John Williams: Cardiff Dead

Williamsin toinen romaani vuodelta 2000. Edellisessä Cardiff-novellikokoelmassa fokuksessa olivat rikolliset, tämä romaani pyörii enemmän ska-bändin muusikkojen ympärillä. Osa henkilöistä on samoja, jonkinlainen keskushahmo kitaristi Mazz ei novelleissa ollut mukana. Ihmissuhdekiemuroita, jälleen takaumia 20 vuoden taakse, jälleen baarien nimet lukujen otsikkoina. Hieman alakuloinen nostalginen tunnelma, vähemmän huumoria. Ex-nyrkkeilijän kuolinsyyn ympärillä ohut juoni, mutta varsinaisesti tämä ei ole rikosromaani. Williams arvostaa kalifornialaista surf-kirjailija Kem Nunnia ja Cardiff Deadin keskiössä on poikkeuksellisen pitkiä surffausjaksoja. Ei tunnu kovin uskottavalta Etelä-Walesiin ja Severn-joen suistoon sijoitettuna, mutta ehkä se onnistuu sielläkin, tuskin kuitenkaan yhtä vähällä harjoittelulla kuin romaanin kitaristisankarilla. Ikävästi surf-jaksot ovat poikkeuksellisen tylsiä. Paljon parempaa ei ole muutenkaan, Williams ei saa lihaa kitaristi-hahmon ympärille ja tarina on puuduttavan raskassoutuinen. Melkoinen pettymys novellikokoelman jälkeen, mutta joskus käy näin. Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1981 (Bobby Sandsin ja Bob Marleyn kuolemat) ja 1999 (Cardiffin Millennium Stadiumin valmistuminen), mutta niiden nivominen henkilöiden omiin kohtaloihin jää keinotekoiseksi.

Baltika 8

Venäläinen olut on edelleen melkoinen harvinaisuus suomalaisessa tarjonnassa. Nyt kolmas tuttavuus Pietarin panimosta, viisiprosenttinen vehnäolut. Kauniin keltainen, kovasti hiilihappoa. Selvä vehnän perusmaku, nahkean hedelmäinen, purukumia, makeaa hedelmäkaramellia. Enemmän saksalaista kuin belgityyliä. Sille ei voi mitään, että venäläisoluessa tulee ennakkoluuloisesti tutkailtua hygieenisyyttä, mutta tämä on hyvin puhtaan makuinen. Miellyttävä olut, tyylisuunta ei ole suosikkejani, mutta tätä tulee ilman muuta testattua uudelleenkin, varsinkin lämpimämmissä oloissa. Ostopaikka Oulu, Raksilan Alko.

Svaneke Vårhare

Kevätsaison Bornholmin saarelta, samea ruma vaaleanruskea olut, 6,5%. Belgihiivaa, makeutta, suolaista mausteisuutta, ehkä jotain aniksen tapaista. Etiketissä mainitaan neilikka, laventeli, hunaja ja manteli. Perusaineksissa maltaiden joukossa on vehnää ja ruista. Mausteisuus ei suutuntumassa korostu liikaa, pääpaino on kypsän makeassa hedelmäisessä hiivaisuudessa täyteläisesti. Ei parhaiden saisonien raikkautta, ei happamuuttakaan. Humalointia kyllä mausteisuus häiritsee, jälkimaku on varsin lyhyt ja pikemminkin terävän karvas kuin katkera. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Höss Maibock

Perinteinen kevätolut Baijerista, 6,5%. Kaikinpuolin odotetun kaltainen kokemus, makeaa maltaisuutta, pehmeä viskositeetti, kevyt humalointi. Tuoreus ei tarpeeksi rapsakkaa, matkalla pohjoiseen tämmöiset oluet tahtovat hieman väljähtyä. Täyteläistä tasapainoa, hieman sellaista Mercedes-tyylistä tylsää laatua. Ostopaikka Kajaani, Citymarketin Alko.

Mallaskoski Kuohu Kristallivehnä

Seinäjokelainen uutuus pitäisi melkein nimetä Kuohun sijasta Kuohituksi, koska vehnäoluen sielu häviää perusteellisesti suodattamisella. Toki saksalaisetkin tekevät kristallivehniä, mutta ne on suunnattu lähinnä oluesta vähemmän kiinnostuneille marginaaliryhmille. Olut on todellakin kirkas, näyttää ihan kuralagerilta. Tuoksussa sentään vehnäaromeja, makukin on makealla tavalla esterinen, mutta myös jotenkin muovinen, ohut, vetinen, limonadimainen. Jonkinlaista katkeroaistimusta löytyy, mutta vain etäisesti. Tölkin kyljessä hehkutetaan humalointia, jopa Tyynenmeren huuhtomaa Cascadea on sekaan heitetty, mutta aivan liian vähän. Ei täysin heikko esitys, mutta Mallaskoski vaikuttaa edelleen pähkäilevän strategiaansa. Pientä yritystä on tarjota kasvavalle maksukykyiselle oluteliitille maukkaita nautiskelujuomia, mutta enemmän silti kiinnostaa nirhata pieni siivu tylsämielisen massan harrastamasta peruskurasta. Tärkkelykseen Mallaskoski ei ole sortunut, siitä on tunnustus annettava. Ostopaikka Oulu, Värtön K-Market.

Krönleins Three Hearts Påskebrygd Extra Brew

Pääsiäinen on olutsesongeista vähiten kiinnostava. Tänä vuonna sinnittelin aika pitkään aivan eri oluiden parissa, mutta lopulta pääsiäisolutkorkkaus tuli hieman yllättäen kantabaarin baarimestarin esittelemästä ruotsalaisuutuudesta. Aika kylmää, makeaa lageria, karamellia, ei humalaa, ei mausteita, 6%. Varsin vaisua kaikin puolin, Ruotsin pienpanimoskene on tulikuumissa liekeissä, mutta teollisuuspuolella tilanne on yhtä masentava kuin täällä Österlandissakin. Oluthuone Leskinen, 4.4.2012.

Barcelona - Milan 3-1

Isännillä Isaac Cuenca avauksessa, jäi aika pieneen rooliin vasemmalla kärjessä. Milanilla edelleen seniorikansalaisia mukana Seedorf, Nesta, Ambrosini. Milanilla terävämpi alku, mutta sitten Barca aloitti normaalin myllynsä, tilanteita alkoi tulla. Messi pääsi vapaaseen läpiajoon, hämmentävä syöttö taaksepäin, jatkotilanteessa Antoninin hermo ei kestänyt, pilkulta Messi vasempaan nurkkaan. Samaa jatkui pitkään, Milan roikkui köysissä. Sitten pallonriisto, Zlatanin nopea avainsyöttö ja Nocerino vei yllättäen Milanin voittoasemaan. Heti perään kulmapotkusta Barcalle toinen pilkku, selvä Nestan virhe, mutta kovin usein paitarepimisiä ei vihelletä. Messi pisti nyt toiseen nurkkaan. Milan tuli tauolta aggressiivisempana, mutta tuloksena vain kulmapotkuja. Ratkaisu 53. minuutilla, Messi ajoi tyypilliseen tapaan keskelle, pallo onnekkaasti Iniestalle ja pallo verkkoon. Paineet purkautuivat, pakollisilla kuvioilla loppuun. Milanilla ei riittänyt uskoa kahden maalin tekemiseen.

Boardwalk Empire, A Return to Normalcy

Ensimmäisen kauden viimeinen episodi, kaikkia kudelmia ei viedä päätökseen, itse asiassa jotkin juoniaihiot palaavat takaisin lähtökohtaansa. Godfather-tyyppisesti kuvattu murhasarja ei erityisemmin omaperäisyydellä säväytä. Hardingin vaalivoitto ei ole sekään tarpeeksi vaikuttava kulminaatio. Ehkä en jaksa enää seurata seuraavia kausia, ainakaan tällä tavalla tunnin viikottaisissa pätkissä. Sarjatkin on parempi katsoa putkeen kerralla.

Stallhagen Brown Ale

Lentokenttäbaarissa uutuutta Ahvenanmaalta. Makeaa täyteläistä mallasta, kevyt katkera jälkimaku, 5,5%. Raikkaan tuoretta, ihan hyvä suoritus tässä tyylisuunnassa. Vantaa, Oak Barrel, 1.4.2012.

BrewDog Lost Abbey Lost Dog

Varsin kallis (26,50 euroa) skotlantilaiskalifornialainen 11,5-prosenttinen rommitynnyrikypsytetty imperial porter. Varsin kevyt maku, mutta puumaisuutta löytyy. Rommi ei sellaisenaankaan ole erityisempiä suosikkejani ja tässä porterissa sen vaikutus tuntuu heiveröiseltä. Polttavaa alkoholia jonkin verran, muuten kohtuullisen vaisu maku. Syylliseksi heikohkoon tulokseen on helppo leimata skottilaiset nousukkaat, San Diegon katu-uskottavammat kulttipanijat varmaankin olisivat tuottaneet tanakkaampaa tavaraa. Helsinki, Kaisla, 31.3.2012.

Hornbeer IPA

Helsingin keskusta voi olla ajoittain haastavaa erämaata vaativalle olutharrastajalle. Angleterressa, Wäinössä, Kittyssä ja Pullmanissa ei ollut mitään kiinnostavaa. Reippaasti viikonlopun amatööribaariasiakkaita Kaislassa, mutta täältä löytyi uutuuksia.Tyypillisen samea Tanska-IPA, 6,5%, kypsää hedelmää, katkero heikompaa. Raikas sitrus loistaa jälleen poissaolollaan. Helsinki, Kaisla, 31.3.2012.

Robert Siodmak: Christmas Holiday

Suomen elokuva-arkisto on vaihtanut nimeään ja muuttanutkin kai jonnekin syrjemmälle, mutta Eerikinkadun Orion-teatteri edelleen suunnilleen entisellään. Siodmak on film noirin suuria mestareita ja pääsin nyt onnekkaasti tsekkaamaan ensi kerran tämän kohtalaisen maineikkaan teoksen. Harmittava pettymys, ei kohoa Siodmakin parhaiden tasolle eikä toimi kunnolla noir-mielessäkään. Gene Kelly mielenkiintoisesti draamaroolissa, mutta melko valju hänkin. Miljöön haltuunotto heikkoa. Taustalla Maughamin romaani ja skenaristina Citizen Kanen Herman Mankiewicz. Melko synkkä tarina, muutama hieno peliluolakohtaus, mutta tehot heikkoja.

Salopian Oracle, real ale

Kevyt golden ale, 4%, hyvä humalointi. Varsin ohut mallasrunko luonnollisesti näin kevyessä oluessa, mutta makua riittää, jos humalasta tykkää. Helsinki, St. Urho's, 31.3.2012.

Slottskällans Zero

Ensivierailu uudehkossa olutbaarissa Viisi penniä, Taka-Töölössä tšekkibaari Hadankaa vastapäätä. Hieman Kaisla/Kuikka -tyyppistä fiilistä, pienempi tila. Kymmenkunta hanaa, paljon belgejä pullossa.  Uppsalalainen Zero samea humalainen IPA. Hyvin katkera, hedelmäinen, täyteläinen, 6,5%. Herkullinen tapaus, mutta tuore sitrusmaisuus jäi tästäkin uupumaan. Zero viitannee siihen, että keittovaiheessa ei vielä ollenkaan humalaa mukana. Todella hieno baari, harmittavasti hieman omien Helsinki-reittien sivussa, mutta raitiovaunuthan kulkee hyvin. Helsinki, Viisi penniä, 31.3.2012.

Bruuveri Arde's Leg Buster, esiversio

Pääsin Bruuverin tehdaskierrokselle, Sysilä esitteli kaikki valmistusfasiliteetit mallasvarastoa myöten. Itse panimolaitteistohan on ravintolan takahuoneessa ja näkyykin lasiseinän läpi ravintolan puolelle. Todella kompaktit tilat, ilmeisesti täsmälleen samaa kokoa kuin Porin Beer Hunter'silla. Kesken prosessiesittelyn baarimestari tuli kertomaan, että joku Teeponen on pyrkimässä puheille. Hetken hämmennyksen jälkeen selvisi, että itse Porin olutmetsästäjä TBone osui paikalle.  Pääsimme maistamaan useampaa uutta tuotetta, joista kaksi on ehdolla ns. Arde-trilogian seuraavaksi osaksi. Mitään varmuutta siitä ei ole, Sysilä tekee päätöksen myöhemmin ja tämä maistamani jo kegitetty olut saattaa tulla myyntiin aivan eri nimellä. Tässä on nyt jenkkihumalaa, muistaakseni ainakin Amarilloa ja Centennialia, ehkä Cascadeakin. Vahvuus 10%, kyseessä siis (ehkä) tupla-IPA. Sysilän mukaan saattaa olla myyntikunnossa vasta juhannuksena. Humalointi ei ole vielä päässyt kukkaansa, nyt olut vaikuttaa enemmän barleywinelta. Sysilän mukaan oluessa oli vielä pari päivää sitten vastenmielinen lehmänlannan tuoksu, joka oli nyt kuitenkin jo haihtunut. Miellyttävää hillittyä hedelmäistä olutta, joka toimi hyvin Bruuverin brunssin vorschmackin kanssa. Toinen Leg Buster -ehdokas oli vielä aiemmassa kehitysvaiheessa, siinä mausteina inkivääriä, kanelia, jopa neilikkaa. Helsinki, Bruuveri, 31.3.2012.

Bruuveri King Porter Stomp

Ehdin pikaisesti tsekkaamaan Bruuverin jazzporter-trilogian kolmannen osan, keskimmäistä Lulu's Whitea en ehtinyt maistaa. 5,5%, neljäsosa Weyermannin savumallasta, loput Lahden Vikingiltä. Impulsiivisen Sysilän tarinoinnin ohessa en taaskaan ehtinyt paljoa merkitä muistiin, sotahistoriaakin tuli käsiteltyä perusteellisesti. Savuisuus on hyvin selvästi esillä, suhteellisen makeaa, ei kovin runsas humalointi. Voisi luulla täyteläisyyden perusteella vahvemmaksikin. Helsinki, Bruuveri, 31.3.2012.

Bruuveri Arde's Twister IPA

Bruuverin uutuusolut on nimetty tämän blogin nimessä esiintyvän Arden mukaan. Panimomestari Ilkka Sysilä pyysi lupaa nimen käyttöön talvella ja tietysti suostuin imarreltuna. En tiedä tarkemmin Sysilän motiiveja, mutta hän on antanut palautetta Bruuverin oluiden arvioistani ja saattaapa nimi-idean taustalla olla taannoinen ajatustenvaihto porilaisen olutaktivisti TBonen kanssa tässä blogissa. Itse otan oluen nimen luonnollisesti kunnianosoituksena jo varsin pitkälle ja sinnikkäälle olutharrastukselle. Twister on myös Sysilän valitsema nimi, se voi tarkoittaa monia asioita. Kyseessä voisi olla jonkinlainen väännös tai variaatio normaalista india pale alesta. Nimellä on hauskasti merkityksiä myös toisessa intohimossani jalkapallossa. Twister voi olla kierteinen maaliin kaartuva potku.

Hyppäsin norjalaisille siiville, jotta pääsen maistamaan ihmettä paikan päälle. Hanalätkässä pyörremyskyn tai tornadon kuva, sitähän twisterin perusmerkitys tarkoittaa. 6,8%, IPAlle varsin ihanteellinen. Melko arvokasta, 8,50 euroa puoli litraa. Kaunis väri, hieman kuparia keltaisempi, kirkas, kohtuullisesti vaahtoa. Kovin tarkkoja makuarvioita en ehtinyt kirjaamaan, kun sovitusti tapasin saman tien panimomestari Sysilän, ensi kertaa. Selvisi, että oluessa on hieman harmittavasti vain englantilaista humalaa, Pioneeria ja Goldingsia. Amerikkalaishumalien kohdalla oli ollut logistiikkaongelmia. Tuoksu on hyvin hedelmäinen, mutta sitrus puuttuu. Tuoreessa maussa on hyvin raikkautta, kypsää hedelmäisyyttä, täyteläinen runko, tasapainoiselta vaikuttaa. Jälkimaku on pitkä, kuivan katkera, mutta ei kovin voimakas. EBU-lukema on 80, sen perusteella humalaisuus voisi tuntua maussa enemmänkin. Ehkä ei Bruuverin aivan parhaita tuotoksia, mutta olen tietysti erittäin tyytyväinen tuotteen laatuun ja ylpeäkin lopputuloksesta. Sysilä itse vaatimattomasti piti olutta pelkkänä kehityskertomuksen lähtökohtana, mahdollisen Arde-trilogian seuraavat osat olisivat vielä paljon vaikuttavampia. Oluiden kegeissä saattaa olla vaihteluja, tuore-oluesta kun on kyse. TBonen kahta päivää aiemmin Ratebeeriin arvioima näyte oli ehkä tunkkaisempi. Hieman yllättäen nytkin paikalle osunut TBone piti uudempaa erää parempana. Twister on kertakeitto, kaikki myydään Bruuverissa lähiaikoina. Ehdin jo saada hieman väärää tietoa, että Twister olisi saapumassa Oulun Leskiseen vapun tienoilla, mutta näin ei ole. Ouluun tulee ehkä jotain uudempaa Bruuverin olutta. Helsinki, Bruuveri, 31.3.2012.