perjantai 24. lokakuuta 2014

Ardbeg tasting, Punavuoren Ahven




Suomen johtava viskievankelista ja Viskin Ystävien Seuran presidentti Jarkko Nikkanen onnistui viime keväänä lopulta houkuttelemaan minut kyseisen seuran jäseneksi. Vaikka olut onkin ollut 25 vuotta sydäntä lähempänä, en keksinyt mitään syytä olla liittymättä. Ehkä ratkaiseva tekijä oli Nikkasen fanaattinen Fulham-suhde. Fulhamia voidaan pitää Länsi-Lontoon naapuriseuran Chelsean vastapainona, mikä on Leeds-kannattajasta tietysti hyvä asia. Oletin myös, että VYS-tapahtumiin olisi helpompi osallistua Helsinkiin muuton myötä. Kesällä toiminta oli kuitenkin luonnollisista syistä säästöliekillä ja alkusyksystä olen ollut Helsingistä poissa aika lailla. Erityisesti harmitti viime viikonlopun Springbank-teistingin missaaminen Kööpenhamina-keikan takia. Nyt kuitenkin pääsin Punavuoren Ahvenen Ardbeg-iltaan.

2,2 kiloa painavan Viskien maailma -kirjan juuri julkaisseen Nikkasen päivätyö (?) on Ardbeg Ambassador Finland, eli mies markkinoi yhtä Islayn kuuluisimmista viskimerkeistä. Rooli kuuluu Ardbeg-ylisanoissa, mutta kyllä Nikkanen on vilpittömän innostunut asiastaan. Ja tien päällä show on hioutunut entistäkin viihdyttävämmäksi. Ardbeg-show'ta olin viimeksi Oulussa kuuntelemassa lopputalvesta ja nyt osittaista päällekkäisyyttä tuotteissa.   


Ardbeg 10:llä tietysti taas avaus, hyvin toimii taas. Jatko myös ennestään tutulla Uigeadaililla, ei sekään huono, mutta ei kohonnut perustuotteen tasolle. Sitten harvinaisempaa kamaa, useamman vuoden Nikkasen kaapissa pölyyntynyt tynnyrinäyte vuodelta 2002. Tynnyrivahvuinen, 56,8%, yllättävän kepeää hedelmäisyyttä, muistaakseni pelkkää bourbon-tammea astiana, ei gimmickejä, toimi hienosti. Tässä vaiheessa teistingissä fiilisteltiin hieromalla käsiin kirkasta raakatislettä, new make'a. Uskomattoman maltainen tuoksu, turvettakin seassa.


Ardbeg on viime vuosina julkaissut kesäkuun alun "Ardbeg Day" -markkinointiteemassaan erikoispullotteita. Niistä ensimmäisenä maistossa nyt Ardbeg Day 2012, tämäkin cask strength, puoli vuotta olorosossa jatkokypsytettynä. Ardbeg ei ole innostunut näistä muodikkaista viimeistelykypsytyksistä, mutta sellainenhan tässä on nyt käsillä. Nyt osui kohdalleen, tasapaino parin vesitipan jälkeen hämmentävän hieno. Ehkä tällaista kannattaisi kokeilla siellä nyt enemmänkin, tämä jäi session parhaaksi. Talvella hyvin kolahtanut Ardbog (Ardbeg Day 2013) on manzanillassa ja bourbonissa kypsyneiden tisleiden sekoite. Nyt jostain syystä jäi pettymykseksi, en saanut juomaan otetta. Viimeisenä tämänvuotinen variaatio Auriverdes, jonka markkinoinnissa hyödynnettiin Brasilian futiskisoja, nimi siis viittaa Brasilian (tällä kertaa) surkuhupaisan joukkueen kullanvihreään peliasuun. Tässä tynnyrin päätypuita ei ole poltettu vaan viiniteollisuuden tapaan kevyemmin "toastattu". Hyvää tavaraa tämäkin, kovin suurta eroa ei esim. tynnyrisampleen.  


Tapasin Ardbeg-maistelun merkeissä ensi kerran kuuluisan toimittaja/kirjailijan Kari Ylänteen, joka on ollut yksi suuria innoittajiani olutharrastuksen kaarteissa. Tämä oli sykähdyttävä hetki, Ylänteen jalkapallosuuntautuminenkaan (Liverpool) ei ole huonoin mahdollinen.

Ei kommentteja: