Tietysti minäkin kuulin 1980 abiturienttina radiosta Rappiolla-biisin. Välitön kolahdus, instant-klassikko. Post-punkia, ehkä viimeisiä hetkiä, kun rockissa oli vielä jotain kapinallisuutta. Kappaletta soitettiin radiossa niin paljon, että vanhemmatkin sukupolvet kuulivat sen. Eivätkä tykänneet siitä yhtään. Vastaavaa ei ole ehkä enää sittemmin tapahtunut. Kuulin tietysti seuraavan vuoden aikana muitakin Hassisen Koneen ensimmäisen albumin biisejä ja vakuutuin täysin. Sitten alkusyksystä 1981 reservialiupseerikoulussa koitti kasarmivartiovuoro. Kaksi tuntia vartiopaikalla seisomista, sitten neljä tuntia lepoa vartiotuvassa. Tämä toistui kolme kertaa 24 tunnin aikana. Vartiotuvassa soi koko ajan kasettimankalta Hassisen Koneen kakkoslevy Rumat sävelet. En nukkunut yhtään, ehdin kuulla levyn monta kertaa. Täydellinen mestariteos, Suomi-rockin ainutlaatuinen huipentuma. Mutta kolmas levy Harsoinen teräs oli sitten pettymys. En ole koskaan voinut sietää vähääkään progen häivähdystäkään ja sitä oli tässä levyssä aivan liikaa.
Sielun Veljet hämmensi aluksi, mutta vähitellen lämpesin sitten sillekin bändille. Ei se Koneen tasolle koskaan kohonnut, mutta herätti lupauksia. Mutta Ismo Alangon sooloura on jättänyt täysin kylmäksi. Joku Suomi putos puusta on todella banaali rimanalitus. En toki ole viimeisintä tuotantoa kuullut ollenkaan. Nyt Mika Kaurismäen tuoretta rockumentarya katsoessa mieleen tuli, että oikeastaan olenkin Reijo Heiskanen -fani. Niin kauan kuin Heiskanen vaikutti Koneessa, kaikki onnistui. Elokuva kertoo Koneen reunionista, valmistautumisesta Tampereen Ratinan keikkaan 30.7.2022. Joensuun vanhoilla mestoilla muistellaan samaan tapaan kuin äsken näkemässäni Lynyrd Skynyrd -dokkarissa. Vanhaa materiaalia leikataan mukaan jonkin verran, tietysti mm. Saimaa-ilmiöstä. Reijo Heiskasen ero ja Jukka Orman liittyminen bändiin kerrotaan lakonisesti, mutta taatusti on käyty kovilla kierroksilla. Fanitkin pääsevät ääneen ja tuntemukset ovat tuttuja. Hallittua kansainvälistä tasoa kaikin puolin.
1 kommentti:
Mielenkiintoinen tuo mita musiikkia armeijassa soitettiin. 1985-86 Makiluodon linnakkeella oli yksi c-kasetti jossa soi esim feargal sharkey, petshop boys ja muutama muu kappale jotka iskostuivat tajuntaan loppuelamaksi. Linnake! Aseeeentoh! Kun mina sanon linnake niin liike lakkaa! Alkaen vasemmalta sisaan MARS!
-Juha
Lähetä kommentti