Perjantaiaamun Hesaria selatessa hämmästyin, kun Minne mennä -osion keikoissa oli Alejandro Escovedo samana iltana Savoyssa. Olin taas missannut kaikki ennakkotiedot tällaisesta tapahtumasta. Vaikka en siis artistin tuotantoa kovin hyvin tunne, niin ostin lipun kun niitä vielä jäljellä. Tunnen niin harvoja nykyisin keikkailevia muusikkoja, että kaikki vähänkin tutut säväyttävät. Keikka ei siis ollut loppuunmyyty, mutta hyvin yleisöä oli paikalla, myös julkisuuden hahmoja. Etukäteen kerrottiin, että Escovedo esiintyy ensin akustisesti ja tauon jälkeen sitten yhdessä Sami Yaffan kokoamien suomalaismuusikkojen kanssa sähköisemmin. Yaffa esitteli ensin Escovedon ja kyllä suomalaisbändi oli koko ajan mukana myös akustisessa osiossa. 74-vuotias Escovedo näytti olevan oikein hyvässä kunnossa. Hän kertoi pitkähköjä tarinoita käytännössä jokaisen kappaleen pohjustukseksi. Se vähän laski musiikin tehoja, mutta kyllä spiikitkin hienoja olivat. Hän kertoi tarinoita lapsuudestaan, ensin meksikolaisyhteisön idyllisyydestä Texasin San Antoniossa ja sitten rasismista Kalifornian Huntington Beachissa. Escovedo aikoi elokuvantekijäksi ja alkoi soittaa musiikkia vasta 23-24 -vuotiaana. Hän vaikutti San Franciscon punk-skenessä Nuns-yhtyeessä ja päätyi jopa asumaan New Yorkin Chelsea Hoteliin. Hän väitti nähneensä poliisien pidättävän Sid Viciousin Nancy Spungenin murhasta, tarinan jälkeen hän esitti kappaleensa Chelsea Hotel 78. Vanhempi veli Pete on soittanut Santanan yhtyeessä ja Peten tytär Sheila E on pop-tähti. Kappaleet olivat pääosin balladeja, mutta isohko bändi toi niihin mukavaa kuohkeutta. Yksi elektroninen kappale esitettiin ennen taukoakin ja sen jälkeen sitten kunnon rämisevää rockia, nyt ilman puhe-esittelyjä. Muutama kappale jonkinlaisen särömikrofonin kautta ja välillä mentiin ihan punk-raivolla. Kaikki kappaleet olivat itselleni tuntemattomia, joten siten en päässyt kunnolla fiilistelemään. Tykkäsin kyllä kovasti kokonaisuudesta. Encorena sitten Always a Friend, jota edelsi hauska kertomus kappaleen esityksestä Springsteenin kanssa. Escovedo vertasi E Street Bandin kanssa soittamista Maseratilla ajamiseen. Steven Van Zandt oli kuulemma kääntynyt selin yleisöön ja tuijottanut Escovedoa silmiin Sopranos-katseella "don't fuck this up" -viestillä. Kappale kulkikin Savoyssa hieman E Street -soundilla.
Tällä kertaa emme ehtineet käydä Lappeenrannassa maistamassa lähes valmista olutta ennen julkistusta. Toki luotimme Tujun henkilöiden välittämiin arvioihin ja eihän nyt Tuju voi epäonnistua oluen teossa. Mutta sain vedettyä mustan oluen huulilleni ensimmäisen kerran 15 minuuttia ennen julkistustilaisuuden aloitusta klo 15:45. Paahteinen tuoksu, hieman mausteisuuttakin, varsin hillitysti. Maussa ei sitten enää hillintää, täyteläinen paahteinen ja kahvinen maku, lähes paksusti. Hedelmäisyyttä myös, lähinnä kuivattua luumua, ehkä vähän lakritsa-aromejakin. Mutta ehdottomasti kuivasti,myös Hagströmille tutu katkeruus viipyilee pitkään jälkimaussa. Ei niin räväkkänä kuin monissa aiemmissa Hagströmeissä, paksu paahteisuus leikkaa sitä, mutta silti hyvin leimallisesti. Uusi Hagström-olut tuntuu menevän aina top-kolmoseen, niin tälläkin kertaa. Oikein onnistunutta tavaraa ja juuri sellaista kuin tavoiteltiin.
Vieraita alkoi saapua ja tilaisuus alkoi rullata tuttuun tapaan alkuhämminkien jälkeen. Hakassa oli vielä jäljellä pari viikkoa sitten julkistettua Hagström Schwarzbieriä ja monet vieraat kokeilivatkin näitä kahta mustaa olutta rinnakkain. Paljon samoja elementtejä, mutta kuitenkin hyvin erilaisia oluita. Rajatapaus on ensimmäinen Hagström-olut, jota viedään Suomen ulkopuolelle. Export-nimikin toki jo siihen velvoittaa. Tuju vie olutta Tanskaan muiden Tuju-tuotteiden mukana. Saattaapa vielä Hollanti ja Romaniakin menettää Hagström-neitsyytensä. Toki 1000 litran erästä ei riitä olutta suurempaan markkinoiden valtaukseen. Tujun Jukka Mononen pääsi sovitusti paikalle klo 17 ja kerroimme taas tuttuun tapaan hieman oluen taustoista. Palaute oli positiivista ja olut tuntui maistuvan. Pientä keskustelua oli oluen tyylin nimestä. Tällainen noin 7-prosenttinen stouthan on saanut erilaisia termejä, export stoutin ohella foreign stout, extra stout ja double stout ainakin. En ole varma onko termeillä olennaista eroa, mutta oluttyyleistä on aina kiehtova keskustella. Olutta saa toki jatkossa Suomestakin jo tutuista Hagström-jakelun baareista pääkaupunkiseudulla, Kuopiossa, Tampereella ja Oulussa. Tuju Taproomissa Lappeenrannassa tietysti myös. Helsingissä uutena baarina Sports Bar Töölö ja Arabian Tired Uncle Taproom, jossa onkin jo ollut Schwarzbieriä.Viimeinen kuva on Johanna Toivosen ottama.
