Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 19. maaliskuuta 2009
Michael Connelly: The Lincoln Lawyer
Connelly on tunnettu mittavasta Harry Bosch -poliisiromaanisarjasta, mutta hän on kirjoittanut rikosromaaneja myös sarjan ulkopuolelta. Tässä on nyt jonkinlainen uusi aluevaltaus, muutaman vuoden takainen laki/oikeudenkäyntiromaani hieman Scott Turowin tai John Grishamin tapaan. Connellyn tyyli on kuitenkin ennallaan, varsinkin yli romaanin puolivälin kestävät rikostutkimukset voisivat olla mistä tahansa Connellyn romaanista. Loppuosan täyttävät lajityypin konventioiden mukaisesti oikeudenkäyntikohtaukset. Connelly on loistava kirjoittaja ja teksti soljuu nytkin todella nautittavasti. Puolustusasianajaja Mickey Haller on hienosti rakennettu henkilöhahmo, yhtenevyyksiä Boschiin ja muihin Connellyn hahmoihin on, mutta silti myös riittävästi uusia persoonallisia ominaisuuksia. Toimeliaan lakimiehen toimisto on Lincoln Town Carin takapenkki, siitä kirjan nimi. Tarina toimii moitteettomasti, mutta hieman arveluttaa kerronta-aikajanassa olevat kuukausien tauot. Ei ne lukemista haittaa, mutta Connellyn parhaat kirjat yleensä tiivistyvät muutamaan päivään. Hieman automaattivaihteella ja cruise-controlilla homma lipuu eteenpäin, niin kuin Lincoln. Connellyn parhaat teokset muistuttavat enemmän Corvetten ajokokemusta.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti