Apex Messor IPA

Siirtyminen Akkuratiin, jossa en ole koskaan muistini mukaan käynyt, ettei paikka olisi pullistellut täytenä. Silti tiskiltä löytyy yleensä jonkinlainen jakkara, jossa tätä ehkä Pohjoismaiden kovinta olutbaaria pääsee tsekkaamaan. 25 vuotta tulee tänä vuonna mittariin baarilla ja suosio näyttää edelleen vahvalta. Aloitin istunnon Nora-kylästä Örebron pohjoispuolelta saapuneella NEIPAlla.  6,5%, Nelson Sauvin, Mosaic, Citra, Simcoe. Todella samea, hyvä vaahto. Hedelmää on, mutta ei nytkään raikkaus aivan maksimissaan. Trooppista hedelmää, varsinkin ananasta. Lievästi katkeroa, kohtuullinen kokonaisuus. Pehmeämpi voisi olla, en riehaantunut. Tukholma, Akkurat, 22.1.2020. 

FrauGruber Collapsing Dreams

Toisena OT-oluena modernia saksalaista DIPAa, lähes kirkas, 8,0 %. Kissanpissaa tanakasti. Hedelmää, mutta bensiiniä ehkä liikaa, ei oikein raikkautta. Kohtuukatkerot kuitenkin. Vahvuus tässä eniten tuo vinoutuneisuutta nautintoon, ei millään tavalla valioyksilö. Tukholma, Oliver Twist, 22.1.2020.

Gamla Enskede Enskede Pale Ale, cask ale

Tukholmassa kävelyä ytimestä Söderiin, melkoinen labyrintti Slussenin työmaalla. Oliver Twistissa vanha meininki, rankka tungos after work -aikaan, ilmaisia hotdogeja edelleen tarjolla. Helsingissähän tätä samaa kokeili Black Door Kaisaniemen väistötiloissaan, muttei ilmeisesti menestynyt. Itse kuittasin tällä systeemillä iltasyönnin. Paikallista caskia kyytipojaksi, 4,4%, tältä panimolta ennenkin tullut caskia vastaan. Pihkaa ja hedelmää, ei kovin puhdasta. Ei katkeroa, ei pehmeää, kohtuullinen mallaspohja. Ei siis mestariteos, mutta kannatettavaa toimintaa siitä huolimatta. Tukholma, Oliver Twist, 22.1.2020.

Beachwood Mocha Machine

Beachwoodiin harvemmin törmää Suomessa, panimo Kalifornian Long Beachissä. Imperial porter, 9,2 %, 46 IBU. Nimenmukaisesti kahvisuus pinnalla, sitä on tässä eksplisiittisestikin Costa Mesan Portola-paahtimosta. Paahteisuutta ja pehmeyttä , mutta myös makeaa nahkeutta. Ei tehnyt suurta vaikutusta, eri ainekset jäävät puolitiehen, intensiivisyyttä ei saavuteta millään suunnalla. Panema, 21.1.2020.

Cool Head Heart Of Gold

Onko NEIPA-trendi viimein taittumassa, kun Tuusulan NEIPA-maanikotkin tekevät west coast IPAn? Nimi ehkä viittaa Neil Youngin Kaliforniassa tehtyyn biisiin, ehkä ei. Oikeastaan tämä on DIPA, koska 8,0 %. Simcoe, Chinook, Cascade, Columbus, Centennial. Pihkaa, ei täysin puhtaalta tunnu, jokin sivuvivahde. Sitrus ei pinnalla, vähän mausteinen. Liian vähän katkeruutta, kirkkaampikin olut voisi olla. Selvästikään old school IPA ei noin vain synny nykykontekstissa, takaisin suunnittelupöydän ääreen on syytä palata. Panema, 21.1.2020.

Fuerst Wiacek Jejune

Hieman väärässä järjestyksessä maisteluun berliiniläisen käkipanimon uutuus-IPAt, tässä vahvuutta vain 6,8 %. Mosaic ja Simcoe. Vähän vaaleampi sameus kuin edellisessä . Vähemmän hedelmää, kuivempi, katkeroa vähän enemmän. Kokonaisuutena jäi kuitenkin vaisummaksi. Muistiinpanot alkoivat vähentyä, koska sosiaalisessa tilanteessa mukana Sonnisaaren Outi ja Timo. Panema, 21.1.2020.

Fuerst Wiacek Don't Get Hit By Lightning

Berliiniläistä NEIPAa, 7,6 %. Oluen pohjana erinomainen Exploding Rainbows, jota on kuivahumaloitu lisää Mosaicilla mukana myös Columbusta. Samea, hedelmää, tasapainoa, lievää kirpeyttä, vähän katkeroa. Ei nyt iskenyt ihan samalla tavalla kuin Rainbows-olut. Vaikea tästä tyylistä on paljoa uutta enää keksiä, ainakaan kirjoitettavaa. Näitä on jo liikaa samanlaisia. Ei tässäkään mitään ongelmaa, mutta ei erotu mitenkään kaltaisistaan. Panema, 21.1.2020.

New Belgium Oscar Aged In Blackberry Whiskey Barrels

Alkukuusta Alkon hyllystä silmiin sattunut BA-sour Coloradosta. Ei muistaakseni ollut ihan halpa, about 15€, 375 ml. New Belgium on tietysti USA:n modernin olutaikakauden pioneereja, jonka omistajat äskettäin möivät firman japanilaiselle Kirin-godzillalle. Kävin itsekin muutama vuosi sitten pääkallopaikalla Fort Collinsissa. Panimon oluet eivät koskaan suuria suosikkejani ole olleet, mutta nyt siis karhunvatukkasour sai tilaisuuden tehdä vaikutuksen. Viskiyhteys jotenkin epäselvä, mutta tislaamo on denveriläinen Leopold Brothers. Bourbonin kaltaista tislettä oletettavasti ollut tynnyrissä, ehkä marjat sotkettu jo tisleeseen, mutta ei ehkä sentään. Kypsytysaika kohtuullisen pitkä 14 kuukautta. 8,8 %. Tummanpunaista, heikohko vaahto. Tuoksu marjainen ja hapan. Melkoisesti hiilihappoa, kuivan hedelmäinen, omalaatuisesti hapokkuudesta huolimatta tuntuu varsin pehmeältä. Happamuus on hillittyä, tässä on selvää puun tuomaa pyöristyneisyyttä mukana. Vaihteeksi limukkasourtulvassa mukava maistella tällaista, mutta ei ehkä tyylissään mikään erityinen helmi ole. Hillittyä meininkiä, mutta myös yksiulotteisuutta. Etiketissä luvataan kirsikkaa, vihreää omenaa, hiiltyneisyyttä (char) ja vaniljaa. Kirsikkaisuus on selvää, muut ainekset jäävät sivummalle. Maltaasta ja humalasta ei ole merkkejä, mutta oluessa on kyllä pitkäkestoinen kuiva nahkea jälkimaku. Suuhun jää epämiellyttävä tunne, se on huono juttu. Ostopaikka Helsinki, Kallion Alko.

ZooBrew Poussinzilla

Vahvaa IPAa Montpellieristä,  9,3%, 70 IBU. Lähes kirkas vaalea olut. Hyvä kissanpissan herukkainen tuoksu. Maussa enemmän mallasta ja pihkaa. Trooppisen hedelmän tuntua ja sitten tiukka peräkärry. No huh. Reissun viimeinen olut yllättää erittäin positiivisesti, selvästi turneen paras. Näin vahvaksi olueksi välttää hienosti makeuden ja alkoholisuuden karikot. Erittäin tasapainoinen, yksi parhaita yleensäkin tässä sarjassa kohtaamistani. Ehkä lievä yksiulotteisuus on miinusta, monimuotoisempi hedelmäisyys toisi vielä lisää kiksejä. Mutta näin vahvalla tasolla operoidessa sekin on ehkä kohtuuton toive. Montpellieristä tärähtää nyt niin kovaa, että kaupunki menee samantien matkasuunnitelmalistalle. Nyt baarissa hyvin muitakin asiakkaita. Nice, Beer District, 18.1.2020. 

Hoppy Road 1984

Saison acidulée Nancystä, mitä sitten tarkoittaakin, happomaisuutta? Jotain laktobasillia kai mukana ja kuivahumalointiakin. Nimessä Orwell-viittaus? 6,5 %, Melkein kirkas, hyvin kuiva, sitruksinen, lievästi hapan. Ei paljoa belgiestereitäkään. Tuntuu hyvin ohuelta, ei maltaan tuntua ollenkaan. Varsin persoonallinen, mutta ei kovin miellyttävä. Ei jälkipotkuakaan. Nice, Beer District, 18.1.2020. 

O’Clock Time Out

Pale alea Pariisin länsilaidalta, 5,5%. Kirkas juoma, hieman savuinen ote, ei raikkautta. Hieman yllättäen tuli siis kalkkuna vastaan. Ehdin jo reissulla tottua, että oluiden peruslaatu on kohdallaan. Tässä siis selvästi ongelmaa, hedelmäinen kuivahko olut lievällä katkeruudella. Mutta jotain epämiellyttävää sivumakua siis. Samalla jäin baarin ainoaksi asiakkaaksi. Nice, Beer District, 18.1.2020. 

La Pirata Sansa

Viimeisenä iltana vielä vierailu sataman läheisyyteen Rue Cassinin Beer Districtiin. Aloituksena Kataloniasta red alea, 6,0 %, 40 IBU. Aika vaisu, hedelmää yleisesti, mutta sentään kohtuullinen jälkimaku , katkeruutta havaittavissa. Aika hiljaista taas baarissa lauantai-iltana, mutta kolme muuta asiakasta sentään. Nice, Beer District, 18.1.2020. 

Grimbergen Brassin de Noël

Paluu distillery-baariin. Vielä yksi kokeilematon hanaolut tarjolla, Grimbergenin joulupläjäys, 6,5 %. Aika tummaa, kuohkeaa, makeaa, mausteista, ei ollenkaan minun suosikkimakuja. Ei katkeruutta ja siirappinen makeus hallitsee. Väkisin oli iso kulho tyhjennettävä. Päivän ruoka-annoksen kävin keräämässä Le Quebecistä, jota harkitsin jo vuosi sitten. Puolikuun muotoinen todella juustoinen tonnikalapizza oli huomattavasti kuivempi kuin toissapäiväinen Safari-systeemi. Nice, Les Ideales Distilleries, 18.1.2020.

Van Steenberge Warsteiner Pater Linus Blonde

Ajauduin perusterassille vanhankaupungin laidalle. Tuntematonta Paterlinus-luostaribelgiä hanassa. Hieman utuinen, vaalea, belgiesteriä hailakasti. Mallas tuntuu, ei kovin mausteinen, 6,5 %. Nettihaun perusteella olut osoittautui todellakin Warsteinerin Belgiassa tuottamaksi brändiolueksi. Kaikkeen sitä törmääkin. Lievästi makea, hyvin hillitty kaikin puolin. Nice, Brasserie L'F, 18.1.2020. 

Grimbergen Triple

Olin ladannut Foamin kortille 10 euroa ja käytin loput Grimbergenin vahvaan tripeliin, 9,0 %. Kolmannella kerralla onnistuin oluen laskussa paremmin. Hana meni tosiaan heti kiinni kun raha loppui kortista. Kirkas, mausteinen, hedelmäinen, ihan ok, vaikka ei tajuntaa räjäyttävä Ei liian makea. Nice, Foam, 18.1.2020. 

Pays Basque Eguzki Ambrée

Toinen Foam-kokeilu Baskimaasta, mutta Ranskan puolelta baskialuetta Bardosista, Biarritzista itään. 6,0 %, amberia. Mausteinen on tämäkin, vähän karamellia ja hedelmää. En osannut käyttää systeemiä vieläkään, vaahtoa tuli aivan liikaa. Nice, Foam, 18.1.2020. 

Pietra Colomba Blanche, hanaversio

Ma Noglan'sin viereen avautunut kuluneen vuoden aikana Foam-niminen itsepalvelubaari. 12 hanaa, joista voi itse laskea olutta. Hanojen kohdalla lasinpesulaite. Ladattava kortti, joka laitetaan hanan viereiseen lukijaan. Sitten vain lasketaan ja kortin arvo vähenee. Periaatteessa mahdollistaa nopean reittaamisen, koska olutta voi ottaa niin vähän kuin haluaa. Valitettavasti oluet ei kovin mielenkiintoisia, Kronenbourg/Grimbergen -osastoa. Aloitin korsikalaisella witillä, jota ennenkin jo pullossa kokeillut. Baarin nimenmukaisesti vaahtoa hanasta lähinnä tulikin. Mausteinen olut, ei kummoinen, liian vähän hedelmää, liikaa mausteita. Nice, Foam, 18.1.2020.