Olari Is This Disco?

 Kävelysiirtymä Stadin Panimon kautta (erinomaista XX Bitteriä hanassa) kolmanteen panimon taproomiin Konepajalle. Olarilta upouutta olutta growlerissa. 7,0 %, michiganilaiset Mackinac ja Gemini sekä Nelson Sauvin. Samea NEIPA kyseessä. Pehmeä, ananasta, kuivahkoa trooppista hedelmäisyyttä, mm. aprikoosia. Katkeruutta tuntuvasti, kuivaa ja erinomaista. Olarin Panimo Konepaja, 16.10.2024.

Mad Finn Stereotyped DDH WCDIPA

Länsirannikon tupla-IPA, tässäkin 8,0 %, mutta 50 IBU. Amerikkalaisia humalia ei ole tarkemmin eritelty. Melko samea länsirannikkoleimasta huolimatta. Kirpeä tuoksu. Hieman kalkkinen maku, ei niin pehmeä. Kypsää hedelmää, ei juuri jälkimakua tässäkään. Oluet eivät siis tajunnanräjäyttäjiä, mutta kohtuullisia sentään ja baari oikein mukava. Varmaan tulee käytyä useamminkin. Mad Finn, 16.10.2024.

Mad Finn Not Talking 2 U

 Sompasaaren taproomin toisena näytteenä Ylöjärveltä tupla-NEIPAa, 8,0 %, 25 IBU. Nelson Sauvin, Riwaka, Motueka, Citra. NZ-painotusta siis. Sameaa, appelsiinia. Pehmeää, mehuinen, ei jälkimakua. Puhdasta ja kuivahkoa. Kohtuullisen keskitason suoritus kovasti kilpaillussa sarjassa. Mad Finn, 16.10.2024.

Mad Finn Lost Monk

Sompasaaren Mad Finn aukesi alkukesästä Bostonin reissuni aikana. Yritin sitten paikalle juhannussunnuntaina, mutta kiinnihän se oli virallisesta tiedosta huolimatta. Annoin jo vähän periksi paikalle, kun oluetkin vaikuttivat jo Tampereelta tutuilta. Sitten paikka lakkasi olemasta UT:n verified venue ja pääsi melkein unohtumaan. Nyt sovin kuitenkin Ari Nyforsin kanssa vierailusta ja ajoin paikalle Pasilasta komeasti uudella 13-sporalla. Valoisa neliömäinen kulmatila, oikein viihtyisän oloinen. Hanasysteemi peräisin Sori Taproomista. Tiskin takana hääräsi monista yhteyksistä tuttu Tatu Hämäläinen ja keittiössäkin tuttuja kasvoja. Uusia oluitakin oli. Aloitin belgi-IPAlla, Kirkas, 6,0 %. Hieman esteriä, hedelmäisyyttä, hyvä juotavuus. Ei katkeroa. Pizzakin oli hyvää, vaikka ehkä hieman liian suolaista. Olut auttoi siihen ja sopi muutenkin hyvin yhteen. Mad Finn, 16.10.2024.

Saksa - Hollanti 1-0

 Kansojen liigan huippumatsi Münchenissä, samat joukkueet pelasivat kaupungissa 50 vuotta sitten MM-finaalissa, tosin eri stadionilla. Sen matsin pelaajista ainakin Uli Hoeness paikalla. Nyt Allianz Arenalla juhlistettiin Saksan maajoukkueessa lopettaneita staroja Manuel Neuer, Toni Kroos, Thomas Müller ja İlkay Gündoğan. Kroosia lukuunottamatta tyypit olivat paikallakin. Ennen alkuvihellystä muistettiin vielä edesmenneitä Johan Neeskensiä ja Werder Bremenin 70/80-lukujen maalivahtia Dieter Burdenskia. Maajoukkueessa Burdenski pelasi vain irtopelejä. 

Kokoonpanot varsin erilaisia kuin kesän EM-kisoissa. Hollannin Virgil Van Dijk pelikiellossa, Memphis Depay hävinnyt mystisesti Atlantin taakse São Paulon Corinthiansiin. Valmentajana edelleen Neeskens-fani Ronald Koeman, debyytissä 18-vuotias Jorrel Hato. Saksaltakin puuttui mm. Musiala ja Havertz. Keskikentällä Wirtzin takana uusia kykyjä Angelo Stiller ja Aleksandar Pavlović. Saksan Jamie Leweling sai pallon maaliin sekavasta tilanteesta jo toisella minuutilla. Pitkän jahkailun jälkeen maali mitätöitiin VARilla. Saksa oli alussa selvästi vahvempi, Hollanti ei saanut luotua tilanteita, kärjessä Simons, Gakpo ja Brobbey näkymättömiä. Saksankin tempo hidastui puolen tunnin kohdalla. 

Tauolla useita vaihtoja, mutta pelin kulkuun ei suurempia muutoksia. Saksa loi enemmän tilanteita, mutta ei pelin taso häikäissyt. 64. minuutilla ratkaisu kulmapotkun jälkitilanteesta, Leweling asialla taas, veto painui etuyläkulmaan ja maali hyväksyttiin. Hollannin vaihtopelaajista Malen ja Frimpong toivat hieman eloa peliin. Simonsin veto osui yläkulmaan ja aivan lopussa Malenin vedon 34-vuotias debytanttiveskari Oliver Baumann torjui. Ansaittu voitto Saksalle, Hollanti oli todella vaisu. 

Mallaskoski Tripel de Festivale

Seinäjoelta joulupaperilahjakääreeltä näyttävässä etiketissä tripeliä, 9,0 %. EBU 30 ja melkoinen humalakombo Magnum, Perle, Amarillo, Nelson Sauvin, Mosaic. Kaiken lisäksi sekaan appelsiininkuorta ja kanelia. Hieman jää mietityttämään mitä kieltä otsikon festivale on. Hollanniksi tai ranskaksi ei sanassa tuota loppu-eetä ole. Melko ruskeaa ja sameaa. Tuoksussa esteriä, hedelmää ja mausteita. Suhteellisen täyteläinen maku, luumuista hedelmäisyyttä, kohtuullisen raikasta. Mausteet eivät onneksi pinnalla pahemmin, kyllä ne sivulta hieman tökkivät runkoa. Mutta maku jää nyt kyllä kovin sekavaksi. Humalat ja mausteet peittävät belgihiivankin aromit, joten mikään osa-alue ei oikein pääse esille. Sinänsä mausteet hyvällä maulla valittuja, mutta lopputulos ei tunnu toimivan. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

Falter Weihnachts Doppelbock

Pitkäripaisessa hyllyjä täyttävät jo jouluoluet, vaikka lehdet ovat tuskin ehtineet kellastua ja Oktoberfest-teltatkin purkamatta. Alkon viimeaikainen suosikki Falter tarjoilee Juhlayön tummaa tuplabockia, 7,3 %. Hyvin tummanruskeaa, makeaa maltaisuutta tuoksussa, hieman mausteitakin. Vaikka tuskinpa tässä Reinheitsgebotia on murrettu. Maku on pehmeän täyteläinen, lakritsimainen, suklaatakin. Kohtuullisen makea, mutta ei epämiellyttävällä tavalla. Jälkimaku hillitty, lähes olematon. Ensituntuma oli ehkä räväkämpi kuin loppuvaikutelma, jää Andechsin tapaisista klassikoista kuitenkin selvästi. Ehkä kuitenkin Falterin korkeaprofiilisin maistettu olut kuitenkin. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko. 

Suomi - Englanti 1-3

Pohjanpalo, Pukki, Antman ja Lod penkillä. Kolme topparia ja Källman sentterinä. Keskinen ja Fredrik Jensen myös mukana. Englannilla maalissa Henderson, kentällä Palmer, Bellingham, Grealish ja Kane. Vaihdossa Foden ja Gordon, Saka pois kokonaan. Aika tasaista alussa. 7. minuutilla Keskinen sai maalipaikan. Bellingham sai myös tilaa boksissa. 18. minuutilla Grealish pelattiin tyylikkäästi aivan vapaaksi boksiin, pallo maaliin. Suomi pystyi vielä luomaan puolittaisia paikkoja. Keskinen ajoi läpi ja veti, ehkä olisi voinut päättää muutenkin. 38. minuutilla Peltolan hyvä puolenvaihto, Alhon yllättävän hallittu pääjatko, mutta Jensenin viimeistely epäonnistui. Källmanilla vetopaikka 45. minuutilla, mutta kohti maalivahtia. Kohtuullisen hyvä avauspuoliaika Suomelta.

Hyvää prässiä Suomelta tauon jälkeen. Englanti sai sitten otteen. 57. minuutilla Keskiseltä tarkka syöttö luukulle, mutta Jensen ei saanut nytkään sisään. 74. minuutilla Walta lahjoitti Bellinghamille vapaapotkun ja Alexander-Arnold veti tyylikkäästi ylänurkkaan. 84. minuutilla vastahyökkäys ja Waltan edestä Rice sohaisi sisään. Walta paikkasi hieman tälläämällä kulmapotkun etukulmalle ja Hoskonen puski voimalla häkkiin. Nyt Suomen pelissä oli ajatusta, mutta kävi taas niin kuin yleensä käy. 

Finnoon syysteisting 2024

Jo joutui syysteistingin aika Finnon kartanossa, vaikka kaikkia kalentereita ei harmittavasti saatukaan synkkaamaan. Saarisen Matilla oli syyslomakiireitä, mutta pääsin Matias Kainulaisen ja Micael Näsen kanssa Janne Keskisarjan residenssiin. Puhtiin miniteistingistä sen takia, mutta itse asiassa tämähän oli raskaampaa kuin täydellä kokoonpanolla. Yhdestä tölkistä tai pullosta oli enemmän jaettavaa. Toki niiden pohjille jäi Jannelle digestiivejä ja saattoipa viemärikin saada osansa. Tarjontaa oli tuttuun tapaan laidasta laitaan, yli 30 yksilöä jälleen kerran.

Juva Ohra Ale, 5,0 %., pale ale, Magnum ja Mandarina Bavaria. Ensituntuma savolaispanimoon, sain tämän Timo Alasen kautta. Hyvin kirkas ja vaalea. Makea, ohut, lievää hedelmäisyyttä. Mauton, aivan liian vähän humalaa. Heller Aecht Schlenkerla Urbock Jahrgangsbier 2019, 6,0 %. Suodattamaton kypsytysversio tutusta klassikosta, viisi vuotta vanhaa siis. Jotenkin vaaleampi, kinkkua on tuoksussa. Täyteläinen maku, ehkä savuisuus hieman hiipunut. Salmiakkia, kuivalihaa. Tiivistynyttä tavaraa, mutta kuohkeus puuttuu. Tuore on parempi. Heller Aecht Schlenkerla Eiche Jahrgangsbier 2018, 8,0 %. Makeampi, ei savua. Hillitty, ei oikein kolise. Mieluummin tuoreena ottaisin tämänkin.

Smash Helsinki, 12%, russian imperial stout, Styrian Goldings. Join viime kuussa Rennesissä sikäläisen Smashin panimon olutta. Nyt omalaatuisesti Helsingille omistettu vahva stout, pippuria ja vaniljaa. Musta, makeaa ja vaniljaa, mutta ei sentään ihan onneton. Vähän kuivenee loppua kohti, pippurista ei suurempia haittoja. Kanadan meriprovinssista Nova Scotiasta halifaxilainen Stillwell Gosh, 5,4 %. Mosaic Dry-hopped White Wine Barrel Aged Farmhouse ale, pullotettu 2019. Nova Scotia. Vaalea ja samea. Hapan tuoksu,  hyvin hapan maku, satulanahkaa, tammisuutta. Raikas sour, tykkäsin. Ehdin jo hermostua, mutta lopulta saatiin sessioon ensimmäinen IPA. Ja vieläpä mahdollisimman maineikkaalta suunnalta. Vermontin superpanimon Hill Farmsteadin Society Solitude #6, 8,0 %, Mosaic, tölkitetty 08/20/2024. Ei kovin samea, "east coast IPA". Trooppista tuoksua voimakkaasti. Raikas makua, oikein hyvää, tasapainoa.

Närke Black Golding, Starkporter, 7,0 %, 40 IBU. Ruotsin modernilta klassikkopanimolta balttiporter, pehmeää, paahdetta, kuivaa. Vähän katkeruuttakin, ihan ok, mukava ryhdikkyys. Etko Factory Double Reveries of ... Motueka, 8,0 %. Micaelin tuomana uunituoretta kamaa Keravalta, uuden sadon Motuekaa tältä vuodelta. Samea, vaalea, trooppista hedelmää runsaasti, intensiivinen. Hyvää on, laatu pysyy. Parish Rêve Coffee Stout, 6,8 %. Kahvistoutia Louisianan cajun-alueelta. Mustaa, pehmeän kahvinen tuoksu. Sama jatkuu maussa myös, pehmeää, tasapainoa, pähkinää, ei katkeroa. Makeahkoa, ilman kahvia olisi tietysti parempi.

Keväällä Suvilahdesta kotiuttamani kolme eri kypsytysversiota barleywinesta pääsivät nyt maisteluun mukana. Stadin American Barleywine Apricot Brandy Barrel Aged, 9,0 %, vuoden verran tynnyrissä. Samea, ruskea, makean hedelmäinen tuoksu. Toffeeta, karamellisuutta, kevyttä hedelmäisyyttö. Kuivuu loppua kohti, tammen tuntumaa on. Ei kovin pehmeä, mutta hyvä juotavuus. Stadin American Barleywine Pineau des Charentes BA. Tässä astiana Cognacin alueen väkevän viinin tynnyri. Sama ulkonäkö, kuivempi tuoksu, vielä makeampi ja karkeampi, mauton. Stadin American Barleywine Triple Sec Barrel Aged. Sama toffeen tuoksu appelsiinilikööriversiossa. Nyt liian makea. Karkeaa, velä huonompi, kolmikon kehnoin. Yllättävän suuria eroja löytyi, aprikoosibrandy selvästi paras.

Brygghus 19 BABW. Ruotsin etelärannikolta Karlshamnista Rebel Yellin bourbontynnyrissä 10 kuukautta kypsynyt barleywine, peräti 14,3 %. Keskiruskeaa, puinen tuoksu. Bourbonin mukana tullut vaniljaisuutta makeahkosti. Hedelmäisyyttäkin on. Ihan ok, mutta liian makea. Selvä tasonnosto Stadin triosta, mutta barleywine-kiintiö alkoi olla jo täynnä. Azatis Brewing Lab Agrimi Honey Weiss Kreetalta, 5,0 %. Ruma ulkonäkö, makea tuoksu. Esteriä on, kuivahko, ei oikein tasapainoa. Vähän vetinen, hunajakin tulee hieman tunkkaisesti mukaan. Toinen Keravan uutuus Etko Factory Void, 7,3 %, Citra, Krush, Galaxy. Vaaleaa ja sameaa. Tuttu hieno trooppinen tuoksu. Sama korkea taso jatkuu. Sitrusta nyt, sopivasti makeuttakin, oikein näppärää.

Uutta pullomallia Espoon länsilaidalta. Espoon Oma Panimo Puutarhakaupunki West Coast IPA. 6,5 %. Melko kirkas, pihkaa ja sitrusta. Ei mikään huono, raikas. Varmaankin paras olut tältä panimolta. Heti perään Espoon Oma Panimo Juhannusmäki. 6,5 %, NZIPA, Rakau, Motueka, Moutere. Sameaa, trooppista hedelmää. Toimii, mukava hedelmäisyys. Ei katkeroa, mutta toimivaa kamaa tämäkin. Della Fonte Goodmorning, Mademoiselle! 8,4 %, double stout. Toscanasta terhakasta vaahtoa. Kahvia tuoksussa. Tuntui ihan aluksi hieman kuivalta, mutta makeutta vaahterasiirapista nousee hallitsemaan kokonaisuutta. Vohvelikastikkeena soveliasta Micaelin mielestä ja sellaiseltahan tämä tuntuu. 

Liverpoolista Azvex Scoop Blueberry Cheesecake, 6,0 %. Siis mustikkajuustokakkujäätelösour. Taisi olla ensimmäinen kohdalle osunut pastry sour. Tölkkiä piti ravistella kunnolla, sitten antaa viisi minuuttia rauhoittua. Silti paksua puuroa oli vaikea saada tölkistä lasiin. Tuoksu ihan mukava. Tosi paksu, makea, jälkiruokamainen, ei happamuutta. Tässäkö oluen tulevaisuus on? Juustokakku tuntuu vahvasti. Ei ole "perinteisen" oluen lähellä missään mielessä, makea pirtelö. Toipumisoluena Kaliforniasta Monkish Glow Glow, 8,6 %, Citra, Galaxy, Nectaron, Krush. Sameaa, trooppista hedelmää. Intensiivisyyttä, oikein hyvää oli. Alea Strange Brew Chloe Unity Lager, 5,0 %. Lievää utua kreikkalaisessa yhteistyölagerissa, Alea siis varsinainen panimi. Ruohoa, mallasta, raikasta. Vähän katkeroakin, puhdasta on, ryhdikäs suoritus.

Viisi vuotta sitten join Närkeltä kysymysmerkkioluen, nyt vuoroon huutomerkki, joka on barleywine. Närke ! Korn Vins Ale, 10,0 %. Samea, toffeeta tuoksussa. Mansikkaisen makea, ei oikein toimi, ei miellyttävää. Etko Factory Lady Cupcake #4. Mustaa, korvapuustin tuoksua. Kanelipullaa nestemäisessä muodossa. Ei liian makeaa kuitenkaan, mutta ei minun tyyliä. Varmaan ihan hyvää valitsemassaan tyylisuunnassa. Blood Brothers Balam, imperial stout Torontosta, 12,9 %. Paksua ja mustaa,  viskitynnyrin tuntua. Kuivaa, kahvia ja suklaata. 12,9 %. Toimii pehmeästi, vaikka makeaa on.

Espoon Oma Panimo Cheers from Lystimäki. 6,5 %, maibock. Maltainen tuoksu, ihan puhdas maku. Panimo tuntuu petraavan kovasti. Selvästi parempia tänään ollut kuin aiemmin. Retimi Red Ale, 5,3 %, Kreetan Rethymnonista punainen olut. Heikko tuoksu ja vaisu maku. Todella vetinen ja pahvinen, ei maistu millekään. Root + Branch A Thousand Plateaus, 8,6 %, Motueka ja Nelson Sauvin, tölkitetty 07/31/24. Sameaa, trooppista hedelmää. Hienolta maistuu, samettisen pehmeää. Ei kuitenkaan niin raikasta kuin Factoryn uutuudet, luonnollistakin. 

Collective Arts Voodoo Origin Of Darkness. Ontarion panimon kumppanina ollut Voodoo Brewing Pennsylvaniasta. Vahva maustettu stout, 11,5 %, bourbon-tynnyrissä 21 kuukautta. Mustaa, tammea tuoksussa. Makeaa pähkinää, vaniljaa, pehmeää, ei kuitenkaan liian makeaa. Kanelia, ikä tuntuu, en innostunut. Wasa Brewery Dark Heart, 7,7 %, 65 IBU. Musta, vähän karkeaa, kuivaa, pehmeää, ei erityisen mausteista. Kohtuullisen miellyttävä kokonaisuus silti. Session päätteeksi kaksi romanialaista vahvaa pläjäystä. Blackout V-DB, 15,0 %. Alkukypsytys Widow Jane -tynnyrissä vuoden ajan, sitten toiseksi vuodeksi Jack Daniel'siin. Hyvin mustaa, puumaisuutta. Pehmeää, paksua, täyteläistäkin. Viinaa tulee kuitenkin mukaan. Hop Hooligans Mat Øl Maple Bourbon BA, 13,0 %. Puhdasta, makeaa ja siirappista. Hyvin makeaa, en tykännyt.

Raskas setti, mutta saatiin käytyä läpi. Kiitoksia taas kerran, seuraavan kerran ehkä vasta ensi vuonna. 

The Brewing Project Anan DDH Hazy IPA

 Fuller's Vintage Ale -mässäilyn jälkiruuaksi Peter Tammenheimo kaivoi vielä esiin thaimaalaista sumukaljaa. 6,0 %, 35 IBU, merkillisen kokoinen tölkki, 490 ml. Amerikan ja Uuden-Seelannin humalia. Hyvin samea. Mukava herukkainen tuoksu, Mosaic todennäköisesti käytössä. Raikas ja tuore, hyvin trooppishedelmäinen. Oikein mukava, hyvin puhdas. Ei katkeroa, silti kuiva. Näköjään tämä tyyli taittuu Kaakkois-Aasiassakin. Oli ilmeisesti ollut todella kallis verrattuna paikalliseen hintatasoon, 7-8 euroa. 

Fuller's Vintage Ale, vertikaaliteisting 2002,2004,2007,2008,2009

 

Peter Tammenheimo oli hankkinut Fuller'sin omasta varastosta viimeisen vuoden aikana viisi Vintage Ale -vuosikertaa 00-luvulta. Hän kutsui kaupungin bloggaajat testaamaan saaliit, siis minun lisäksi Jouni "Tuopillinen" Koskinen ja Teemu "Olutkoira" Vass. Kyseessä siis todella vanhaa olutta, 15-22 vuotiaita. Harvoin tällaista olen juonut, jos koskaan. Yleensä mikään olut ei säily kunnollisena näin pitkään. Hämmästys oli melkoinen, ikääntymisen huonot puolet näkyivät vain yhdessä yksilössä ja siinäkin lievästi. Kaikki muut olivat erinomaisessa kunnossa, jopa raikkautta mukana.

Verrokkina oli viime vuoden versio 2023, joka jäikin kokeilematta. Tuikea, pehmeä, viikunaa, mausteita, luumua. Ihan ok, mutta ei ehkä sarjan parhaita. 00-luvun Vintage Alet ovat John Keelingin panemia, ne muistuttavat toisiaan aika lailla. Silloin ei temppuiltu uuden maailman humalilla, pääsääntöisesti käytössä olivat kotoperäiset lajikkeet Goldingsin johdolla. Leikkimielisesti asetimme oluet paremmuusjärjestykseen. Parhaaksi sain 2007-yksilön, joka vaikutti monimuotoisimmalta tasaisessa joukossa. Mausteinen ja katkera, tässä humalina Fuggles, Target ja Super Styrian. Seuraavana nuorin 2009, ehkä raikkain ja hedelmäisin. Vanhin 2002 päätyi kolmoseksi, todella häkellyttävän hyvässä kunnossa, happojakin jäljellä, pehmeää ja kuivaa nektaria. Ehkä tavanomaisin oli 2008, siinä oli kypsempää hedelmäisyyttä ja olut ei tuntunut niin täyteläiseltä kuin muut. Viimeiseksi jäi 2004, siinäkään ei ollut muuta vikaa kuin hiilihappojen häipyminen, olut oli muuttunut flätiksi. Makuja runsaasti tässäkin yksilössä. 

Laadulla on tosiaan tekijänsä, huipputavaraa laidasta laitaan. Myös neljän maistajan yhteispisteissä 2007 voitti, enemmän ykköstiloja kuin 2002:lla. Kolmas oli 2009, neljäs 2008 ja sitten 2004. Melkein sama järjestys siis kuin minullakin. Lämmittelyoluiksi Peter tarjosi thaimaalaista Changin espressolageria, kuriositeetti, mutta ei niin huono kuin voisi odottaa. Sokkona vielä Fat Lizardin ESBiä, josta tyyli suunnilleen erottui, mutta kovin onnistuneelta se ei vaikuttanut. Mutta siitä oli hyvä jatkaa varsinaisten herkkujen kimppuun. Sivumennen sanoen Peterhän järjesti vastaavan vertailun kolme vuotta sitten uudemmista Vintageista, sekin oli hieno tapahtuma.