SOPP 2015 Helsinki, 1. päivä

Itselläni vasta toinen kerta Helsingin Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumassa, ensi kerran pääsin paikalle kaksi vuotta sitten Oulusta matkaamalla. Nyt aikomuksena oli pyöräillä paikalle, mutta sadekuuron takia kulkuvälineeksi valikoitui metro. Vanhoja tuttuja oli jo jonossa portin ulkopuolella ja väistämättä ajauduin ns. hörhöpöytään viiden tunnin sessioon. Tapasin ensi kertaa Timo Alasen ikimuistoisen Oulun puistosession jälkeen, Rovaniemen olutevankelista Santeri Happonen osui livenä ensi kertaa kohdalle ja olipa paikalla Gdanskista palaamassa olleet oululaiset Heli ja Jarikin. Samassa pöydässä istui myös tanskalainen reittaajaihme Fonefan.

Sää oli odotettuakin karumpi ja hyytävä tuuli pyyhki pöytää pitkin päivää, olin alipukeutunut eilisen lämpöpäivän jälkeen ja kylmyys häiritsi viihtyvyyttä selvästi. Aloitin Bruuverin Wilfred von Hifferhof Kraft Pilsnerillä, 6%, 100 IBU. Eilinen perusversiohan iski todella kovaa ja ei tämäkään juuri huonommalta tuntunut. Täyteläisempi runko ehkä tasapainottaa hillitöntä katkeruutta, mahdollisesti perusversio on silti elähdyttävämpi. Festivaalioloihin hölskytetty olut tuskin oli aivan parhaimmillaan. Panimomestari Sysilällä oli Kraft-termin lisäksi muitakin nimivaihtoehtoja tälle oluelle, mutta suosittelin nimenomaan tätä termiä. Saksalainen voimasana Kraft korreloi niin hauskasti craft-termin kanssa. 

Ruosniemen tupla-IPA oli nerokkaasti nimetty Diplomi-insinööriksi, panimon sessio-IPAhan on nimeltään Insinööri. Se ei ole vakuuttanut, mutta tämä 7,5-prosenttinen (oikeastaan siis perus-IPA) oli huomattavan tasapainoinen hedelmän ja katkeruuden yhdistelmä, vaikka lievä yrttisyys taustalla hieman kärkkyikin. En tässä vaiheessa olutta oikein osannut arvostaa, sillä jatkossa kaikki muut olivat tätä heikompia. Maku Black IPA oli tosin lähes samalla tasolla, kuivaa paahtoa hyvällä katkeruudella, tämä panimo on todella luotettava, harkittua viimeisteltyä tavaraa tulee aina ulos. 

SOPPissa oli käsittääkseni ensi kertaa ruotsalaisiakin oluita Pikkulinnun maahantuomana. Kokeilin Modernist-panimon eksperimentaali-IPAa, joka kantoi nimeä TXS #002 Equinox India Pale Ale. 6,1%, hyvin pihkainen ja lääkemäinen, ei ollenkaan puhtaan IPAn makuinen, saattaa olla jopa belgihiivaakin. Sitruksinen ja katkeroinen, mutta myös mausteinen, en tykännyt. Akaalaisen Hopping Brewstersin Pale Ryeder Aotearoa oli yhtä vahva (6,2%) ruis-IPA, ilmeisesti esiintynyt jo aiemmin erilaisella reseptillä. NZ-humalilla ryyditetyssä oluessa oli pihkaisuudessa makeutta ja yrttejä, todella tunkkainen ja lähes epämiellyttävä. 

Beer Hunter'sin festivaaliuutuutena oli Belgi-IPA, huhujen mukaan viritetty Brettanomycesia kesymmällä puolivillillä hiivalla. Aika brettamainen happamuus olutta kuitenkin leimasi, hedelmät ja katkerot häipyivät kauas taka-alalle. Puhtaampaa kamaa löytyi länsirannikon eteläisemmältä laidalta, Radbrew Castle IPA oli raikkaan hedelmäinen, mutta katkeruutta ei tässä(kään) tarpeeksi. Session viimeiseksi päätyi Bryggeri Helsingin Supernova DIPA Second Edition. Ensimmäinen versio oli hyvin tasapainoinen, mutta tämä oli suoraan sanottuna surkea. Tammisuus ja mausteisuus sotkivat IPA-nautinnon totaalisti. 

Moniongelmainen Pekka Myllykoski nousi Arto Pajukallion kanssa ilahduttavan hyväkuntoisen näköisenä lavalle Freud, Marx, Engels & Jung -keikalle, mutta itse päätin poistua paikalta siinä vaiheessa. Oluiden miellyttävyys laski siis tasaiseen tahtiin tällä kertaa, mutta huomenna on tarkoitus yrittää uudelleen, toivottavasti uuteen nousuun päästään.