Mick Herron: The Marylebone Drop

Herronin Slough House -sarjassa vuorossa pienoisromaani taas, The Listin tapaan. Oikeastaan novelli, lyhyempi kuin The List. Sama milkman John Bachelor jälleen pääroolissa. Komiikkaa on nyt tavallista enemmän nopearytmisessä ja tiheässä talvisessa Lontoo-tarinassa. Slough House mainitaan vain kerran, mutta sekin riittää. Oikein nautittava pika-annos Herronia.

Kjell Westö: Molly & Henry

Westön tuore romaani starttaa tammikuusta 1940, keskeltä talvisotaa. Helsinkiläinen 32-vuotias näyttelijä Molly Timm lähtee teatterikiertueelle Ruotsiin keräämään tukea sotaponnistuksille. Kiertue kestää sodan loppuun asti. Hänen 43-vuotias avomiehensä Henry Gunnars on Kannaksella rintamalla Hufvudstadsbladetin sotakirjeenvaihtajana. Henry palaa sodan loppumisen jälkeen Helsinkiin ja Westö pääsee mieliaiheeseensa, kuvaamaan Helsinkiä. Se on yhtä perusteellista ja autenttista kuin Westön aiemmassakin tuotannossa. Molly palaa Helsinkiin vasta vapuksi, suhde on viilentynyt eron aikana. Näkökulma vaihtuu Mollysta Henryyn ja takaisin noin 100 sivun välein. Sivuja on 500. Välirauha kattaa romaanista suurimman osan ja jännite hieman löystyy, ailahteleva rakkaustarina ei jaksa kantaa juonta aseiden tauottua. Teksti sinänsä rullaa hienosti koko ajan, suomentaja on Laura Beck. Teos terävöityy taas lopussa jatkosodan alkaessa, kunnes päättyy elo-syyskuussa hyökkäysvaiheen ollessa vielä käynnissä. Loppu on säväyttävä. Euroopassa koko keston ajan riehuva suursota ei oikein heijastu romaanissa. Paremmin taustaa tuovat menneisyyden varjot vuoden 1918 tapahtumista. Ehkä paras lukemistani Westön romaaneista, vaikka ei vieläkään aivan täysosuma olekaan. Westö kirjoittaa Vladimirinkadusta, vaikka nimi muuttui jo 1928 Kalevankaduksi. Muita virheitä en havainnut. Tosin voihan kyseessä olla hienovarainen viittaus nykyiseen tuhonkylväjään.

Monkish Foggier Window

Etelä-Kaliforniasta DDH NEDIPA, 8,1 %, Citra, Galaxy ja Nelsin Sauvin. Sameaa, vaaleaa. Trooppishedelmäinen tuoksu. Täyteläinen, hieman mausteinen, jopa pippuria, silti raikas. Ananas ja mango eniten pinnalla. Ei katkeruutta juurikaan. Miellyttävä kokonaisuus ilman muuta. Juova, 26.4.2025. 

Mallassepät Nimbus Drifter

Join tätä naantalilaisuutuutta jo torstain Hagström-lanseerauksessa, mutta silloin jäi muistiinpanot tekemättä. Sessiosumua, 6,0 %, sinkkuhumalana HBC 1019. Sameaa, vaaleaa. Kirpeää, mehuista, raikasta. Huomattava ero edelliseen Protoniin. Kuivaa silti ja vähän katkeroa. Etkon Jan Grehn piti olutta weltklasse-tasoisena. Itse en ihan yhtä paljon innostunut, mutta mausteista twistiä erittäin raikkaassa paketissa. Ja makua on paljon näin kevyessä oluessa. Juova, 26.4.2025.

Social Brewing Lab By Maku Protoni #10

After cinema -oluena Makun labrapanimosta jo kymmenes versio NEIPAsta. 6,4 %, Mosaic ja Simcoe. Hyvännäköinen, varsin kuivaa, mutta nihkeää. Ei raikkautta, eikä kunnon jälkimakua. Hedelmäisyys ei pääse esille. Tukkoinen, melkein tunkkainen. Olen aiemmista tykännyt paljon enemmän, jotain on tällä kertaa mennyt pieleen. Bruuveri, 26.4.2025.

James Hawes: The Amateur

90-vuotias Robert Littell on vanhoja suosikkikirjailijoitani, amerikkalaisen vakoiluromaanin parhaita taitajia. En ole kuitenkaan miehen tuotantoon perehtynyt vuonna 2005 ilmestyneen Legendsin jälkeen. Romaaneja näkyy kuitenkin ilmestyneen tasaisesti senkin jälkeen. Nyt valkokangaslevityksessä on hieman yllättäen uusi leffasovitus Littellin 1981 ilmestyneestä The Amateurista. Olen lukenut sen joskus vuosituhannen vaihteessa. En paljoa muista siitä, mutta ilmeisesti lähtökohta ainakin on sama. Romaanissa CIA-nörtin morsian murhataan ja mies lähtee jahtaamaan rautaesiripun taakse. Nyt tappajat ovat geneerisempiä terroristeja, mutta Venäjän puolelle päädytään nytkin, jopa Koiviston (Primorsk) satamaan. Alkupuolen kehittely on ok ja Rami Malek hyvä pääroolissa, mutta loppupuoli on melko rutiinimaista toimintaleffaa. Jason Bourne -leffat ovat selvästi olleet esikuvina, mutta niiden vauhtiin tämä rymistely ei kiihdy. Kaupunkimiljööt ovat kyllä hyviä ja loppuratkaisu Suomenlahdella jopa säväyttävä. Se muistuttaa viime joulun oikeita tapahtumia, mutta eihän ne elokuvaan ole ehtineet vaikuttaa.  Romaanista on aiemmin tehty elokuva Kanadassa, sitä en tunne. Ohjaaja Hawes oli uusi tuttavuus. 

Tuori Sahti

Timo Alanen toi Helsingin reissullaan pullon Tuori Distilling Companyn sahtia. Yritys sijaitsee Sastamalassa Suodennniemen entisen kirkonkylän keskustassa, Googlen Street View'n perusteella entisessä kaupparakennuksessa. Tislaus siis pääfunktio, mutta käymisteitse tehdään sahtia, siideriä ja simaa. 7,2 %, parasta ennen 15.6.2025, mutta säilytettävä tietysti viileässä. Tyylikäs kirkas pullo kierrekorkilla, tisleille varmaan suunniteltu. Kinuskin väriä, ehkä pieni aavistus punertavuutta, heikosti vaahtoa. Makeahko esterinen tuoksu, banaaniakin, ehkä katajan aromia. Flätti, tosiaankin makeaa, banaania, kypsää banaania, toffeeta. Jälkimaku jatkuu makeana. Aitoa sahtia ilman muuta, mutta näin makeista en tykkää. Sahtikin on parhaimmillaan kuivempana. 

Other Half CananDANKua

Session päätteeksi vielä sumua Brooklynista. 8,0 %, Citra, Idaho 7, Columbus ja Cascade. Hyvin samea, melkoisen voimakas tuoksu, trooppisempaa tavaraa. Melkoisen makea maku, ananasta ja persikkaa. Maku kuivuu loppua kohti, jossa näyttämölle nousee hieman yllättäen katkeruutta. Miellyttävä kokonaisuus, tämä panimo todellakin tietää mitä tekee. Mutta ei tämä mikään mestariteos silti ole, pehmeyttä ja kuohkeutta voisi olla enemmän. Pikkulintu Ruttopuisto, 25.4.2025.

Hubbard's Cave Fresh IPA (All Canned Dates)

Hieman arvoituksellisesti nimetty IPA Illinois'sta, 7,0 %. Hieman utuinen, varmaankin west coastia. Sitruksinen tuoksu. Appelsiinia, mandariinia ja melkein greippiäkin maussa. Pihkaa on. Ei kovin raikas kuitenkaan. Jälkimaku on pettymys, lähes tyhjä. Ei sivumakuja, mutta vaisuksi tämä jää. Finnair lentää Chicagosta suoraan, mutta tämä on varmaan saapunut mutkikkaampaa reittiä. Pikkulintu Ruttopuisto, 25.4.2025.

orca wanderlust

Toinen orca-kokeilu pale ale, 5,6 %. Sama väri kuin edellisessä, mutta paljon kirkkaampi olut on. Sitruksinen tuoksu. Maussa myös hedelmäisyyttä, ehkä vähän hunajaakin. Kuivaa ja puhdasta. Nyt on vähän jälkimakuakin, mutta melkoisen hennosti. Aika keskitien varovaisia oluita orcalla. Uuden freesin toimijan voisi olettaa haastavan saksalaiset hieman pölyttyneet kuviot, mutta sellaista asennetta ei näistä oluista heijastu. Pikkulintu Ruttopuisto, 25.4.2025.

orca fränkische landbier

Pysähdyin Steissin uudessa Maltaisessa Minuutissa, jossa Kim Lindberg tarjosi oluen. Ei mitään uutta kokeiltavaa, mutta Proper Jobin kaltaista laatukamaa kuitenkin. Sitten Lönnrotinkadulle. Törmäsin äskettäin Berliinissä tähän nürnbergiläiseen pikkupanimoon kollaboraattorina, joka näköjään välttelee enemmänkin isoja kirjaimia. Frankenilainen landbier on hämärä käsite, mutta yleensä se tarkoittaa suodattamatonta vaaleaa lageria, kellerbieriä. Sellaiselta tämä näyttääkin. 5,2 %, keltainen, melko samea. Maltainen, hieman hedelmäinen tuoksu. Pehmeän maltainen maku, kepeää hedelmäisyyttä. Jää kyllä aika ohueksi ja takatila tyystin tyhjäksi. Enemmän makua saisi olla. Pikkulintu Ruttopuisto, 25.4.2025.

Hagström Sticke Alt, julkistus

Koleana kevätiltana oli vuorossa jo Hagström-oluen 13. julkistustilaisuus. Ensimmäinen oli alkusyksystä 2022 Juovassa ja sinne kokoonnuttiin nytkin. Viimeksi asetuttiin Tired Uncle Corneriin, mutta nyt vieraille oli varattu perältä Olarin Luola. Tällä kertaa en ehtinyt käymään Naantalissa koemaistamassa altbieriä, mutta luotin Ari Nyforsin arvioon. Hermostumista lievitti myös Juovan päällikkö Sami Ylävaaran viesti, että olut maistuu hyvältä. Arin ja Rik Poppiuksen kanssa tankkasimme iltaa varten tällä kertaa Döner Harju Cityssa. 

Sitten siirtyminen Juovaan ja Sticke Altia lasiin. Meripihkainen väri, hyvä vaahto, kirkasta. Oikein kaunis olut, varmaan toistaiseksi Hagströmin kaunein. Tuoksu ei ole kovin intensiivinen, maltaista aromia, ehkä lievää karamellisuuttakin. Maku on kuivan maltainen voimakkaasti, sivussa jokin muukin vivahde, josta en heti saa otetta. Arin mukaan se on pihkaisuutta, miksi ei. Ei samanlaista kuin amerikkalaisissa IPA-oluissa, mutta havupuufiilistä kieltämättä. Lämmetessä se muuttui pähkinäisemmäksi, ei ehkä kuitenkaan niin selvän pähkinäistä kuin joissakin Düsseldorfin klassikkoalteissa. Hyvin kuiva olut jatkuu pitkäkestoisen katkerana. Loppujen lopuksi vahvuutta syntyi 6,7 % ja IBU-lukema on 80. Katkerot tulee Magnumista ja toinen humala on Tettnanger. Sattumoisin siis täysin samat kuin edellisessä Hagström Rauchweizenissa. Oluethan ovat tietysti muuten täysin erilaisia. 

Myös Mallasseppien Jaakko Hartemaa ja Kim Ketonen pääsivät paikalle, Juovassa oli samalla Mallasseppien tap takeover. Samoin kutsuvieraita alkoi saapua tasaiseen tahtiin, ilmeisesti ennätysmäärä tähänastisista tilaisuuksista. Baarin peräosa täyttyi, mutta istumapaikat riittivät juuri ja juuri. Oluesta tuli positiivista palautetta, vaikka kaikki eivät olutta tyylipuhtaana altbierinä pitäneetkään. Eihän se olekaan, se on paljon katkerampi kuin varmaan kaikki muut, myös yleisesti kuivempi kuin altit. Juuri tähän pyrittiin, joten siinä mielessä kaikki onnistui hienosti. Juotavuus on erinomainen. Mutta kieltämättä täyteläisempi, jopa makeampi pyöreys saattaisi monipuolistaa ja jopa parantaa olutta. On hyvä, että jää parantamisen varaa. Hauskaa oli ja mielenkiintoista keskustelua, viihdyin poikkeuksellisesti baarin sulkemiseen asti, kun seuraavana aamuna ei enää odottaneet päivätyöt. Kollektiivi-kuva on Peter Tammenheimon käsialaa, yleiskuvan otti Minoru Huttunen ja kättelykuvan Jussi Weckman. Juova, 24.4.2025.

Saksalaisen oluen päivä / Ayinger Frühlingsfest 2025

 Brukett kutsui juhlistamaan keväistä saksalaisen oluen päivää baarikierrokselle Helsingin keskustaan. Ohjelmassa neljän Ayinger-oluen maistelua neljässä eri baarissa. Hieno idea! Jaana Saaristo veti crawlia ja mukana mm. Ari Nyfors, Jouni Koskinen ja Peter Tammenheimo. Pohjustimme Arin kanssa iltaa Kallion Cellassa schnitzeleillä ja sitten vielä Olarin Panimolla growlerisella Olarin klassista tupla-NEIPAa ThiCCCiä. Uusi keitto edelleen huipputasoa. Sitten suunnaksi Kaisla ja Frühlingsbier lasiin, upeaa hedelmäistä valoisan ajan lageria. Tuli muisteltua omaa vierailua Ayingin kylään, joka tapahtui jo ensimmäisellä Saksan reissulla 1999. Kitty'sistä löytyi Kellerbieriä ja laatu tietysti pysyi korkealla. Seuraava etappi oli Rotterdam, jossa seurueeseen liittyi vielä lisää osallistujia. Nyt vuorossa Lager Hell, jota en ole ehkä aiemmin juonutkaan, ainakaan blogissa ei ole arviota. Sosiaalisessa tilanteessa ei paljon muistiinpanoja ehtinyt/kehdannut tehdä. Puhdasoppista baijerilaista hellesiä, 4,9 %, ehkä siis kevyehkö yleisessä tasossa. Lievää katkeruutta, selvästi enemmän kuin Kellerbierissä. Loppuhuipennus vielä Ølhus Københavnissa doppelbock Celebratorin parissa. Ehkä Maibock olisi vuodenaikaan sopinut paremmin, mutta tämänvuotinen versio ei ole vielä ehtinyt saapua Suomeen. Oikein mukava ilta, kiitos oluet maksaneelle Brukettille ja kanssamaistelijoille. Omakuva on Peterin ottama.  

Mallassepät Sahti Vaalea

Pikainen tsekki naantalilaisten sahtiseppien viimeisimmästä tuotteesta. 7,5 %, kauraa ja vehnää, katajaa. Ei nyt niin kovin vaalea, täysin flätti. Aluksi tuntuu makeahkolta ja leipäiseltä, sitten lähtee kuivumaan. Vähän ohut tämä on, mutta aika mukava silti. Ei banaania. Tuli ryystettyä liian nopeasti, kun tuli aika siirtyä kirjapiirin kokoukseen saman rakennuksen kattohuoneistoon Bistro O Matiin. Oluthuone Haka, 22.4.2025.

Revenant Dwellers

Kuopion kiertolaiselta uusi heizi, 7,5 %, Nelson Sauvin ja Idaho 7. Panopaikka ei tiedossa. Sameaa on, trooppisempi tuoksu. Hyvin mehuinen, mutta jälkimakua yllättäen jonkin verran mukana. Sosiaalisessa ja kiireisessä tilanteessa ei ehtinyt enempää muistiinpanoja, mutta olisiko nyt nähtävissä suunnanmuutos täydellisestä katkeruusabsolutismista? Oluthuone Haka, 22.4.2025.

Stigbergets Mega Muffin

Göteborgista sumukaljaa, 7,5 %, 50 IBU, Citra, Nelson Sauvin. Tölkin kyljessä maininta YCH 701-boosted. Se tarkoittaa Yakima Chief Hopsin Mosaic-pohjaista humalaöljyä.  Todella samea, keskiruskea, voisi olla vaaleampi. Pitsimäistä pienikuplaista vaahtoa. Erittäin voimakas ja kirpeä sitrustuoksu. Täyteläinen maku, hyvin mehuista, nektariinimaista. Hieman trooppisempi ote kuin tuoksussa, mutta kuivaa olut silti on. Valmistaja leveilee oluessa olevan hieman dieseliäkin. Miksipä ei, itse usein puhun bensiinistä, mutta diesel voisi myös olla hyvä verrokki. Peräkärrystä ei voi puhua. Hyvin puhdasta ja maistuvaa. Sumupioneeri Stigbergetsin ote ei ole kirvonnut. Ostopaikka Kajaani, Prisman Alko. 

Suomenlinna Katamaran Doppelbock

Doppelbock on suhteellisen harvinainen tyylilaji suomalaisten pienpanimo-oluiden joukossa. Kun Suomenlinnan tuote osui silmään markettihyllyssä, niin ostopäätös syntyi välittömästi. 7,5 %, Magnum, Perle, Spalter Select, 35 IBU. Tummanruskea, lähes kirkas, hyvä vaahto. Täyteläinen maltaan tuoksu. Maku on makeahkon maltainen, pähkinääkin on. Ehkä hieman liikaa hiilihappoa, mutta aika maistuvaa olut on. Kuivuu mukavasti nielaisua kohti, jopa vähän katkeraksi. Tanakka suoritus Fiskarsissa. Ostopaikka Kajaani, Prisma.