Fiskarsin uutta DDH IPAa ehdin jo toista viikkoa sitten tempaista Bruuverissa. Nyt sitten tarjolla olut panimon tarkoittamassa cask-muodossa Makkaratalossa, Petteri Kinnusen tarjoilemana. Petteri varoitti ulkoasusta, mutta itse en ole aiemminkaan antanut ulkomuodon estää nautintoa. Nyt oli kyllä kieltämättä sennäköinen real ale, että blogia mitä ilmeisemmin säännöllisesti lukeva Durhamin Juha Nakari saattaa vetää riilinsä henkitorveen. Murkymmäksi ei ole helppo päästä. Siis samea ja todella ruma juoma. Pehmeää, mutta hedelmäisyys jotenkin nihkeää, ei tarpeeksi raikkautta. Ei katkeroakaan oikein erity, mutta kuohkeutta on. Yllättäen jälkimaku kantaa todella pitkälle ja sieltä se kepeä kärrykin löytyi. Lämmetessä karamellinen makeus lisääntyy ja kokonaisuus alkaa kääntyä ikävämmäksi. Sinne päin, mutta ei siellä. Kitty's, 17.8.2020.
maanantai 17. elokuuta 2020
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti