Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Oksasen romaani starttaa taistelukohtauksella Virossa heinäkuussa 1941. Espoossa koulutettu Erna-ryhmä iskee venäläisten miehittäjien selustaan odottaessaan saksalaisia vapauttajia. Joukossa on serkukset, joista toinen on mitä ilmeisimmin NKVD:n soluttama vakooja. Myöhemmin tämä Edgar Parts työskentelee saksalaisten palveluksessa, joutuu venäläisten toisen miehityksen aikana Siperiaan ja palattuaan asettuu KGB:n palvelukseen. Toinen serkuista Roland Simson puolestaan kuuluu harvinaiseen kolmanteen linjaan, hän pysyy maan alla saksalaismiehityksenkin aikana ja kannattaa brittiläistä demokraattista vaihtoehtoa. Ratkaisuun vaikuttanee morsiamen kuolema, joka menee saksalaisten piikkiin. Edgar taas ei ole seksuaalisesti kiinnostunut vaimostaan, joka humputtelee saksalaisupseerin kanssa.

Kerrassaan herkullinen asetelma poliittisen retrovakoilutrillerin ystävälle ja Oksanen kirjoittaa Puhdistuksesta tutulla loisteliaalla tavalla. Rakenteellisesti romaani pysyy hienosti kasassa, vaikka aikataso vaihtuu vähän väliä. Naishahmot ovat paljon pienemmässä roolissa kuin Puhdistuksessa ja se ehkä pinnallistaa romaania. Mieshahmot ovat pelkkiä teoreettisia ideoita ja eiväthän he muuta voi ollakaan, koska Oksanen on nainen. Edgarin vaimo Juudit taas on huomattavasti paremmalla asiantuntemuksella luotu henkilö. Romaani on niin poliittinen ja toiminnallinen, että nämä yksilötason ongelmat eivät juuri menoa haittaa. Loppuratkaisu on apea, mutta masentavuus kuuluu asiaan. Toinen venäläinen miehitys kesti 45 vuotta ja useimmille aikakauden virolaisille vapaus jäi haaveeksi. Tykkäsin tästä enemmän kuin Puhdistuksesta, tylsät kotitalousaskareet on nyt karsittu pois, tosin henkilöiden juomamieltymyksiä voi ihmetellä. Romaanin nimi viittaa saksalaisten ruokavalioon.