Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Lambrate Brighella
Sade loppui, kävelemällä Milanon tunnetuimpaan olutbaariin kaupungin luoteisosassa. Tyhjähkössä baarissa turhauttavasti juuri tsekattujen Lambraten ja Italianon hanaoluita, ei juuri muualta. Kielinee hieman tason kapeudesta ainakin tällä seudulla. Kaksikerroksinen steriilihkö baari, real-pumpussa olisi Italianon Cinnamon Bitter. Valitsin tämän Lambraten jouluoluen, samea vaalean ruskea, maku jostain belgityylin tripelin ja dubbelin väliltä. Lähempänä tripeliä, mutta hedelmäistä makeaa tahnaa, ei kovin vakuuttavaa, jää laimeaksi sokeripommiksi. Milano, Isola della Birra, 23.1.2009.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti