Saigonista Christopher joutuu pakenemaan Eurooppaan ja uskottavuus alkaa kärsiä enemmänkin. Tyylillisesti McCarry kyllä hallitsee homman ja tarina soljuu nautittavammin kuin Miernikin tapauksessa. Christopherin taustoista irtoaa välähdyksiä, puoleksi saksalainen sankari on mm. julkaissut runoteoksia, mutta kovin syvällistä henkilöhahmoa hänestä ei rakennu vieläkään. Se on varmaasti harkittuakin, McCarry pelasi pitkää peliä. Paikallisväri on vahvimmillaan Saigonin kiinalaiskortteleissa Cholonissa. Muistan vielä, että 1970-luvulla koulun karttakirjoissa Cholon oli merkitty Saigonin kylkeen erillisenä kaupunkina.
Hilpeästi aivan romaanin alussa siteerataan republikaanipoliitikkoa, joka väittää Nixonin voittaneen presidentivaalit 1960. Kennedy käytti vilppiä varastaessaan voiton mm. Illinois'ssa. Monet asiat toistuvat siis aina vain uudelleen. McCarryn teksti ei muutenkaan vaikuta erityisen vanhentuneelta. Ei sarjan lukemista voi tähän keskeyttää. Merkillisesti täysin amerikkalaisessa kirjassa käytetään syksystä autumn-sanaa fallin asemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti