Olari Tangy Tips

Olarilla growlerissa sour saison with spruce tips. Ei ole uutuusolut, kolme vuotta sitten jo esiintynyt, mutta en silloin maistellut. 5,7 %. Sameaa ja vaaleaa. Mausteinen ja lievästi hapan tuoksu. Maussa on yllättävänkin terävää happamuutta, kuivaa hedelmäisyyttä. Oikein raikasta helvetillisen kuuman päivän päälle. Ehkä 75 cl oli vähän liikaa tätä, mutta toki kiskoin juoman loppuun. Kuusenkerkät ovat parasta suomalaista raaka-ainetta oluessa, toimii tässäkin hyvin. Olarin Panimo Konepaja, 30.7.2025.

Messorem Demoliri 0001

Juovassa oli hanassa useampi olut Montrealin Messoremilta, panimo on laatuvalmistaja ja tuotteita on ollut Suomessa saatavilla viime aikoina runsaasti. Uutta repertuaaria näyttää silti riittävän. Tämä on heizi IPA, 7,0 %, Motueka, Riwaka, Citra. Sameaa ja vaaleaa. Ananastuoksu. Kuivaa trooppista mehuisuutta puhtaasti. Ei katkeruutta. Hyvää kamaa edelleen. Juova, 30.7.2025. 

SOPP Helsinki 2025, 1. päivä

Yli 20 vuotta pyörinyt kesäolutfestivaalisarja sinnittelee edelleen. Ulkomaisia oluita ei enää ole tarjolla ja monet tunnetut panimot (Olari, Tuju, Mallassepät, Etko/Factory, Salama, Kimito, Himo, Kanava, Fat Lizard, CoolHead) ovat jättäneet festivaalin väliin. Aiemmin tapahtuma aukesi jo puoliltapäivin, mutta nyt keskiviikkona ja torstaina vasta klo 15. Saavuin paikalle juuri h-hetkellä, mutta jonoa oli huomattavasti. +28 C eikä varjoa ollenkaan, joten käännyin kannoillani ja siirryin Juovaan odottelemaan jonon sulamista. Palattuani klo 15:40 sisään pääsikin suoraan kävelemällä. Porukkaa oli kuitenkin saapunut sen verran runsaasti, että istumapaikkaa varjossa oli vaikea löytää. Lopulta sellainen kuitenkin järjestyi.

Parin viikon takaista CoolHeadin festivaalia haittasi tappohelle ja samaa voi sanoa tästäkin. Hiki virtasi nyt ehkä vielä vuolaammin. Ehkä semmoista takavuosien hörhöpöytää ei nyt virittynyt, mutta samassa pöydässä tuttuja oli paljonkin. Sosiaalisessa tilanteessa en edes yrittänyt kirjata maisteluarvioita, vaan tässä luettelomaisesti juomiani virvokkeita. Aloitin Tomi Tinkasen isännöimän Takatalo & Tompurin tiskillä Kyntö Amarillo Lagerilla. Raikas ja hedelmäinen. Pramian Sahti valittiin alkukesästä Suomen parhaaksi, se oli aika kevyttä (6,0 %), mutta silti makeaa. Nilkon Korra Black IPA oli session parhaita, kuiva ja paahteinen. Vähän hedelmää olisi voinut olla myös. RPS Brewhouse APA oli kevyt hedelmäinen ale. Atmoksen Pusku West Coast IPA yllättävän katkera, mutta sitrukset puuttuivat siitäkin. Sitä löytyi kyllä Masiksen Dawn of the New Erasta, mutta jäi vähän ohueksi. Nailon Vortex Baltic Porter oli paahteista ja täyteläistä. Bock's Cornerin summer alessa oli Ariana-humalaa, mutta hyvin kevyt kesäjuoma kyseessä.

Viivyin neljä tuntia paikalla, lämpö ei varsinaisesti hellittänyt, mutta muuttui hiljakseen ehkä vähän siedettävämmäksi. Kovin suuria olutelämyksiä ei kohdalle osunut, mutta seura oli tietysti hyvää. Tarkoitus oli jättää tämän vuoden festarit yhteen päivään, mutta ilmeisesti mm. joitakin provinssistaroja on saapumassa tänään paikalle. Mukava olisi moikkailla, joten täytyy harkita vielä jatkoa.  

Kladno Kladenský Ležák 11° Pils

Lönnrotinkadun kesäisellä terassilla vielä Tšekistä pilsiä, vain 4,8 %, Saaz-humalaa. Baarimestarin mukaan olutta oli vaikeaa paikallistaa netin tiedoista, mutta tässä otsikossa mainitut tiedot kegin tunnisteista. Huomasin saman, mennään näillä. Kultainen ja kirkas väri. Ruohoinen tuoksu. Upea maltainen runko, vahvuuteen suhteutettuna miellyttävää täyteläisyyttä. Jälkimakuun olisi toivonut enemmän täytettä. Ei diasetyyliä. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.7.2025.

Tuju Full HD 8K Ultra Citra, 51g version

Kainuussa vaikuttaneen ja viereisessä Vienassa retkeilleen Elias Lönnrotin mukaan nimetyllä kadulla Tujun tutusta tupla-IPAsta uusi buustattu versio. Tässä Citraa annosteltu 51 grammaa litraa kohti. Vaaleaa ja sameaa. Tujusti trooppista hedelmäisyyttä, täyteläistä on, hedelmäisyys kääntyy nopeasti kuivaksi. Jälkimakuakin löytyy kohtuudella. Puhdasta, pehmeää, tuoretta, raikasta. Toimii mukavasti. Onko nyt parempaa kuin alkuperäinen, siihen en osaa vastata. Pikkulintu Ruttopuisto, 29.7.2025.

Tuju Jalkapuu

Belgian Strong Ale Lappeenrannasta, 9,0 %.   Siis niin kuin Duvel ehkä. Vaalea ja samea. Parfyyminen ja esterinen tuoksu. Maussa samoja elementtejä, kuivahkoa hedelmäisyyttä. Jotenkin karkea, voisi olla pehmeämpi. Belgisyys kyllä mukavasti esillä, mutta ei selvästikään Tujun  parhaita. Jälkimakua ei ole, mutta sitä nyt ei odottanutkaan. Jokin tässä nyt ei klikkaa. Villi Wäinö, 29.7.2025.

Revenant Ponder

Bredan Frontaalilla tehty Revenantin tripla-IPA, 9,7 %, Nelson Sauvin, Superdelic ja Citra. Vaaleaa ja sameaa. Ananasta ja trooppista hedelmää. Samoin maussa, melko täyteläinen.  Ei katkeroa. Mutta ei oikein säväytä. Todella makeaakin. Sosiaalinen tilanne, vähemmän muistiinpanoja, tuli juteltua sukulaispoika Petteri Kinnusen kanssa. SalamaNation, 29.7.2025.

Temperance Very Fond Of Loral

One Pintissa vielä laadunvarmistusmaistelu Hagström Back to Backista ja sitten Eerikinkatua kohti keskustaa edelleen miellyttävässä pilvisessä säässä. SalamaNationissakin uutuus Hämeenlinnasta, west coast IPA. 6,7 %, Loralin lisäksi Amarillo ja HBC 630. Kirkas, kultainen, ehkä jopa vähän ruskea, melko maltainen tuoksu. Mallasta ja pihkaa. Hedelmäisyyttäkin löytyy. Kevyt katkeruuskin. Ei ehkä Temperancen paras, mutta laatutaso edelleen korkealla. SalamaNation, 29.7.2025.

Temperance Tamer Animals

Lopulta pilvinen päivä Stadissa, putosi jopa muutama vesi. Uutta APAa Hämeenlinnasta, 5,3 %, Cashmere, Citra, Ahtanum. Kirkas ja kultainen väri. Sitrusta, herukkaa, ehkä hieman hunajaakin. Pehmeä, riittävän täyteläinen. Lähes riittävä jälkimaun katkeruus. Temperance ei petä, rima pysyy korkealla. One Pint, 29.7.2025.

Andrey Kurkov: Jimi Hendrix Live in Lviv

Tämäkin kirja on heräteostos viimeisimmältä vierailulta Rosebud Sivulliseen. En ole Kurkovia ennen lukenut, mutta nimi tuli jokin aika sitten esiin jossain lehtiartikkelissa. Kun romaanin nimessä on Jimi Hendrix ja Lviv, niin ostopäätös syntyi välittömästi. Kurkov on syntynyt Leningradissa 1961, mutta asunut Ukrainassa kaksivuotiaasta asti. Kirjoittaa venäjäksi, mutta on siis ukrainalainen kansalaisuudeltaan. Romaani on ilmestynyt ennen sotaa 2012, tapahtumat sijoittuvat Länsi-Ukrainan suurkaupunkiin Lviviin syksyllä 2011. Jonkinlainen humoristinen romaani, jossa on hieman yliluonnollisia aineksia. Bulgakov saattaa tulla mieleen. Homma starttaa hautausmaalta, jonne vanhat hipit ovat kokoontuneet Hendrixin muistomerkille kitarasankarin kuolinpäivänä 18.9. Lviviin on kuulemma haudattu Jimin oikea käsi. Yksi hipeistä on kirjan päähenkilöitä, toinen on eläkkeellä oleva KGB-kapteeni, joka on varjostanut hippiä neuvostoaikana. Suurimmassa roolissa on nuori mies Taras, jolla on erikoinen ammatti. Hänellä on vanha Opel Vectra, jonka jousitus on päässyt huonoon kuntoon. Taras ajeluttaa Opelilla öisin Lvivin mukulakivikaduilla munuaiskivistä kärsiviä potilaita, pääosin puolalaisia. Opel-käsittelyn jälkeen kivet lähtevät liikkeelle ja tulevat ulos kusen mukana. Tarasilla on orastava romanssi rahanvaihtokioskin tytön kanssa. Lvivissä alkaa tapahtua omituisia asioita, anomalioita, näille henkilöille ja muillekin. Kaupungissa lentää suuria aggressiivisia lokkeja, jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun. Lviv on kaukana merestä ja lokkeja ei siellä yleensä esiinny. 

Juoni on aika löysä, mutta henkilöhahmot omaperäisiä ja täyteläisiä. Reuben Woolleyn käännös englanniksi rullaa hyvin ja muutamat erikoistermit on avattu viittauksissa. Kurkov ei käsittääkseni ole asunut Lvivissä, mutta paikallisväri on upeaa. Tulee hillitön halu vierailla kaupungissa. Toki nyt sodan aikana tilanne on toinen, mutta ainakaan vielä Lviv ei kärsinyt suuria tuhoja. Linnut on helppo nähdä kunniansoituksena Hitchcockille, jonka Kurkov mainitseekin. Toisaalta ne voi nähdä hyytävänä ennustuksena sodan drooneista. Romaania oli oikein miellyttävä lukea, joten ehkä perehdyn tuotantoon enemmänkin. Yliluonnollisia asioita oli lopulta vähän ja nekin nivoutuivat yleisfiktioon hyvin. Kurkovia on suomennettukin, ei tosin tätä teosta. 

Masis Himo Farmer's Walk

Pitkän ja hikisen iltapäivän session päätteeksi päätin ottaa Masiksen ja Pirkkalan Himon yhteistyöbelgistä pienemmän annoksen, joka näytti surkealta isossa lasissa. Mutta sain 20 cl ja vähän ekstraakin. 7,7 %, 24 IBU. Keltaista ja kirkasta. Belgiesterit tuntuu tuoksussa. Maussa hedelmäisyyttä ja hunajan kannustamaa mausteisuutta. Aika yksiulotteinen kokonaisuus silti on. Vähän vaikea ehdottaa parannusvinkkejä, mutta liian ohut olut on. Puhdas kokonaisuus kyllä. Jälkimaun katkeruus kruunaisi olutta, mutta se on hieman jääväävä kommentti. Ehkä jotain muutakin voisi harkita. Hyviä aineksia on kasassa. Espoo, Masis, 25.7.2025.

Masis Tsatsatsaa: C-kasetti

Otaniemessä C-kasetille omistettu west coast IPA, 6,5 % ja jopa 82 IBU. Humalina siis C-humalat Chinook, Cascade, Centennial ja Crystal. 90-luvusta puhutaan oluen kuvauksessa ja silloinhan tosiaan nämä humalalajike-saurukset möyrivät craft-skenen aluskasvillisuudesssa. Itse C-kasetin kulta-aika oli toki jo 70-luvulla ja onnekkaasti syntyneenä ehdin kokea senkin. Marc Bolanin T. Rexin hittejä nauhoittelin radiosta keittiössä ilmarajapinnalla Philipsin nauhurin C-kasetille. Ruokailuvälineiden kolina muodosti lisäsäväyksen biiseille. 

Ruskeaa ja kirkasta kamaa. Tuoksussa on pihkaa ja mallasta. Tuoreessa maussa samoja aineksia, hedelmäisyyttä heikosti havaittavissa. Varsinkin Cascaden odottaisi tuovan sitrusta esiin, mutta ehkä sitä on annosteltu liian vähän. Katkerolukema on tuntuva ja haluaisin sen tuntua, mutta melkoisen seitinohueksi sen puraisu tuntuu. Puhdasta kamaa sinänsä. Espoo, Masis, 25.7.2025.

Masis Idaho Magnet

Kävin keväällä Otaniemessä Masiksen uudessa panimo/taproomissa, mutta lähestyin silloin paikkaa Otaniemen metroaseman länsipäästä. Paha virhe, josta otin opiksi. Nyt siirryin huudeille Fat Lizardin panimolta ja Masishan on ihan vieressä itäpuolen uloskäyntiä. Pääkaupunkiseudun panimoista lähempänä metroasemaa taitaa olla vain Gallows Bird Tapiola. Terassikin on viritetty, mutta täällä tuulenvire heikompaa kuin Lizardilla. Idahon kiehtovan osavaltion nimi on ikuistettu kahteen tunnettuun humalalajikkeeseen ja tässä on ne molemmat. Idaho 7 ja Idaho Gem. 5,7 %, 26 IBU. Läpitunkemattoman sameaa, keltaista. Ananas-tuoksu. Raikasta hedelmäisyyttä on maussakin, trooppiselle puolelle kallistuu. Puhdasta, mehuista, kuivahkoa, mutta hieman ohutta. Ei katkeroa, mutta kohtuullisen ryhdikästä NEPAa. Espoo, Masis, 25.7.2025.

Fat Lizard Demo West Coast DIPA

Yhden kegin koe-erä, 8,5 %. Jos palaute hyvää, niin etenee Fat Lab -sarjaan. Odotin pienempää annosta infotaulun mukaisesti, mutta sain 40 cl enkä lähtenyt valittamaan. Loputtoman lämpöaallon lamauttamassa Helsingin keskustassa ei normaalibaareissani oikein oluet kierrä, joten sama perehtyä perusteellisemmin Espoon ihmeisiin. Vaaleanruskeaa, melko neutraali tuoksu. Maussa hedelmää, mallasta ja pihkaa tasapainoisesti. Pehmeää ja tuoretta. Katkerot puuttuu, mutta muuten kaikki hyvässä järjestyksessä. Ordnung. Järjestys-sanaa suomessa harvemmin käytetään abstraktissa merkityksessä, ehkä se on liian preussilainen. Mutta tykkään kyllä oluesta, jatkoon vain. Äänentoistolaitteistakin kuului terassille Springsteeniä tämän oluen aikana. Espoo, Fat Lizard Taproom, 25.7.2025.

Fat Lizard Fat Lab 86 NEIPA

Liskopanimon pitkä-ikäisessä kokeilusarjassa nyt NEIPAa, 6,5 %, 46 IBU, Magnum, Chinook, El Dorado, Motueka, Citra. Vaaleaa ja tarpeeksi sameaa, Ville Leino -testissä sormi ei näy, tosin sormen kohta aavistuksen tummenee kirkkaassa auringonpaisteessa. Rajatapaus. Tuoksussa trooppisia aromeja melko hillitysti. Maussa on mangoa, passionia, ananasta ja melonia, ihan mukavasti. Puhdasta on, mutta hieman raikkaampaa vetoa odottaisi, varsinkin näin panopaikalla. Täyteläisyyttä ja katkeruutta myös. Espoo, Fat Lizard Taproom, 25.7.2025.

Hop Notch Boot Print 2025

Tukholman saaristosta sessio-NEIPA, 6,0 %, Krush, Simcoe, Mosaic, Chinook. Olut liittyy Pink Boots Societyn juhlamenoihin, naispanimomestareiden (tai tarkemmin ei-miesoletettujen) yhteisöön. Ei tosin kovin sameaa. Erittäin makeaa hedelmäisyyttä, persikkaa ja aprikoosia. Puhdasta ja tuoretta on. Vähemmän jälkimakua. Makeus sentään hieman laimenee loppua kohti. Espoo, Fat Lizard Taproom, 25.7.2025.

Hop Notch Golden Horizon

Pitkästä aikaa Otaniemen itäpäässä. Olarin Panimon paikalle tuntuu nousevan jo iso rakennus. Fat Lizardilla tuntemattoman panimon oluita Tukholman saaristosta Rindön saarelta. West coast lager, 5,2 %. Hyvin vaaleaa, lähes kirkasta. Kuivaa, erittäin kuivaa ja hedelmäistä. Katkeruuttakin runsaasti. Oikein mukavaa. Espoo, Fat Lizard Taproom, 25.7.2025.

Salama Circle of Fist

Tuplasumu Salamalta, 8,0 %, Citra ja Strata taas mukana, nyt kolmantena Idaho 7. Sama vakuuttava ulkonäkö. Sitrushedelmiä on tuoksussa. Kuiva ja pehmeä mehuinen maku. Mallastahan siellä on taustalla, ei pelkkää nektarisuutta. Jälkimaun katkeruus täydentäisi kokemuksen hienosti, mutta se ei saavu koskaan. Mutta edelleenkin laatutuotantoa. SalamaNation, 23.7.2025.

Salama Face Off

Ehkä jo Keravan tuotantoa Salamalta Eerikinkadun kesäisessä idyllissä, sumukaljaa. 6,5 %, Citra, Strata, Eclipse. Sameaa ja vaaleaa. Sitrushedelmäistä aromia, pehmeää hedelmäistä makua. Kuivaa, hyvä tasapaino. Katkerot jää ohuiksi. Silti Salama jatkaa hyvällä tasolla. SalamaNation, 23.7.2025

Drop Project Drippin

Hagströmin olut käsittääkseni ensi kertaa Ruoholahden One Pintissa, joten kävin tietysti tsekkaamassa oluen laadun. Hyvässä kunnossa toki edelleen. Lontoon etelälaidalta Mitchamista tuntematon panimo myös tarjolla. NZPA, 5,0 %, sameaa on, trooppista hedelmää on tuoksussa. Maussa sama fiilis jatkuu, mutta ohueksihan runko väistämättä jää. Ei paljoa katkeruutta. Nimestä tuntuu puuttuvan g tai sitä korvaava heittomerkki. Mutta ehkä kyseessä onkin viittaus eteläkorealaiseen Drippin-poikabändiin? One Pint, 23.7.2025.

Les Intenables London Time

Strasbourgin liepeiltä ESB, 5,9 %, 37 IBU, Target, Fuggle, EKG. Sameahko, Keskiruskea. Hieman epämääräinen tuoksu. Maussa mallasta, pihkaa, yrttejä, vähän pippurisuuttakin. Ehkä lievää happamuutta, joka tuntui tuoksussakin. Maku on hyvin kuiva eikä täysin epämiellyttävä. Ei lähelläkään Fuller'sin benchmarkia, mutta mielenkiintoisen persoonallinen. Jos tämä nyt tarkoitetussa kunnossa on, mutta eihän mitään syytä ole olettaa etteikö olisi. Katkeroa tuntuu enemmän kuin IBU-lukema antoi odottaa. Juova, 23.7.2025.

Olari No Smoke Without a Bock

Surrealistisesti nimettyä Vallilan savubockia ensi-illassa Kaisaniemessä. 6,8 %. Hyvin tummaa punaruskeaa väriä. Tuoksussa hiven savua, enemmän karamellimaltaan aromia. Maku on täyteläinen, maltainen, kuivempi kuin tuoksu. Savua kyllä joutuu melkein haeskelemaan, sokkomaistossa jäisi varmaan löytämättä. Kyllä se tervaisuus varsinkin jälkimakua maustaa. Mukava tuulenvire Kaisaniemen kanjonissa, poikkeuksellisesti mukava istua varjossa, bussivyörystä huolimatta. Juova, 23.7.2025.