Olen jo pitkään halunnut nähdä tämän bändin, nyt lopulta aika ja paikka osuivat kohdalleen. Oululainen yhtye, joka esittää Tom Waitsin musiikkia. Akustisvoittoinen kokoonpano, rummut, pystybasso, kitara ja vaihdellen koskettimet/haitari/saksofoni. Välillä myös sähkökitara, mutta hyvin hillitysti jazz-tyyliin. Jazzin puolella sovituksetkin, ohjelmiston painopiste hitaammissa ja hiljaisemmissa kappaleissa, enemmän Waitsin 70-luvun henkeä kuin myöhempiä tyylejä. Ei tosin mitään trubaduurimeininkiä, saundia oli selvästi suunniteltu hartaasti. Tom Waitsin lauluääni tuntuu haastavalta esikuvalta, mutta Antti Tukio teki siitä helpon näköistä. Se varmaan vain näytti siltä, erittäin vakuuttava suoritus. Homma käynnistyi Ol' 55:lla, päättyi Time-kappaleeseen ja encorena Jersey Girl, jossa Tukion eläytyminen persoonallisempaa kuin aiemmin. Hyvin tyylikästä, mutta itse olisin tykännyt reippaammasta meiningistä, esim. upean melodian sisältävä Downtown Train hukkui muiden balladien joukkoon, se pitäisi saada rullaamaan rokkaavammin. Tyyliratkaisut heijastuivat yleisöönkin, joka kuunteli esitystä kuin kirkossa. Pieni baari, melkoinen tungos, mutta vain pari musiikkiin välinpitämättömästi suhtautuvaa humalaista. Intiimi tunnelma, mutta odotin siis energisempää rock-meininkiä. Baaritiski surkea vitsi, tilaaminen kesti ikuisuuksia vaikka asiakkaita silloin tiskillä vain muutama. Olutvalikoima vaatimaton, kuinkas muutenkaan.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
The Graveyard Shift @ PSK Kaupunni
Olen jo pitkään halunnut nähdä tämän bändin, nyt lopulta aika ja paikka osuivat kohdalleen. Oululainen yhtye, joka esittää Tom Waitsin musiikkia. Akustisvoittoinen kokoonpano, rummut, pystybasso, kitara ja vaihdellen koskettimet/haitari/saksofoni. Välillä myös sähkökitara, mutta hyvin hillitysti jazz-tyyliin. Jazzin puolella sovituksetkin, ohjelmiston painopiste hitaammissa ja hiljaisemmissa kappaleissa, enemmän Waitsin 70-luvun henkeä kuin myöhempiä tyylejä. Ei tosin mitään trubaduurimeininkiä, saundia oli selvästi suunniteltu hartaasti. Tom Waitsin lauluääni tuntuu haastavalta esikuvalta, mutta Antti Tukio teki siitä helpon näköistä. Se varmaan vain näytti siltä, erittäin vakuuttava suoritus. Homma käynnistyi Ol' 55:lla, päättyi Time-kappaleeseen ja encorena Jersey Girl, jossa Tukion eläytyminen persoonallisempaa kuin aiemmin. Hyvin tyylikästä, mutta itse olisin tykännyt reippaammasta meiningistä, esim. upean melodian sisältävä Downtown Train hukkui muiden balladien joukkoon, se pitäisi saada rullaamaan rokkaavammin. Tyyliratkaisut heijastuivat yleisöönkin, joka kuunteli esitystä kuin kirkossa. Pieni baari, melkoinen tungos, mutta vain pari musiikkiin välinpitämättömästi suhtautuvaa humalaista. Intiimi tunnelma, mutta odotin siis energisempää rock-meininkiä. Baaritiski surkea vitsi, tilaaminen kesti ikuisuuksia vaikka asiakkaita silloin tiskillä vain muutama. Olutvalikoima vaatimaton, kuinkas muutenkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti