Thomas Pynchon on kovassa maineessa oleva kirjailija, korkeakulttuurisessa mielessä varmaan elossaolevista amerikkalaisista aivan kärjessä. Luin 80-90 -luvuilla joitakin miehen teoksia, mutta en esimerkiksi Gravity's Rainbow'ta, joka on ehkä maineen kulmakivi. En oikein päässyt absurdiin surrealistiseen tunnelmaan kiinni. Inherent Vice vuodelta 2009 on myöhäistuotantoa, johon en ole perehtynyt. There Will Be Bloodilla vakuuttanut Anderson on sovittanut romaanin ilmeisen uskollisesti 2014, näin nyt elokuvan ensi kerran Reginassa. Los Angelesiin 1970 sijoittuva yksityisetsivätarina, jossa kyllä selviä viittauksia alan klassikoihin Raymond Chandleria myöten, ja erityisesti Robert Altmanin The Long Goodbye -tulkintaan. Elokuva ei kuitenkaan ole millään tavalla realistinen, lähinnä jonkinlainen surrealistinen musta komedia. Joaquin Phoenix ei pilvipäisenä päähenkilönä oikein vakuuta, mutta muissa rooleissa tehdään vakuuttavampaa jälkeä. Erityisesti tykkäsin Josh Brolinin suorituksesta Bigfoot Bjornsenina, poliisihahmo on kuin suoraan James Ellroyn romaaneista.
Kahden ja puolen tunnin kesto tuntui ylipitkältä, monipolvinen Chandler-tyyppinen juoni ei jaksanut pitää yllä mielenkiintoa intensiivisenä koko aikaa. Muutenkin farssimaisuudet tuntuivat lähinnä rasittavilta, ehkä olen tullut liian tosikkomaiseksi. Neil Youngin musiikkia kuullaan, mutta muuten ajankuva ei Tarantinon tasoa. Ehkä Tarantino otti jotain vaikutteita Pynchon/Andersonilta Hollywood-leffaansa, Charles Mansoniin viittaillaan tässäkin ahkerasti. Kokonaisuutena jäi hieman pettymykseksi, tykkään realistisemmasta otteesta ilman muuta, tästä tuli lievästi halvan kikkailun tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti