:n oluttarjontaa. Bongasin Wetherspoon-baarin, caskien joukossa mielenkiintoista tavaraa Kaliforniassa. The Brueryn panimomestari Tyler King käynyt Edinburghissa tekemässä real-version kaurastoutistaa. 5,5%, hyvin makeaa, vaniljaista. Samettisen pehmeää, ei aluksi selvää katkeruutta, mutta hieman kuivuutta kertyy jälkimakuun. Suklaatakin vahvasti, miellyttävä olut näin makeaksi. Lontoo, Heathrow, Terminal 5, The Crown Rivers, 16.2.2014.
Lentokenttäbaarissa uutuutta Ahvenanmaalta. Aika kuivaa, hedelmää saisi olla enemmän. Liian kylmääkin, mutta keksinen perusbitteryys lähempänä kuin täyteläisemmissä extra specialeissa. Katkeroa on ihan sopivasti. Matka kohti Aberdeenia jatkuu seuraavaksi Heathrow'n suuntaan. Vantaa, The Oak Barrel, 16.2.2014.
Malmöstä ruotsalais-IPAa, hieman huolestuttavasti ei vaahtoa juuri ollenkaan. Tuoksussa sentään lievää sitrusta. Maku on hedelmäinen, mutta lievää etikkaisuutta on havaittavissa. Pullotettu marraskuussa 2013 ja säilyvyyttä luvataan tämän vuoden marraskuuhun, mutta hapettumisen kaltaista ongelmaa on jo päässyt tapahtumaan. Arvasin, että näin voi käydä tilatessa pienten ruotsalaispanimojen oluita, joten kyseessä siis tiedostettu riski. Chinook, Simcoe, Zeus, Galaxy, huipputavaralla olutta on maustettu. 6,7%, mallasrunko on kestävä, mutta happamuus siis häiritsevää. Jälkimaku on todella kuiva, tuoreena tämä voisi olla olla hienoa. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.
Suunnittelin oululaisen oluharrastaja Jani Simosen kanssa yhteistä kommandoiskua Haaparantaan tilaamalla sinne etukäteen Systembolagetin olutvalikoimasta kermat päältä. Teimme tilaukset, itse lensin Espanjan leirille, kun Jani sattui liikkumaan rajaseudulla jo aiemmin. Tilaukset ehtivät valmiiksi, joten Jani otti kuormaan minunkin oluet. Tässä ensimmäinen maistiainen, Floridan Tampasta. Cigar City ei ole Suomessa vielä erityisen tunnettu, mutta Ruotsissa on toisin. Tölkki-IPA on reippaasti 7,5%, heikosti vaahtoavaa, raskaan sameaa. Äärimmäisen vahvaa sitrusta, kuivalla greippipuolella. Paksua kamaa, enemmän kuin täyteläistä. Hopheadinkin humalasensorit rävähtävät punaiselle, tässä on katkeroa riittävästi. Tämä tuli aivan uutena Systembolagetin valikoimaan helmikuun alussa, mutta tölkitysajankohta näkyy olleen marraskuussa. Tuoreus ei olekaan vakuuttavaa, hieman yrttiset vihannekset puskevat päälle. Hienoa tavaraa, mutta ei ehkä parhaassa iskussaan. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.
Huomenna suunnitelmissa matkustaa Aberdeeniin BrewDogin kutsumana. Pienenä valmistautumisena toinen kokeilu panimon hiivasarjasta, josta tsekkasin kuukausi sitten American Alea. Edelleen siis 6,3% ja jenkkihumalia käytössä. Varsin nahkeaa, humalat jäävät taustalle. Hedelmäisyys tuntuu säilyvän tälläkin hiivalla. Katkeruutta löytyy jälkimaussa, mutta ei sekään pils-tyylisesti. Ristiriitainen fiilis jää lopputulokseksi. Never Grow Old, 15.2.2014.
Brittiläistä luostariolutta panimolta, jolta Suomeen maahantuotu muutamia maitokauppaoluita. Tässä 7%, hyvin makea tuoksu. Maussa lakritsaa, makeaa karamellia, aika surkeaa kaikin puolin. Mallas kyllä nousee esiin, mutta ei läheskään tarpeeksi. Taas merkillinen maahantuonti, mutta ehkä tämäkin ystäviä löytää. Oluthuone Leskinen, 15.2.2014.
Muutama vuosi sitten Chicagossa kokeiltua ruissaisonia nyt pullossa Perämerellä. Hämmentävän tummaa taas, nyt marjaisuus korostuu, happamuutta lievästi, belgihiiva reilusti taustalla. Hillityn hedelmäinen laadukas olut. Paikan päällä löysin jotain savuisuutta, nyt ei sellaista havaittavissa. Oluthuone Leskinen, 15.2.2014.
Tuttua yorkshirelaista nyt cask-versiona. Mallasta pehmeästi, maitohappoa runsaasti, ohuehko runko. Katkeruus tuntuu nyt heikommalta kuin keg-versiossa. Täytyy todeta, että real-käsittely ei juurikaan paranna tämän oluen tasoa. Tämä on tyypillistä moderneimmille brittipanimoille ja onhan matka Perämerellekin tietysti kuluttava. Oluthuone Leskinen, 15.2.2014.
