Nick Corasaniti: I Don't Want To Go Home - The Oral History of The Stone Pony

Kun Bruce Springsteenin musiikki alkoi kolahtaa 1980-luvun alussa, ryhdyin seuraamaan muusikon vaiheita mediassakin. Hän oli jo niin suosittu, että esiintyi vain tuhansia ihmisiä vetävillä areenoilla. Musiikkilehtien pikku-uutisissa alkoi kuitenkin sattua silmiin The Stone Pony -niminen pikkuklubi New Jerseyn Asbury Parkissa. Sinne Springsteen tuntui ilmaantuvan vähän väliä ilmoittamatta ja nousi lavalle varsinaisen esiintyjän vieraana.  Kun sitten keväällä 2001 tein pienimuotoisen pyhiinvaellusmatkan New Jerseyn eteläosiin, kävin katsomassa Springsteenin lapsuuden kotitaloa Freeholdissa. Sieltä jatkoin Atlantin rantaan Asbury Parkiin. Todella ränsistyneessä pikkukaupungissa oli suuren parkkipaikan laidalla valkoinen matala rakennus. The Stone Pony.

Nyt sattui Vallilan kirjaston uutuushyllyssä silmiin Stone Ponyn tuore historiikki vuodelta 2024. Kansi kertoo heti mistä on kyse. Kirja on lainannut nimensä Southside Johnnyn esikoisalbumin nimikappaleesta, jonka kirjoitti Miami Steve(n Van Zandt aka Little Steven). Kannessa on molempien herrojen kuvat parrakkaan Springsteenin molemmin puolin. Kyseessä on pelkästään haastatteluista koostuva teos Stone Ponyn vaiheista vuodesta 1974 nykypäiviin.

Stone Ponya on ansaitusti pidetty Jersey Shoren rockia ja soulia yhdistelevän musiikkiskenen keskuksena, mutta syntymäpaikka se ei ole. Sellaisena voi pitää 1960-luvun jälkipuoliskolla toiminutta The Upstage -klubia. 60-luvun loppu olikin Asbury Parkin viimeinen kultakausi. Kesän 1970 mellakat suistivat koko kaupungin hitaasti kiihtyvään syöksyyn kohti rappiota. Mellakoivat mustat hajottivat ja polttivat oman asuinalueensa sekä Springwood Avenuen kauppaliikkeet ja musiikkiklubit. USA:n levottomuuksissa onkin aina ihmetyttänyt, että tyytymättömät hajottavat omat juttunsa. 

Springsteen sai levytyssopimuksen New Yorkista 1972, mutta Asbury Parkiin jääneille kavereille avautui uusi kohde siis vasta 1974. Stone Ponyn maine perustuu siihen, että Southside Johnny and The Asbury Jukes esiintyi siellä kolmena iltana viikossa. Joka viikko. Livemusiikkia oli joka päivä. Springsteen saattoi piipahtaa paikalle, mutta useimmiten ei. Sitä en tiennyt, että Graham Parker esiintyi klubilla useamman kerran 1976-77. Kulman taakse ilmaantui kilpailija Fast Lane 1979, mutta siitä Pony selvisi. Springsteen vieraili klubilla säännöllisemmin The River ja Born in the USA -kiertueiden välillä 1981-84. Tulevan rouva Springsteenin kohtaaminen Stone Ponyssa kerrotaan kirjassa tarkkaan. Tämä tapaaminen 1984 johti Patti Scialfan liittymiseen E Street Bandiin. Ponyn historian huippuna voinee pitää E Street Bandin täysimittaista klubikeikkaa kesäkuussa 1984, joka oli Born in the USA -kiertueen kenraaliharjoitus. Tapahtumasta ei kerrottu yleisölle etukäteen. Ilmoitetun artistin John Eddien jälkeen maailman suosituin rock-bändi soitti kahden-kolmen tunnin keikan.

Stone Ponyn alkuperäiset omistajat tekivät vararikon 90-luvun alussa. Grunge ja Green Dayn tapainen pop-punk ajoivat ohi Jersey Shoren rockista. Pienen tauon jälkeen klubin avasi uusi omistaja remontoituna. Isompia nimiä esiintyi, omistajuus on vaihtunut useampaan kertaan. The Gaslight Anthemin kaltaiset paikalliset uudemmat bändit ovat kotiutuneet Ponyyn. Jopa klubin karu ympäristö Asbury Parkissa on lopulta alkanut kehittyä parempaan suuntaan. 90- ja 00-lukujen pahimpina vuosina esiintyjien autot ryöstettiin parkkipaikalta ja portsarit saattelivat esiintyjät keikan jälkeen kaupungin viimeiseen toimivaan hotelliin.

Stone Ponyn uudempi historia tuli luettua kursorisemmin, mutta huippuvuosien kuvauksen Corasaniti on editoinut hyvin rullaavaksi tarinaksi.