Zagrebačka Ožujsko svjetlo

Rautatieaseman terassilla Ljubljanan junaa odotellessa neutraali, hieman hedelmäinen lager. Oikein mukava, ehkä tässä kohti voi nyt todeta, että Pohjois-Balkanin perusoluet maistuvat maukkaammilta kuin Suomen perustavara, olematta kuitenkaan mitään huippuoluita. Zagreb, Želježnički Restoran, 15.9.2007

Zagrebačka Tomislav tamno

Jalkapallotähti Zvonimir Bobanin omistama ja nimeä kantava ravintola. Tumma olut, paahteista mallasta, hillitysti makea, myös humalaa jälkimaussa, ei aivan onneton. Zvonimiria ei näy. Zagreb, Kavana Boban, 15.9.2007

Karlovačko svjetlo

Aavistus diasetyyliä, kuivahko. Pakko myöntää, että suurpanimon peruslager tuntuu miellyttävältä makeiden Medvedgrad-oluiden jälkeen. Heineken omistaa panimon ja näkyy sponsoroivan kahvilan patiokalusteitakin. Tässähän huomaa samalla pieniä eroja eteläslaavien eri kielissä, tumma on kroaatiksi tamno kun se sloveeniksi on temno. Vaalea puolestaan sloveeniksi svetlo ja kroaatiksi svjetlo. Erot tuntuvat väistämättä hieman keinotekoisilta. Zagreb, Caffe Bar Destino, 15.9.2007

Medvedgrad Ćrna Kraljica

Lähes musta olut, ehkä paras paikan tarjonnasta, maltainen, mutta ei karamellinen. Hieman makea kyllä tämäkin. Zagreb, Pivnica Mali Medo, 15.9.2007

Medvedgrad Zlatni Medvjed

Tämän vaalean oluen nimi kai suomeksi Kultainen karhu. 3.8% suodattamaton, sameahko, liian makea tämäkin, eikä edes hedelmäisellä Budvar-tyylillä, pelkkää sokeria. Zagreb, Pivnica Mali Medo, 15.9.2007

Medvedgrad Mrki Medvjed

Aamujunalla Kroatian pääkaupunkiin, rata kulkee näyttävästi pitkin Sava-joen kanjonia. 135 km , aikaa menee kaksi ja puoli tuntia, passintarkastuksessa ei kauaa mene. Rautatieasemalta on noin kilometri Zagrebin vanhaan osaan. Ponnahdin saman tien kaupungin panimoravintolaketjun ainoaan keskustan toimipisteeseen.

Samea punaruskea bitter (?), karamellimallasta, aivan liian makea minun makuun. Siirappisuus suorastaan narskuu hampaissa. Paikka on huippusiisti pitkulainen panimobaari vanhan kaupungin kävelykadulla. Pieni patio, kerjäläisiä tuppaa puheille. Zagreb, Pivnica Mali Medo, 15.9.2007

Union svetlo

Ljubljanan oman suurpanimon tuote, helteessä raikas, miellyttävän kuiva, ei samaa diasetyyliä kuin Laškossa. Jälkimaku ei ole voimakas, mutta kevyesti rapean kuiva. Ljubljana, Cutty Sark Pub, 14.9.2007.

Kratochwill temno

Tummanruskea, reilusti nopeasti haihtuvaa vaahtoa, voimakkaan maltainen, jopa talkkunamainen, mutta makukin tuntuu häipyvän nopeasti. Tulinen pizza häiritsi aistihavaintoja, mutta selvästi vaaleaa versiota heikompi tapaus. Ljubljana, Pivovar Kratochwill, 14.9.2007

Kratochwill svetlo

Ymmärtääkseni kaupungin ainoa panimoravintola. Pysyttelen patiolla, kun sää hivelee Suomessa jo kohmeutuneita luita. Mukava sameahko kullankeltainen, humalaa selvästi Laškoa enemmän, hyvin tuoretta, hedelmäinen. Ljubljana, Pivovar Kratochwill, 14.9.2007.

Laško svetlo

Pienen syysloman käynnistys. Ljubljanan lentokenttä vuorten keskellä, taksikuski ajoi kohti kaupunkia 170 km/h, tietulli, jenkkityylinen toll plaza, neljä euroa napsahti saman tien taksamittariin. Taksitaksat muutenkin Keski-Euroopan kalleimpia, keskustaan siirtyminen maksoi 40 euroa, ei vaan huvittanut lyhyellä matkalla jäädä odottamaan bussia puoleksi tunniksi ja sitten körryyttää tunti perille.

Tavarat hotelliin ja keskusaukio Prešernov trg, kahvilan terassille oluelle. Hyvännäköinen kaupunki, sääkin hieno. Paikallinen teollisuusolut, tšekkityyppinen täyteläinen vaalea lager, voimainen diasetyyliaromi, mutta miellyttävän tuoreella tavalla. Ljubljana, Kavarna Tromostovje, 14.9.2007

Paulaner Original Münchner Dunkel

Taas on lager hieman turhan kylmää. Kuparinruskea väri, maltainen keksimäinen perusmaku, olisiko jopa vähän pähkinää. Täyteläinen, ei ainakaan voimakkaasti makea. Jälkimaku on pitkä maltainen viipyilevä, mutta ei kovin humalainen. Tyylilaji ei ole erityisiä suosikkejani, mutta kyllähän laadun tuntee kun se tulee kohdalle. Vähän niin kuin Mercedes-autot. Oluthuone Leskinen, 13.9.2007.

Englanti v. Venäjä

Eipä Guus Hiddinkin Venäjä kummoiselta näyttänyt. Pikkunäppärää tehotonta hitaahkoa pallonpitämistä, ei mitään röyhkeyttä hyökkäyspäässä. Puolustus vuoti pahasti, Englannin C-kärkipari Owen & Heskey teki ensi jaksolla helposti kaksi häkkiä. Lopussa Venäjän maalivahti imaisi Rio Ferdinandin helpon laukauksen, 3-0.

Venäjän aktiivisimpia pelaajia oli Lokomotivin Dinijar Biljaletdinov. Sukunimi tuntuu niin harvinaiselta, että olisiko sukua punakoneen jääkiekkopuolustaja Zinetula Biljaletdinoville?

Sivumennen sanoen, kun Skotlanti teurasti Pariisissa Ranskan, niin Venäjän voittaessa tämän matsin olisin netonnut 600 euroa. Nojaa, eipä ollut lähelläkään.

Suomi v. Puola

Jähmeästi käynnistynyt peli avautui lopussa hienosti. Ensi jaksolla ei juuri paikkoja, mutta Kolkan hieno vasuriveto meni hieman yli. Toisen jakson alkua Puola hallitsi selvästi, mutta sitten Suomi loi selviä maalipaikkoja toisensa jälkeen. A. Eremenko kärkipotkulla läheltä tolpan sisäreunaan, Forssellin hienon takanurkkavoimavedon Puolan maalivahti Boruc torjui, samoin kuin Tihisen puskun unelmatekopaikasta. Sjölundin tarkan noston eteen osui puolustaja. Toisaalta Puolakin sai pallon tolppaan asti. Normaalilla tuurilla Suomi olisi voittanut, mutta näinhän on käynyt usein ennenkin. Tasapelit eivät taida riittää lopputurnaukseen, tosin tilanne on vielä auki. Ehkä Forssell olisi pitänyt ottaa heti alusta mukaan pehmeän Johanssonin asemasta. Sjölund alkaa lopulta lunastaa lupauksiaan.

Ian Porterfield

Armenian jalkapallojoukkueen skotlantilainen valmentaja Ian Porterfield on kuollut. Porterfieldin tunnetuin saavutus oli ainoan maalin teko Sunderlandin šokkivoitossa Leedsistä FA Cupin finaalissa 1973. Ottelu oli ratkaiseva Leeds-kannatussuhteeni muodotumisessa. Olen hankkinut ottelusta DVD-kopion, mutta ei sitä kyllä kovin usein tule katsottua. Porterfieldin ei siis luulisi herättävän ihmeempiä sympatioita, mutta olen löyhästi seurannut hänen värikästä valmennusuraansa. Tapaus hankaloittaa Armenian hyvää otetta Suomen EM-karsintalohkossa.

Aki Kaurismäki & Mika Kaurismäki: Saimaa-ilmiö

Kaurismäen veljesten ainoa yhteisohjaus tuntui tuoreeltaan löysältä rockelokuvalta. Neljännesvuosisata myöhemmin sen arvo on selvästi noussut ainutlaatuisena ajankuvadokumenttina. Saman sukupolven aikalaisena minulla on vaikea suhtautua aiheeseen viileästi. Hassisen koneen etukenoisen energian veroista ei oltu Suomessa ennen nähty eikä ole nähty sen jälkeen. Ismo Alangon Hassinen-tekstien tuoreutta ja säkenöivää älyä hän ei ole enää myöhemmin saavuttanut.

Muut aktit jäävät tässä selvästi Hassisen koneen varjoon. Eppu Normaali on aina jäänyt minulle vieraaksi, tässä vaiheessa punk- ja AOR-kausien välissä se oli kai lähinnä huumoribändi. Teoreettinen fyysikko Pantse Syrjä on kyllä hieno kitaristi, hän vierailee Koneessakin. Kollektiivisella kokoonpanolla heitetty Ringo ja Aku rullaa komeasti. Aiempaa sukupolvea edustavan Juicen ansiot ovat kiistattomat, mutta aina tulee mieleen, että rock ei ollut hänelle täysin sopiva ilmaisumuoto. Jotenkin se olisi voinut olla parempaa jossain toisessa kontekstissa. En tosin tiedä missä.

Aki Kaurismäen lempiteeman mukaisesti rockristeilyä yritetään liittää Helismaan sukupolven vanhaan iskelmämusiikkiin. Minä en tätä liitosta tunnusta, en kerta kaikkiaan pysty arvostamaan sitä aluetta. Kulttihahmo Asmo ”Appo” Hurulan johtama Oravaryhmä saa tilaa, mauttomat spitaalivitsit kieltämättä toimivat. En tiedä ovatko mukana vilahtavat naiset bändäreitä, mutta he eivät näytä valokuvamalleilta vaan tavallisilta naisilta. Ryyppääminen vaikuttaa kohtuulliselta, mutta ehkä sitä on häveliäästi leikattu pois. Yleisöä olisi ehkä enemmänkin voinut näyttää, nyt silmään pistää univormupukuiset varusmiehet ja lavantautia poteva Juho Juntunen.

Buster Keaton: The Cameraman

Aki Kaurismäen valitseman elokuvasarjan avaus. Keatonin ensimmäinen elokuva isolle MGM-yhtiölle ja viimeinen onnistunut teos. Elokuvakomedian suurimman neron alamäki oli nopea ja jyrkkä, pari vuotta myöhemmin hän ryömi katuojassa. The Cameraman on liki täydellinen, kaihoisan romanttinen, mutta fyysisen toiminnallinen komedia. Aivan hillitön konekiväärijengisota Chinatownissa, uimahallikohtaus on Keatonin uran parhaita. Marceline Day naispääosassa äärettömän söpö. Elokuvassa on Keatonille tyypillinen piiloälykäs metarakenne, valokuvaajapäähenkilö työskentelee MGM News Reelille. Realistisen oloisia New York –näkymiä. Kuolleeksi luultu apina ennakoi kolkosti Keatonin cameota 20 vuotta vuotta myöhemmin Sunset Blvd -leffassa.

Lindemans Gueuze

Hanassa ei gueuzea usein näe, joten aina kannattaa kokeilla. Tuoksu hyvin hapan, ei hiilihappoa, maku on sekä hapan että makea, kiinalaisen sweet & sour –ruuan olutvastine? Makeus hieman korostuu lisää juotaessa, happamuus väistyy. Perinteisen oude gueuzen diggaajat varmaan sylkee tämän päälle, mutta ei mitenkään epämiellyttävä kokemus. Oluthuone Leskinen, 9.9.2007.