Jonny Ambrius: Bosse Larsson

Yksi ensimmäisiä jalkapallo-otteluita, jonka muistan selvästi nähneeni on Meksikon MM-kisojen avauskierroksen peli Italia-Ruotsi, 3.6.1970 Tolucassa. Italia voitti tyypillisesti 1-0 jäädytettyään tehokkaasti ruotsalaisten pelin. Muistan kuitenkin isohkon vaalean ruotsalaisen hyökkäävän keskikenttäpelaajan, joka laukoi pari kertaa tulisesti kohti Italian maalia: Bo Larsson. Neljä vuotta myöhemmin Länsi-Saksan MM-kisoista muistikuvat ovat selvempiä. Larsson aloitti liberona Bulgariaa vastaan, mutta pelasi loput pelit keskikentällä, kuitenkin puolustavammassa roolissa kuin Meksikossa. Monipuolinen pelaaja hieman Johan Neeskensin tapaan, ei ehkä niin taitava, mutta hallitsi täydellisesti Ruotsin pelisysteemiä. Avainpelissä Länsi-Saksaa vastaan jatkosarjassa Larsson loukkaantui puolen tunnin kohdalla, kun Ruotsi johti 1-0. Ruotsi hävisi. Larsson pelasi vielä 1978 34-vuotiaana Argentiinassa kaikki Ruotsin pelit, mutta se joukkue oli kehno. Näin Larssonin joukkueen Malmö FF:n Euroopan Cupin finaalissa 1979, mutta Larsson oli ehtinyt loukkaantua neljännesfinaalissa maaliskuussa 1979 Wisla Krakowia vastaan. Ura päättyi käytännössä siihen. Larsson on jälkeenpäin jäänyt aikalaistensa Ove Kindvallin, Ronnie Hellströmin, Ralf Edströmin ja jopa Roland Sandbergin varjoon, mutta kokonaisuraltaan saattaa olla heistä vahvin, ehkä Kindvallia lukuunottamatta.

Joulukuussa huomasin Tukholmassa kirjakaupan alennuslaarissa tämän tuoreen (2007) Bosse-kirjan, varustettuna vieläpä Larssonin signeerauksella. Ikävä kyllä Larsson olisi ansainnut paljon paremman opuksen, tämä on kovin alkeellista työtä. Lapsuudesta ja nuoruudesta Malmön työläiskortteleissa ei irtoa juuri mitään, keskitytään pelkästään peliuraan ja niissäkin käytännössä lähes kokonaan Malmö FF:n peleihin. Upea ura maajoukkueessa kuitataan lyhyillä maininnoilla, vaikka jo pelkästään tarunhohtoisista MM-turnauksista 1970-1974-1978 saisi aikaan vaikka kolme tiiliskiveä. Ammattilaisura Stuttgartissa 1966-1969 kuitataan sekin harmittavan nopeasti, vaikka vaihe oli todella merkittävä, Larsson jopa valittiin viimeisellä kaudellaan Bundesligan parhaaksi pelaajaksi. Paluuseen Malmöön 1969 oli kuulemma syynä vaimon sopeutumisvaikeudet. Jotain (minulle) uusia tiedonmurusia irtoaa, esim. ratkaisevassa hävityssä MM-karsintaottelussa 1965 Råsundalla Länsi-Saksaa vastaan Larsson ei pelannut, vaikka oli Ruotsin ykköshyökkääjä silloin. Larssonin legendaarinen monipuolisuus saa valotusta. Juniorina Larsson oli pakki, MFF:ssä out-and-out -hyökkääjä, Stuttgartissa menestyksekkäästi keskikentän keskelle, takaisin MFF:ssä taas hyökkääjä, maajoukkueessa silloin tällöin liberona. Bob Houghtonin valmentamassa ultranegatiivisessa MFF:ssä viimeiset vuodet rikkovana keskikenttäpelaajana, Houghtonin syntilistalle kuuluu siis tämänkin hienon pelaajan tuhoaminen.

Kirja on jaettu karusti vuosiluvuttain lyhyisiin lukuihin, esim. Stuttgartin syys-kevät-rytmisistä kausista ei saa mitään selvää. Karkeita virheitä, esim. Uwe Seeler sotkeutuu Gerd Mülleriin ja Kiovan Dynamon pelaajia Ambrius pitää venäläisinä. Jonkinlainen nurkkapatrioottisuus ja kauna ei-skånelaisia ruotsalaisia kohtaan tuntuu olevan Ambriusin kantavia motiiveja.