Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
tiistai 27. tammikuuta 2009
Lambrate Montestella
Maltainen ja jotenkin pistävän makea pale ale, ei erityisen humalainen, 4,8%. Tungos jatkuu sakeana, seassa paljon syöjiäkin muutamassa loosissa ja muiden lautasen asettamisen mahdollistamien tasojen läheisyydessä. Montestella muistuttaa aiempia kokeilemiani italopienpanimo-oluita, sokerisuus syö humalaa pois, harmittava pettymys haltioittavan Ghisan jälkeen. Kölschinäkin tätä on pidetty, miksipä ei, mutta sellaiseksi liian makea. Massiivinen äänitaso, soitetaan 50-luvun jenkkirokkia. Milano, Birrificio Lambrate, 22.1.2009.
1969 kuulee Creedence Clearwater Revival -yhtyeen kappaleen Proud Mary.
1970 näkee Gerd Müllerin tekevän jatkoajalla Länsi-Saksan voittomaalin Meksikon MM-kisojen neljännesfinaalissa hallitsevaa mestaria Englantia vastaan.
1973 lukee Raymond Chandlerin novellin Punainen tuuli (Red Wind).
1981 näkee Howard Hawksin elokuvan Rio Bravo.
1990 juo Samuel Adams Boston Lager -oluen.
2014 pienosakkaaksi Sonnisaari Panimoon.
2022 mukaan kiertolaispanimo Hagströmiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti