sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Kräftwärk Salamees



 Ei ollut mitään erityistä syytä käydä Tallinnassa, mutta edellisestä kerrasta jo puolitoista vuotta, joten hyppäsin laivaan. Helsingissä asumisen parhaita puoliahan on se, että milloin vain voi pistäytyä lahden eteläpuolelle. Oulussa asuessa Tallinna oli hankalammin saavutettavissa kuin Keski-Euroopan kaupungit. Käveleskelin laivalta toiveikkaasti Uba ja Humalin kautta, josko netin aukioloajat eivät pitäisikään paikkaansa. Kyllä pitivät, kauppabaari auki vasta klo 12. Kylläpä oli kylmä ja pureva tuuli Tallinnassa, kosteampi kuin Helsingissä. Löntystelin sitten vanhaankaupunkiin ja Hell Huntiin fish 'n' chips -lounaalle. Olin päivän ensimmäinen asiakas ja palvelu pelasi rivakasti. Hanoissa ei erityisempää, joten poimin pullolistalta Kräftwärkin APAn. Itselleni uusi panimo, sijaintina Juuliku küla Tallinnan eteläpuolella. Kräftwärkillä on Tallinnassa jopa galleria-taproom vanhankaupungin eteläpuolella. Matkasuunnitelmassa arvioin kuitenkin etten ehdi tällä reissulla siellä vierailla. Siksipä näppärä ottaa tuntumaa Hell Huntissa. 4,8 %, 41 IBU, Citra, Simcoe, Cascade. Olut saanut nimensä pullon etiketissäkin esiintyvästä Maarit Murkan taideteoksesta. Panimo näyttää siis suosivan kuvataidetta, kuten galleriakuviostakin voi päätellä. Samea ja ruma olut, saippuainen tuoksu. Makeaa, hedelmäpastillisuutta tunkkaisesti. Ei raikasta hedelmäisyyttä eikä katkeroa. Pettymys siis, mutta ei dissata panimoa vielä yhden testin perusteella. Tallinna, Hell Hunt, 12.2.2022. 

Ei kommentteja: