maanantai 3. elokuuta 2020

Jon Favreau: Chef

Rivakkatahtinen komediallinen ruokaroadmovie vuodelta 2014. Ohjaaja Favreau itse esittää ylipainoista keittiömestaria uran kriisivaiheessa. Nuorempana luovia lupauksia herättänyt kokki on jämähtänyt Dustin Hoffmanin omistamaan losangelesilaiseen ravintolaan toistamaan vanhoja kuvioita. Oliver Plattin esittämä ruokabloggaaja teilaa chefin nykytuotokset ja somen kiihdyttämä vastakkainasettelu ottaa hilpeitä kierroksia. Monelta alalta tuttu tekijän ja kriitikon suhde valottuu jopa olutbloggaajalle tutulla tavalla. Yhdessä kohtauksessa keittäjä osoittaa, että bloggaaja ei ole ymmärtänyt jälkiruuan valmistusprosessia kunnolla, tällaisesta on omakohtaisia kokemuksia oluen puoleltakin.

Paistomiehellä on Sofia Vergaran esittämä kaunis kuubalainen ex-vaimo ja 10-vuotias poika, joiden painostamana keittiöhirmu päätyy Miamiin ruokarekkayrittäjäksi. Sieltä alkaa road movie -osuus South Beachin, New Orleansin ja Austinin kautta takaisin Kaliforniaan. Tämä roots-musiikilla ryyditetty osuus on leffan parasta antia, mutta se ohitetaan liian nopealla tahdilla, ei tarpeeksi fiilistelyä esim. Austinissa Gary Clark Jr:n kitarabluesin parissa. Alaikäisen pojan kautta tulee liikaa kiinnostamatonta lastenelokuvatunnelmaa. Feelgood-meininkiin tietysti lopulta päädytään ja jopa niljakas bloggaaja osoittautuu kunnon mieheksi. Hyviä aineksia, mutta toteutus jää ns. juosten kustuksi, aivan liian keskittymätöntä meininkiä, ei intensiteettiä missään vaiheessa.

Ei kommentteja: