sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Wallace Stroby: The Heartbreak Lounge

Vuonna 2011 luin New Jerseyn Springsteen-kulmille sijoittuvan rikosromaanin, joka oli Wallace Strobyn esikoisteos. Tykkäsin kohtuudella, mutta silti Stroby unohtui. Kunnes sitten George Pelacanos mainitsi miehen uusimmassa teoksessaan, päätin tutkia Strobyn tuotantoa lisää. The Heartbreak Lounge on vuodelta 2005 ja suoraa jatkoa edelliselle The Barbed-Wire Kissille. Päähenkilönä on sama ex-statetrooper Harry Rane, joka asuttaa vanhaa sukutaloaan Colts Neckissä tyttöystävän muutettua Seattleen. Jersey Shorella pyöritään edelleen Springsteenin lauluista tutuissa maisemissa Ford Mustangilla ajellen. Ranesta huolimatta fokus tarkentuu tällä kertaa enemmän psykopaattiseen multimurhaajaan Johnny Harrowiin, joka Floridan Glades-vankilasta päästyään asettuu ränsistyneeseen motelliin Asbury Parkissa, tunnesyistä. 

Romaani on todella väkivaltainen, ruumiita tulee Charles Willefordin tahdilla. Poikkeuksellisen sitkeähenkinen Harrow muistuttaakin joitakin Willefordin luomuksia. Willefordille tyypillistä huumoria ei kuitenkaan paljoa ole, Strobyn romaani on äärimmäisen synkkä. Tarina etenee kohtalonomaisesti ennaltamäärätysti kohti täydellistä tuhoa. Juoni ei siis ole erityisen nautittava, mutta varsin tiukkaa jännitystä Stroby kutoo kasaan. Glamouria ei ole tippaakaan, tässä liikutaan yhteiskunnan karuimmilla portailla. Ranen ja jopa Harrowin hahmoissa on monia ulottuvuuksia, tämä on luultavasti parempi kuin edeltävä teos. Muistikuvat tosin siis jo varsin hailakoita siitä. Tämä ei kuitenkaan ole vielä mikään mestariteos, ehkä kuluneet 15 vuotta ovat myös vanhentaneet teosta, ajat ovat muuttuneet. Stroby on jatkanut uraansa, mutta tämän jälkeen oli viiden vuoden tauko. Uusissa teoksissa eri henkilöitä, Harry Ranen tarina päättyi siis mitä ilmeisimmin tähän. Ehkä näin oli parempikin, miehessä ei sittenkään ole Harry Boschin kaltaista kestävää karismaa. Stroby on kirjoittanut neljä romaania Crissa Stone -nimisestä varkaasta ja kaksi muuta standalone-teosta. Kaikki ovat saaneet hyviä arvioita, ehkä Strobya on luettava lisää.

Ei kommentteja: