Francis Bennett: Dr Berlin

Bennettin kylmän sodan trilogian päätösosassa vuodelta 2001 on kannessa Brandenburgin portti piikkilankaan kääriytyneenä. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1961, jolloin Berliinin muuri rakennettiin. Silti Berliini on vain sivuareena Bennettin romaanissa, Helsingin tapaan. Nimihenkilö Dr Berlin on moskovalainen yliopistomies ja KGB:n ilmiantaja Andrei Berlin. Ensimmäkseen tarina kulkee Moskovassa ja Cambridgessa. Romaani starttaa tiheästi Baikonurin avaruuskeskuksesta toukokuussa 1961, valtava kantoraketti räjähtää lähtöalustalle, yli 200 kuolee ja pääsuunnittelija Viktor Radin seuraa katastrofia etäältä voimattomana. Bennett on selvästi ottanut vaikutteita ns. Nedelinin katastrofista, joka sattui edellisenä syksynä. Radinin esikuva on selvästi Neuvostoliiton avaruusohjelman ykkösmies Sergei Koroljov. Koroljovin tapaan Radinkin on viettänyt aikaa Kolyman leirillä NKVD:n kiduttamana, romaanissa NKVD murskaa Radinin kädet käyttökelvottomiksi.

Romaanissa on samoja henkilöitä kuin trilogian aikaisemmissa osissa, selvemmin tämä on Making Enemiesin jatko-osa kuin Unkariin keskittyvän Secret Kingdomin. Secret Kingdom jää sarjan parhaaksi, tässä on samoja ongelmia kuin aloituksessa. Rönsyjä ja henkilöitä on aivan liikaa. Berliinin kriisin kiristyminen on juonen päälanka, jonka päälle Bennett kutoo Hruštšovin bluffausta ja brittien toimia bluffin selvittämiseksi. Jälleen kerran Bennett unohtaa amerikkalaiset ja katsoo länsipuolta täysin brittinäkökulmasta. Secret Kingdomissa se ei liikaa haitannut, koska tarina toimi niin hyvin. Nyt uskottavuus jää liian ohueksi. Bennettillä on aiemmista kirjoista tuttu ärsyttävä tapa aloittaa luvut mainitsematta henkilöiden nimiä. Kun henkilöitä on paljon, tavoitteena on selvästi harkittu keino pistää lukija arvailemaan kenestä tällä kertaa on kyse. Sanoisin, että tehokeino on keinotekoinen. Erittäin mielenkiintoinen romaani kuitenkin ja on sääli, ettei Bennett ole jatkanut uraansa.

Huvittavasti Bennett korjaa Making Enemies -kirjan Suomi-faktoja, selvästi palautetta on tullut jo aiemmin kuin minun blogiarviossa. Nyt Kalevalan kokoajaksi nimetään Elias Lonnrot ja itsenäistymisvuodeksi täsmentyy 1917. Talvisodan kestossa tulee nyt harmittava uusi virhe, 120 päivää. Jatkosodan Bennett ohittaa, asetelma olisikin liian monimutkainen romaanin oheishuomiona kuvattavaksi.