Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 12. maaliskuuta 2009
Oppigårds Easter Ale
Pääsiäisolutkauden potkaisee käyntiin uusi tuttavuus Taalainmaalta. Mahonginruskea kirkas väri, makea, suhteellisen ohut, kevyen hedelmäinen, jälkimaku on katkera, mutta kuitenkin makeahko sekin. Jotenkin tuntuu aluksi, että humalilta on leikattu luontoa pois. Odoteltaessa humalat, varmaankin amerikkalaisia, jatkavat kyllä nielussa sitkeästi elämäänsä. Ei tämä huono ole, oikeastaan makealla tavalla tasapainoinenkin, brown ale -tyyppinen, mutta pääsiäisoluelta odottaisi hieman tanakampaa otetta, tämä muistuttaa liikaa tanskalaisia suurpanimopääsiäistuotteita. Vahvuus 5,3%, sekin voisi olla pari prosenttia enemmän. Ostopaikka Oulu, Välivainion Alko.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti