maanantai 10. helmikuuta 2020

Jörn Donner: Tvärbalk

Jörn Donner oli niitä taiteilijoita, joka tuntui mediahahmona merkittävämmältä kuin teoksensa. Eli siis hänen teoksensa olivat kehnoja. Näin voi varsin perustellusti todeta Donnerin Suomessa ohjaamista elokuvista, en ole mihinkään olennaisesti merkittävään niissä törmännyt. Romaaneja en yksittäiskokeiluja lukuunottamatta ole lukenut, mutta mitään kiehtovaa ei näyttäisi sielläkään olevan, suomenruotsalaisen yläluokan tunkkaiset ongelmat kliinisesti kerrottuina eivät kuulosta kiinnostavilta. Ajankohtaisena reportterina Donnerilla oli ansioita, mutta ne eivät kuulu tämän blogin rajaukseen. Elokuvatuottajana Donner oli huomattava, mutta sielläkin hänen panostaan on vaikea arvioida lopputuloksista, koska perinteiseen auteur-teoriaan uskovana pidän ohjaajaa elokuvan tekijänä.  

Jäljelle jää Donnerin neljä Ruotsissa ohjaamaa elokuvaa 1960-luvun puolivälissä. Blogiin en ole niitä arvioinut, muutaman olen aiemmin nähnyt, mutta muistikuvat ovat hataria. Nyt oli mahdollisuus nähdä Donnerin viimeinen Ruotsi-leffa vuodelta 1967 Orionin kankaalla, Tvärbalk on suomeksi Poikkiparru. Nimi ei viittaa pornogenreen. Tätä en muista koskaan ennen nähneeni. Mustavalkoinen tarina kahdesta pariskunnasta, pohjalla Sivar Arnérin romaani vuodelta 1963. Selviä Bergman-vaikutteita, kuinkas muutenkaan. Epämääräinen löysä alku, mutta elokuvan ote terävöityy ja tiivistyy loppua kohti. Harriet Andersson näyttelee (ilmeisesti) unkarinjuutalaista holocaustin uhria, joka on aivan erilainen hahmo kuin ruotsalaiset kanelipullien kasvattamat juhannussalon ympärillä tanssivat kermaperseet. Takaumien kaltaisissa osissa yllättäen Budapestista turistiotoksia, jotka eivät oikein holocaustiin nivoudu. Silti tässä on jotain särmää, ehkä romaanista peräisin, kyllä tämä peittoaa selvästi Donnerin suomalaiset elokuvat. Ehkä Donnerin olisi pitänyt jäädä Ruotsiin. Näytöksessä esitettiin aluksi Donnerin Monica Zetterlund -lyhytelokuva Vittnesbörd om henne ruotsalaisesta jazzdiivasta vuodelta 1963. Vaikuttavia laulusuorituksia, mutta muuten vaatimaton lopputulos. 

Ei kommentteja: