Pärmin pataljoonassa oli noin 500 sotilasvankia, jotka olivat motivoituneita rintamapalvelukseen. Köyliön vankileiriltä pestattiin lisäksi 300 poliittista turvasäilövankia. Heitä kutsuttiin ryömäläisiksi, koska suuri osa oli kuulunut maanpetoksellisen Suomi-Neuvostoliitto -seuran toimintaan välirauhan aikana. SNS:n johtaja oli Mauri Ryömä. Myöhemmin sisäministeriksi päätynyt Yrjö Leino karkasi tunnetusti jo kuljetuksen aikana. 25 äärimmäisintä kommunistia erotettiin joukosta ja vietiin aseettomiksi työvelvollisiksi Kannaksen eturintamaan. Vuoden kuluttua heidät ohjattiin Aunukseen Koverin keskitysleiriin.
Pärmin pataljoona kuljetettiin junalla Riihimäeltä Suojärvelle ja sieltä marssimalla etulinjaan. Heti ensimmäisissä viholliskosketuksissa kymmeniä kommunisteja jätti aseensa ja pakeni vihollisen puolelle. Muutama loikkari saatiin kiinni ja teloitettiin pari kuukautta myöhemmin sotaoikeuskäsittelyn jälkeen. Noin viikon taistelujen jälkeen kommunistit riisuttiin aseista ja heistä muodostettiin työkomppania selustaan.
Työkomppanian surkeista oloista mm. Säämäjärven leirillä kerrotaan painokkaasti. Leirien päälliköt Arvo Kartano ja Kosti-Paavo Eerolainen näyttävät olleen pesunkestäviä sadisteja. Osa loikkareista koulutettiin desanteiksi. Osa passitettiin suoraan Neuvostoliiton vankileirien saaristoon. Suurin osa desanteista jäi heti kiinni, mutta jotkut, kuten tamperelainen Eino Laakso, tekivät murhiakin joutumatta koskaan vastuuseen. Kirjassa on myös pitkä kuvaus lahtelaisen murhaajadesantti Matti Långin monivaiheisesta pakoilusta Päijät-Hämeessä 1942-43. Haavoittui lopulta pidätyksen yhteydessä ja kuoli vankilan sairaalassa. Näiden desanttien toilailuiden raportointi kattaa kirjasta pääosan.
Harmittavia huolimattomuusvirheitä on kirjaan jäänyt. Ryömäläisen mielenosoittajan kesällä 1940 Kalliossa ampunut amerikansuomalainen talvisodan vapaaehtoinen Antti Siltanen ei tietenkään voinut kaatua jatkosodassa lokakuussa 1944, vaan 1941. Kajaanin Sissipataljoona 1921 tuskin toimi Hämeenlinnassa. 1941 ei vielä ollut KGB:tä, eikä varsinkaan "KGP":tä.
Varsin hajanainen ja työläskin kirja lukea. Juusela on halunnut raportoida jokaisen Pärmin pataljoonaan liittyvän poliittisen vangin kohtalon. Osa tarinoista on kiinnostavia, mutta desanttien kaikkien kontaktihenkilöiden tapaamiset alkavat puuduttaa. Oletin kirjan sisällöksi etukäteen hieman muuta. Pärmin pataljoonan sotavaiheita ei tässä käsitellä ollenkaan sen jälkeen, kun ryömäläiset riisuttiin aseista. Toki kiinnostavaa aineistoa on paljonkin. Näyttää siltä, että vain yksi kainuulainen oli pataljoonassa. Paltamolainen Janne Mustonen päätyi Koverin keskitysleirille, josta vapautui melko pian ja Valpon kuulustelun jälkeen pääsi kotiseudulleen. Mustonen toimi sodan jälkeen SKP:n kansanedustajana. Ryömäläisdesantit eivät näytä Kainuussa toimineen, muitahan siellä oli kyllä riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti