Ykkösolut näyttää perusoluelta, kirkas ja kultainen. Hyvin maltainen tuoksu, samoin makukin, lievää makeutta. Katkeruutta ei juurikaan ole. Saksalaiselta osaamiselta vaikuttaa, voi olla toki jokin muukin. Kakkonen tummempi, selvästi sameampi. Tuoksussa selvää belgiesteriä, hieman fankisuutta, mutta ei happamuutta. Hedelmäisyyttä runsaasti. Maku on yksiulotteisempi, mutta sama esterien ja hedelmäisyyden kombo jatkuu. Jälkimaku tyhjä. Kolmosessa selvää NEIPAista vaaleaa sameutta. Trooppishedelmäinen ja herukkainen tuoksu, bensiiniä myös. Maku on ensin kuiva, mangoinen, ananaksinen, mutta myös makeampaa luumua ja persikkaa kohoaa esiin. Jälkimaku puuttuu selvästi tästäkin oluesta.
Olipa kerrankin kolme täysin toisistaan poikkeavaa olutta. Ykkönen oli todellakin saksalainen helles, Rittmayer Hell, 4,9 %, 14 EBU. Kakkonen sitten yllättäen saman panimon Rittmayer Weizen, 5,0 %, 7 EBU. Aika heikosti, että luulin vehnäestereitä belgiestereiksi. Nyt kun maistelee uudelleen, niin onhan vehnäisyys ilmiselvää, jopa banaania tulee esiin. Varsin makea weizen. Kolmonen sitten odotetummin Stigbergets Dubbelnelson DIPA, 8,5 %, 51 EBU. Nelson Sauvinin aromit esillä ja makeus selittyy ainakin osin vahvuudella.
Kokeilin vielä sakea, joka oli Shoutoku Junmal Ginjo Karaku Amakuchi, 15%. Hento vaalea väri. Tuoksussa yrttistä mausteisuutta. Maussa kepeää makeaa hedelmäisyyttä jonkin pirteän lisämaun kannustamana. Varsin miellyttävää, 72 cl pullo näkyy maksavan 36€.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti